Vuorotteluvapaa matkaillen - sailing

Kuvassa Sheveningenin aallonmurtaja syysmyrskyllä, onneksi meillä ei ollut ihan näin kovaa keliä olessamme siellä. Lokakuu Meistä tuntui, että koko syksyn satoi vettä. Ilmatieteen laitoksen mittaukset myös todistivat mielikuvamme: syyskuu oli sateisin 168 vuoteen. Viimeksi lähes näin sateista oli v 1918. Lokakuussa päivitämme blogia vain jos jotain erikoista tapahtuu. Muuten seilaamme Puotilan ja Halsholmenin väliä, tyhjennämme venettä, käymme mökillä, varailemme reppureissuun liittyviä majoituksia ja kuljetuksia sekä hoidamme muita matkaan liittyviä asioita. Palaillaan siis marraskuussa asiaan, toivottavasti lämpöisemmissä tunnelmissa. 30.9. Porvoo – Halsholmen Porvoossakin varaudutaan talven tuloon ja ilmoittivat, että laiturit poistetaan.

Olimme kuitenkin varmoja, etteivät kunnan miehet tule sunnuntaina ja odottelimme ihan rauhassa sateen loppumista. Täälläkin on satanut vettä niin paljon, että virtaus Porvoon joessa oli "melkein" kuin Elbessä. Hyvin kevyttä tuulta saareen asti ja kerran rippasi vettä. 29.9. Halsholmen – Porvoo Hyvin kevyt tuuli ja ensimmäiset n 12 mailia taittuivat 4 tunnissa. Loppumatkan jouduimme ajamaan koneella. Hamarin kohdalla tuli pieni sadekuuro, josta selvisimme sateenvarjon alla. Porvoon joessa oli tänään tosi kova virtaus mutta Jussi klaarasi veneen parkkeerauksen tuosta vaan. Kävimme Seireenissä syömässä vierasvenekauden päättymisen kunniaksi hyvät pihvit. Olimme jäädä ilman alkusalaatteja kun samaan aikaan sinne tuli bussillinen venäläisiä, jotka rynnistivät salaattipöydän kimppuun kuin eivät olisi koskaan nähneet ruokaa. Onko Porvoon TopSportin valikoima laajempi kuin Helsingin? Satamassa oli tosi hieno helmiäisvärillä maalattu Azimut. Taina pesi taas pari koneellista pyykkiä.

28.9. Halsholmen Uitimme verkkoja pari tuntia ja saalis oli tällä kertaa 3 isoa ahventa. Lämmitimme saunan ja heitimme tikkaa. Saareen saapui 3 moottorivenettä illan aikana. Loppukesästä olemme ihmetelleet mm. veneen köysistössä ja uimaportaissa viihtyviä meripihkan värisiä hyytelömäisiä palloja, minkälie otuksen munia?

27.9. Tallinna – Halsholmen Harmaata. Harmaata. Harmaata. Pääsimme kuivana Halsholmeniin vaikka pilvet olivat niin alhaalla, että näkyväisyys oli pari mailia. S/y Anna Puotilasta käväisi myös Tallinnassa ja lähdimme yhtä matkaa Suomeen. Luvattu 12 metrin myötätuuli hiipui jo kohta Aegnan jälkeen ja matka oli yhtä svelliä ja vetkutusta ja purjeen lätkytystä aina saariston suojaan asti.

26.9. Tallinna Valitsimme tämän kerran Tutustu Tallinnaan –kohteeksi Valokuvamuseon. Valitettavasti se ei ollut auki, joten jäi seuraavaan kertaan. Pakolliset pippuripihvit ja kierros kaupungilla, jonka jälkeen palasimme Piritaan ostamaan paikallisesta kalastustarvikekaupasta kunnon sadeasuja, jotka näimme eilen ostaessamme verkkoja. Jäädessämme bussista ihmettelimme risteyksessä seissyttä poliisiautoa ja poliisia, joka meni mitan kanssa pitkin tietä. Ylittäessämme suojatietä näimme verta ja tajusimme, että joku oli jäänyt auton alle. Sadeasuja emme saaneet, joku oli ehtinyt ostaa viimeiset. Poliiseja oli vielä 4 kappaletta venesatamassa; ei selvinnyt meille miksi. Ilmeisesti Piritassa varaudutaan taas ankaraan ja jäiseen talveen, sillä miehet poistivat poijuja. Selveristä kävimme ostamassa 1 voileipäkakun ja 2 porkkanakakkua matkaevääksi.

25.9. Tallinna Satoi vettä koko päivän vaikka oli luvannut kuivaa. Emme siis viitsineet lähteä keskustaan vaan lueskelimme, siivosimme veneen, kävimme ostamassa verkon, kävelyllä sillan toisella puolella ja suihkussa. Piritan suihkujen taso huononee joka kerta, tällä kertaa naisten puolella suihkuhuoneessa haisi ihan viemärille. Ensi kesänä ei varmaan tule enää lämmintä vettä tai lattia pettää tai jotain. Sauna ei ole toiminut koko kesänä. Jussi tietenkin katsasti sataman venevalikoiman.

24.9. Puotila – Tallinna Olimme päättäneet, että käymme vielä kerran Tallinnassa, jos tuulet ovat suotuisat. Säätiedotus lupasi 11-13 metriä myötäistä tuulta ja päätimme lähteä vaikka luvattiin myös vesisadetta. Pahin sade meni onneksi yön aikana ohi ja ilmassa oli pientä tuhnua niin lähtiessämme Puotilasta kuin saapuessamme Piritaan – muuten päivä oli kuiva. Alkuun tuntui, ettei tuule niin paljoa kuin oli luvattu mutta avomerelle päästyämme huomasimme, että sääennuste piti paikkansa. Ohittaessamme Santahaminan kuulimme sieltä ammuntaa – tuuli vaimensi äänet ja ammunta kuulosti lähinnä popcornien paukahduksilta mikroaaltouunissa. Matka, 52 mailia, taittui pelkällä isopurjeella joutuisasti 6 tunnissa 45 minuutissa eli keskinopeus oli 7,7 nm/h (Puotilan venelaitureiden päästä Piritan aallonmurtajalle). Harmittelimme moneen kertaan veneen painoa; nyt kun kerrankin olisi vähän päässyt kokeilemaan vauhdin hurmaa. Parikymmentä kertaa loki näytti yli 11 solmua, huippusurffi oli tällä kertaa 14,6 solmua. Muita pienveneitä ei ollut liikenteessä. 23.9. Halsholmen – Puotila Satoi vettä ja kun Tainalla ei edelleenkään ole sadeasua, Jussi armahti ja Taina sai pötkötellä sisällä viltin alla ja lukea lähes koko matkan. Tuuli oli reipas sivutuuli ja matka taittui mukavasti. Jussi otti kiinni ja ohitti muutaman pelkällä genoalla kulkeneen purjeveneen ja sai kiinni moottorilla kulkeneen mutta matka loppui kesken emmekä ehtineet ohittaa. Jukka poikkesi illalla, toi meille omenia ja sai kotiin viemisiksi ahvenen päitä. 22.9. Halsholmen Ilma oli melko aurinkoinen ja kohtuullisen lämmin. Kalansaalis oli tällä kertaa: 7 lahnaa, 11 särkeä ja 14 ahventa. Lokeilla oli juhla-ateria: lahnaa ja särkeä riitti lähes jokaiselle. Jussi fileoi ahvenet ja Taina putsasi verkon. Iltapäivästä kävimme Tiinan ja Maunon luona kahvilla: Tiina oli tehnyt ihanaa mausteista kakkua, jossa oli vadelmia päällä. Illalla saunottiin.

21.9. Puotila - Halsholmen Taina lähti Puhokselle katsomaan löytyisikö sieltä kenkiä reissuun – ei löytynyt. Onneksi kirjastosta löytyi muutama kirja luettavaksi ja kaupasta vähän syötävää. Jussi pesi sillä aikaa veneen kannen mutta sekin työ tuntui turhalta: kansi ehti olla vajaan puoli tuntia puhdas. Rannassa käyvät monet syöttämässä sorsia eivätkä tajua, että lokit ja varikset syövät niitä samoja pullia ja paskovat sitten veneiden päälle. Ja koska Jussin veneen masto on laiturin korkein, on se varsinkin varisten suosiossa. Matka Halssiin oli mukava sillä sateet jäivät Puotilaan, aurinko paistoi matkalla, oli lämmintä ja tuuli oli myötäinen – ja kaikki muut purjeilla liikkuneet veneet jäivät kauas, kauas taakse.

20.9. Puotila Kello oli soimassa, että ehtisimme hoitaa mahdollisimman monta asiaa. Kävimme Itiksessä pankissa, postissa, UFF:llä ja kirjastossa sekä kaupungissa Autoliitossa täyttämässä Kansainvälinen ajokortti –hakemukset, Kilroylla hoitamassa matkaan

liittyviä asioita ja matkailuklinikalla ottamassa osan rokotuksista. Nyt saimme 3 piikkiä käsivarteen ja mukaan vielä yhden rokotuksen tabletteina. Rokotukset olivat yllättävän kalliita, otimme nyt puolet ja 2 hengeltä ne maksoivat 538 euroa. Kulkiessamme keskustassa näimme talven ensimmäisen ja toivottavasti viimeisen lumikasan. Ja kun aikaa jäi, lähdimme katsastamaan keskustan rinkka- ja kenkävalikoimia. Taina oli jo höyrynnyt monta kertaa, että kengät pitää ostaa ajoissa, että ne ehtii ajaa sisään ennen reissua. Nyt kun niitä sitten lähdettiin katsomaan, Jussi löysi sekä rinkan että kengät ensimmäisestä kaupasta ja Taina palasi tyhjin käsin – on se niin väärin! Kuvassa tuleva reppureissaaja harjoittelee poseeraamista.

19.9. Halsholmen – Puotila ”Daisareiden” kohdalla tuli täyteen 3.000 mailia tässä reissussa ja pari päivää sitten 7.000 yhteistä mailia Finalmentella. Pääsimme yhdellä halssilla Puotilaan vaikka ”keppihelvetissä” olikin tiukkaa. Jussi sanoi Finalmentelle, että jos et nyt nouse tuosta punaisesta, niin menet myyntiin. 18.9. Halsholmen Jussin teki mieli puolukkaa kun kuuli Julian porukoilta, että lähisaarissa on sitä hyvin. Soudimme lähisaareen Björkholmeniin ja laskimme matkalla verkon. Yllätys oli, että mustikkaa löytyi vaikka miten mutta puolukkaa ei niinkään: Taina ehti poimia reilussa tunnissa lähes 2 litraa mustikkaa, Jussi litran verran puolukkaa. Paluumatkalla selasimme verkot uteliaisuuttamme ja yllätys, yllätys – verkossa oli 8 isoa ahventa eikä ainuttakaan roskakalaa. Ei tarvinnut enää jättää verkkoa veteen. Porvoossa ahvenfileen hinta oli 32,90 e / kg eli verkkojen hinta on tienattu moneen kertaan. Taina lähti saunan lämmitykseen ja Jussi perkaamaan kaloja.

17.9. Porvoo – Halsholmen Porvoon joen varressa oli tulen runtelema vene. Jälleen kerran tulee todistetuksi, että tuli on hyvä renki mutta huono isäntä – tämän uuden isännän saaneen veneen matkat on matkustettu. Tuuli oli kovaa ja alkumatkasta vastainen, jouduimme ajamaan koneella Emäsalon kupeeseen asti. 2 reiviä isoon ja menoksi. Tuuli on aina puuskaista Emäsalon itäpuolella, niin myös tänään. Emäsalon eteläkärjessä oli jo jonkunmoisia aaltojakin mutta se ei menoa haitannut.

16.9. Halsholmen – Porvoo Lupasi hienoa säätä ja myötäisen puoleista tuulta 5 metriä. Aurinko paistoi mutta mielestämme tuuli oli kovempaa kuin tuo 5 metriä, varsinkin Emäsalon itäpuolella. Myöhemmin kuulimme, että Ylen uutisissa oli luvattu tuulta jopa 14 metriä. Niin, että ei tässä mitään tuulimittareita tarvita, kyllä veneen kallistuskulmasta huomaa jos tuulee 14 eikä 5 metriä. Pääsimme purjein Porvoonjokea lähes vierasvenesatamaan asti. Keskinopeus oli 7 solmua. Satamassa viereemme kiinnittyi Guy 22, jollainen Jussillakin on ollut. Se on pienin Jussin omistamista veneistä ja nykyinen on suurin. Guyn lempinimi oli Kuoppatutka - se tuntui löytävän kaikkein pienimmätkin aallonpohjat merestä. Porvoossa iltapäivästä pyykinpesua ja illalla katsomaan Puhdistus-elokuva Porvoon uuteen leffateatteriin.

15.9. Halsholmen Jussin sormia syyhysi laskea verkot ja vaikka saalis olisi hyvin epävarma, tuuli vielä reilusti ja oli hyvin todennäköistä, että verkot ovat ihan likaiset jälkeenpäin, Jussi päätti laskea verkot. Taina jatkoi sukkien kutomista ja Jussi kävi sienessä löytämättä kuitenkaan kuin pieniä alkuja. Vaikka Jussin oma sieniretki jäi tuloksettomaksi, yht´äkkiä meillä oli pieni korillinen suppilovahveroita. Eräs venekerholainen oli käynyt metsässä ja löytänyt sen verran sieniä, että toi myös Jussille. Myös verkon uittaminen kannatti, sillä saimme 9 hyvänkokoista ahventa, ei yhtään roskakalaa ja verkotkin olivat kohtuullisen siistit. 14.9. Halsholmen Saunottiin ja vaihdettiin kuulumisia venekerholaisten kanssa. 13.9. Kotka – Halsholmen Hemmetti! Enää ei voi luottaa edes säätiedotuksiin kun ne lupaavat vastatuulta. Ennuste oli 8 metriä vastaista ja ennen puolta päivää tuuli sen verran, että purjeilla olisi päässyt n. 2 solmua. Puolen päivän jälkeen pääsimme purjehtimaan tunnin verran, jonka jälkeen saavuimme Pellingin saaristoon, jossa väylä oli niin kapea, että kryssiminen oli mahdotonta. Päästyämme ulos kapeikosta, tuuli oli todella vaihtelevaa ja heikohkoa. Onneksi yhteen asiaan voi luottaa: Jussin tämän kesän kaveri, makkarapilvi, saapui tuoden sateen mutta valitettavasti tuulta ei juuri nimeksikään. Kun olimme lähestymässä Björkholmenia, tuli Nesteen suunnalta kovaa vauhtia oranssi pieni moottorivene ja hetken Taina jo luuli, että se ajaa kyljestä sisään. Se kiersi kuitenkin muutaman metrin päästä etukautta ja tuli ihan viereen. Mies veneestä sopersi, että vene vuotaa kuin seula. Hän pyysi, että seuraamme, että hän pääsee saareen, jossa hänen mökkinsä on. Näimme, että vene pääsi rantaan mutta jäimme miettimään, miten hän pääsee pois. Jussi otti yhteyttä Pirttisaaren merivartioasemaan ja pyysi heitä tarkistamaan tilanteen. Käännyimme ympäri ja odotimme sen aikaa, että merivartiosto saapui paikalle.

12.9. Nuokot – Kotka Koko päivän oli utuinen mutta lämmin ilma. Alku- ja loppumatkasta tuuli oli kevyttä vastaista mutta osan aikaa pääsimme mukavaan sivumyötäiseen. Poikkeuksellisesti pääsimme kuivana satamaan, sade alkoi vasta kun olimme saaneet veneen kiinni. Satamassa näimme purjeveneen, joka yöpyi kanssamme Nuokoilla. 11.9. Hamina – Nuokot Aamulla ihmettelimme miksi ihmisiä ramppaa pitkin laiturin reunaa ja kun kävimme palauttamassa vessakortin, syykin selvisi: heille oli jokaviikkoinen kalastuskilpailu. Kalaa kuulemma tuli huonosti. Aamulla rippasi vettä ja taisi vähän ukostaakin jossain päin kun kuului jyrinää. Tuuli oli vastainen ja pari kertaa satoi vettä, joten taas Jussi kastui. Pari ensimmäistä ja viimeistä mailia jouduimme ajamaan koneella kun väylä oli niin kapea, ettemme voineet kryssiä. Nuokkoja oli meille suositeltu hyvänä paikkana ja sitä se oli. Kauniilla kesäsäällä se on varmasti ihan täynnä. Kävelimme saaren 1,5 km luontopolun mutta suunnistamisessa oli vähän vaikeuksia kun merkkejä ei meinannut löytyä. Luontopolun varrelta löytyi mm. isohko kivi, jota kaikki voimamiehet yrittävät vuorollaan tyrkätä mereen. Jussikin yritti mutta koska treenaaminen on jäänyt vähän vähemmälle viime aikoina, jäi kivi vielä paikoilleen. Jussi kyllä väittää, että hän sai kiven vähän liikahtamaan.

10.9. Kotka – Hamina Odottelimme puoleen päivään, että alkaisi tuulla. Matka Haminaan oli lyhyt, joten pienikin tuulenvire veisi meidät sinne mukavasti. Heti sataman ulkopuolella on pieni linnoitus, sen verran pieni ettei Taina huomannut sitä tullessamme. Tuuli oli myötäinen ja matka taittui pelkän isopurjeen voimalla. Vaikka oli arki, näimme useita purjeveneitä liikkeellä. Miinusta päivässä oli vesisade, joka taas kerran kasteli. Ja vettä tuhnutti koko illan kun kävimme kävelemässä kaupungilla ja kaupassa. Mennessä kauppaan huomasimme ison puisen sonnin ja kun tulimme takaisin, luimme läheisestä kyltistä, että Miina Äkkijyrkällä on ollut sormensa pelissä ns Haminan sonnin pystytyksessä. Haminan satamamaksuun kuuluu sauna ja koska olimme ainoa vierasvene, saimme privaattisaunan. Eikä ihmeiden aika ole ohi, sillä Taina kävi heittämässä talviturkin! Haminan vierasvenesatamassa oli koko illan autoliikennettä: kun edellinen auto lähti, oli seuraava jo tulossa. Eivät mitään muuta kuin kävivät kääntymässä ja ajoivat pois, jotkut useamman kerran illan aikana.

9.9. Kotka Olimme jo pitkään puhuneet, että pitäisi käydä tutustumassa Merikeskus Vellamoon. Nyt oli mitä oivin tilaisuus toteuttaa suunnitelma. Vellamo sijaitsi sopivasti kävelymatkan päässä ja oli auki sunnuntaisin. Meidän lisäksemme oli vain muutama muu vierailija, joten saimme ihan rauhassa tutustua kaikkiin näyttelyihin, katsoa videoesityksiä ja lukea esittelytekstit. Videoista ehkä hauskin oli filmipätkä, jossa näytettiin kun Herkules-laiva saapui talviseen Suomeen tuoden 6 pitkän vuoden odottelun jälkeen oikeita Brasil-kahvipapuja tyydyttämään kahvinnälkää II maailmansodan kurjuuksien jälkeen. Karttoja tutkiessamme löysimme vuoden 1539 kartan, johon oli merkitty Tainan entinen kotikunta Hollola mutta ei Helsinkiä. Jussi alkoi miettimään, että pitäisikö hänen uusia Suomen kartastonsa kun museossa oli juuri samanlaiset kuin mitä hän käyttää tällä hetkellä. Toisaalta, eihän ne kivet ja saaret ole mihinkään siirtyneet oli Jussin loppukaneetti. Museossa oli myös laivanupotuspeli, jossa Jussi hävisi Tainalle parin laivan verran. Kun neljän tunnin museoon tutustumisen jälkeen tallustelimme satamaan, huomasimme muiden vierasveneiden jo lähteneen mutta olimme saaneet naapuriksemme kotkalaisen Iiriksen, joka on kiertänyt pallon pari kertaa.

8.9. Halsholmen - Kotka Jälleen myötätuulta ja kun vielä paistoi aurinko niin voiko paremmin mennä? Olisi tietenkin voinut jos aurinkoa olisi riittänyt koko matkalle mutta kohtalomme on tänä kesänä kastua lähes joka purjehduspäivä. Pari oikein synkkää pilveä meni joko ylitsemme tai sivuitse ja muisti meitä pienillä kuuroilla. Tuulta onneksi riitti hyvin. Kaunissaaren kohdalla tuuli niin kovaa, että Jussi veti keulapurjeen sisään ja tulimme pelkällä isopurjeella reilua 9 solmua. 50 mailin matka taittui ajassa 7h ja 50 min, joten keskinopeus oli vähän yli 6 solmua mikä on kohtuullinen kun ottaa huomioon, että tulimme alkumatkan Pellinkin kautta saariston suojassa. Normaalisti saapuessamme satamaan saamme ns. rantautumistuulet mutta tällä kertaa jotain meni pieleen sillä, ehdimme laittaa veneen kiinni ja kaikki lähes paikoilleen, ennen kuin tuuli tuli sateen ja ukkosen kera. Satamassa oli muutama vierasvene – yksi Sarvastosta – ja saimme tietää, että satama on jo kiinni tältä kaudelta. Siis tasuta kuten virolaiset sanovat. Ilma oli koko päivän viileähkö merellä eli emme purjehtineet ilman paitaa ja illalla satamassa se oli jo koleahko.

7.9. Halsholmen Luettiin, saunottiin ja heitettiin tikkaa. Saunomisemme aikana saareen oli tullut yksi purjevene ja pimeän tultua kaksi moottorivenettä; melko vähän vaikka on perjantai. 6.9. Puotila – Halsholmen Kävimme aamusta kaupassa ostamassa ruokaa kun Halsista ei vieläkään tule kalaa. Kuulemma sienet ovat tänä syksynä ”myöhässä”, joten niitä odotellaan pompsahtavan poimittavaksi myöhemmin syksyllä. Tänään tuuli suosi meitä ja pääsimme ihan Puotilan rannasta purjein Halsholmenin laituriin asti. 5.9. Puotila Lähdimme ennen kahdeksaa hoitamaan asioita: ensin Kulosaareen Kiinan suurlähetystöön, sitten keskustaan Thaimaan suurlähetystöön, sitten Kilroyn toimistoon varaamaan retkeä ja sitten katsomaan Ja saapuu oikea yö –elokuvaa. Iltapäivästä Taina lähti tapaamaan tyttöjään ja Jussi Jukan kanssa ostamaan polttoainetta lämmityslaitteeseen ja uuden sähköisen lämmittimen varmuuden vuoksi. 4.9. Halsholmen – Puotila Kryssittiin taas vaihteeksi. Veneitä oli jonkun verran liikenteessä ja yksi myötätuuleen koneella ajanut purjeveneen kippari oli vielä ilman paitaa; meillä oli jälleen kerran täysvarustus päällä. Aurinko kuitenkin paistoi ja pääsimme vain muutamalla vendalla, joten ihan mukava purjehduspäivä. Keppihelvetissä oli vähän tiukempaa ja tietysti samaan aikaan sinne osui moottorivene, joka ei tiennyt miltä puolelta ohittaisi meidät. Olimme päättäneet käydä kirjastossa hakemassa lukemista ja pääsimmekin sinne hyvin kun kummityttömme Laura ja Jukka-isä poikkesivat ja käyttivät meitä siellä autolla. Illalla kun laitoimme irtolämmittimen päälle, Taina huomasi ettei sieltä tule lämmintä ilmaa. Koko kesän jaksettuaan se väsähti. Jussi aukaisi laitteen ja sai tekohengitettyä sen toimimaan – katsotaan kauanko se jaksaa.

3.9. Halsholmen Saunottiin ja heitettiin tikkaa. 2.9. Halsholmen Tänään oli lepopäivä: Taina kutoi sukkia ja Jussi luki. Kerran käytiin ulkona heittämässä tikkaa; Tainan paras tulos 41 ja Jussin 39. Tasan 2 kuukautta maailmanympärimatkan alkamiseen. 1.9. Porvoo –Halsholmen Nostimme purjeet ylös heti ensimmäisessä mutkassa. Yksi sammakon kuvalla varustettu purjevene yritti pariinkin kertaan koneella ohi siinä onnistumatta. Tuuli oli hyvin puuskainen ja Emäsalon itäpuolella vastainen mutta sitkeästi taas kryssittiin. Jussi teki kesken matkan yhden reivin isoon ja se oli hyvä, sillä tuuli oli erittäin reipasta Emäsalon eteläkärjessä. Päästyämme sinne, kulkusuuntamme muuttui, tuuli tuli sivusta ja vauhtia riitti jopa 10,1 solmua. Puoli mailia ennen Halsia alkoi tihuttaa mutta ehdimme ennen varsinaisen sateen alkamista saareen. Loppuillan ja yön satoikin sitten oikein kunnolla. 31.8. Halsholmen – Porvoo Kevyttä kryssiä Emäsalon päähän, jonka jälkeen sivumyötäisessä ja hetken jopa myötäisessä tuulessa kohti Porvoota. Pidimme kaikua päällä normaalia pidempään mutta kun se alkoi näyttää 2 metriä, alkoi hirvittämään ja laitoimme sen pois päältä – ajattelimme että menihän se Runebergin hetki sitten ja sillä on 2 metrin syväys. Tyhjensimme septin sekä mennessä että tullessa Porvoon vierasvenesataman tyhjennyspisteessä; veneen oma tyhjennys ei edelleenkään toimi. Kävimme kaupassa ja pesimme pari koneellista pyykkiä (kuului satamamaksuun YES). 30.8. Halsholmen Käytiin kokemassa verkot: yksi ahven ja yksi särki. Särjestä tuli lokeille hirvittävä tappelu. Ahvenen Jussi paistoi itselleen illalla. Hetkittäin kun aurinko paistoi pilvien lomasta, niin veneen avotilassa tuulensuojassa oli t-paitakeli. Taina lueskeli Kilroyn esitteitä ja suunnitteli reissua. Sanotaan, että kesä ja kärpäset. No kärpäsiä näkyi kerran ja kesä kesti 6 päivää. Näin surkeaa kesää ei meillä ole ollut. Toivottavasti talvi on meidän osaltamme lämpimämpi ; ) Kokeilimme ensimmäistä kertaa miten kaksi aurinkopaneelia lataa ja totesimme, että virtaa riittää jos vain aurinko paistaa.

29.8. Halsholmen Halsin perinteen mukaisesti Jussi kävi aamulla uimassa. Vaikka kalaa on tullut heikosti, päätimme yrittää ja laskimme Tallinnasta ostetun verkon. Huomasimme jo eilen, että sinilevää on todella paljon; toivottavasti verkko ei ole ihan kamalassa kunnossa. Tänään on kauan odotettu saunapäivä. Kävimme illalla istumassa mutterissa muiden kanssa. 28.8. Tallinna – Halsholmen Eilen kun lähdimme klo 20 jälkeen kauppaan, oli ilma aurinkoinen ja tyyni. Kauppareissun aikana ilma muuttui täysin; oli pimeää, tuuli ja satoi. Sade onneksi loppui mutta navakka tuuli jatkui koko yön ja keikutti venettä ikävästi. Aamun aikana tuuli laantui ja lähdimme kymmenen maissa kohti Suomea –kryssien tietysti - Tallinnan lahti oli ihan vastaista. Jussin sydämestä otti kun suomalainen Finngulf tuli vastaan koneella tuhlaten hyvät myötätuulet. Kryssimme Aegnalla olevalle länsipoijulle, jonka jälkeen pääsimme ajamaan suuntaa. Tuuli heikkeni joksikin aikaa mutta onneksi jatkoi sitten puhkumistaan. Loppumatka olikin mukavaa menoa reippaassa sivutuulessa parhaillaan 10,2 ja tuulta riitti ihan Halssiin asti. Matkalla näimme ison pallon kelluvan meressä, liekö ollut joku sääpallo. Jussilla oli jo paistetun ahvenen ja kermasienikastikkeen maku suussa ja hän odotti kovasti kalastelua ja sienestystä. Kun pääsimme Halssiin, unelmat romuttuivat. Juulian porukat kertoivat, ettei koko saaressa ole sieniä eikä kalaakaan tule. Grillattiin kesän ensimmäiset makkarat.

27.8. Tallinna Taina poikkesi vielä aamusta Ilusalongissa kasvohoidossa ja ottamassa hiusnaamion kesän kuivattamille latvoille (yhteensä 61 e) ja sillä välin Jussi osti verkon Piritan verkkokaupasta. Olimme päättäneet tutustua johonkin uuteen juttuun tälläkin kertaa ja paikaksi valikoitui Ûlamiste –kauppakeskus n 5 kilometrin päässä keskustasta. On tosi iso, kauppoja on kahdessa kerroksessa ja ainakin kenkäfriikkien paratiisi – kenkäkauppoja oli varmaan 30 ja osassa hyvät alennukset. Taina löysi reppureissua varten Hidden Safety Pocketin, jossa rahat ovat tallessa vaatteiden alla. Poispäin tulimme bussilinjalla nro 2 ja menikin suoraan laivasatamaan. Eli Viron päiväreissullakin ehtii tosi hyvin käydä tutustumassa Ûlemisteen. Dallailimme Mere-keskukseen, jossa uusinta uutta oli paidat, joissa luki: ”Nälkä lähtee syömällä, vaimo juomalla.” sekä ”Hello Titty”, jossa tissien kuva rusetin kera. Rivakka ukkoskuuro pysäytti matkateon hetkeksi mutta ilma on edelleen lämmin eikä tuule. Nautimme vielä kerran Karjakellarin pippuripihvit.

26.8. Tallinna Hidas aamu kun Jussin sai taas herättää vasta 9:30, jolloin Taina oli jo tehnyt suihkukeikan. Puotilasta oli toinenkin vene; heillekään kesä ei ole ollut suotuisa: alkukesästä virolainen vene oli tullut kyljestä sisään ja olivat nyt paikkauttamassa reikää. Bussilla keskustaan ja pippuripihville Karjakellariin. Ilusalog Metropolissa oli tarjouksia ja Taina otti ripsipermanentin 15 eurolla. Virukeskuksesta ei löytynyt mitään ostettavaa mutta säästyiväthän nekin rahat ruokaan, jota haimme Selveristä. Ilma oli kesäisen lämmin ja meri on peilityyni. Myöhemmin illalla kuului musiikkia, Lady Gagalla oli konsertti Laululavalla.

25.8. Horsholmen – Tallinna Meri oli rasvatyyni, vain pientä tuulenvirettä Tallinnan lahdella. Tylsää koneella ajoa siis KOKO matkan, mutta ei palellut. Syksyllä yleensä palelee, joten varauduimme siihen tankkaamalla polttoainetta lämmitintä varten. Toivotaan kuitenkin, että syksy on lämmin. Kiinnittymisessä meitä auttoi viime kesänä Pärnussa läheistä tuttavuutta poijumme kanssa tehneen veneen kippari ja meillä riitti juttua enemmänkin.

24.8. Hamnholmen – Horsholmen (ankkuri) Aamulla paistoi aurinko ja netti toimi, joten katsoimme uutiset pikaisesti ennen lähtöä. Ranskalaiset aloittivat älämölön 7:15 ja kaiken kukkuraksi pitivät läheisellä luodolla jonkun messun tai jotain. Parilla oli kaavut päällä ja kaikki hoilasivat. Emme tiedä miten sammaleiden harjaaminen luodolta kuului seremoniaan mutta ilmeisesti heitä ei ole valistettu, että luonnonsuojelualueilla luonto pitää jättää rauhaan. Ankkurilahdelta lähtiessämme tapahtui odottamaton – vettä oli 2,4 metriä, karttaa ei ole merkitty kiveä ja silti köli kolahti johonkin. Toivottavasti ei tullut isoa lommoa. Yritimme pari kertaa purjehtia mutta tuuli oli niin heikkoa, että koneella ajamiseksi meni; kaikki 9 tuntia. Illalla saapui ankkuripaikkaan yksi saksalainen katamaraani ja yksi suomalainen purjevene. 23.8. Hamnholmen Olimme sopineet vapaapäivästä koska sääennuste lupasi sadetta koko päiväksi. Aamu oli kohtalainen mutta sen jälkeen sitten satoikin iltaan asti. Tainan päivä vilahti hujauksessa Turusta ostettujen kirjojen parissa. Iltapäivästä saapui kolme purkkaria, joissa oli ranskalaiset miehistöt. Ranskalaiset olimme jo nähneet Turussa. He pitivät niin kamalaa meteliä, että onneksi alkoi illalla sataa ja he joutuivat menemään sisälle. Netti ei toiminut kovin hyvin, ehkä säästä johtuen. 22.8. Turku – Hamholmen (ankkuri) Kokeilimme septintyhjennystä mutta emme ole varmoja toimiko kone. Ajoimme koneella alkumatkan ja sitten, kuinkas muutenkaan, kryssittiin Airisto toiseen suuntaan. Jos jotain positiivista hakee, niin kryssiminen vei sen verran aikaa, että laajahko sadealue ehti mennä eikä kastellut meitä. Airiston jälkeen pääsimme oikein hyvään sivutuuleen ja pari mailia jopa sivumyötäiseen kunnes Paraistenportilla tuuli oli taas niin vastainen ja väylä niin kapea, että maili piti ajaa koneella. Perässämme tuli Swede 55:n mutta vaikka heillä oli tosi iso genua, eivät he saaneet meitä kiinni. Vettä oli ilmassa useaan otteeseen mutta varsinaiseksi sateeksi se ei yltänyt. Ankkurilahdessa ei ollut ketään meitä ennen mutta illan mittaan sinne ilmestyi pari suomalaista purjealusta.

21.8. Turku Ihmeiden aika ei ole ohi: kunnan miehet olivat korjaamassa septilaitetta jo ennen klo 9:ää! Kello kymmeneksi Kilroylle ja puolentoista tunnin suunnittelun jälkeen oli meillä Plan B:n mukainen matkasuunnitelma kädessä. Varsinaiset lentoliput tulevat kotiin postitse. Jouduimme tällä kertaa jättämään Afrikan ja Etelä-Amerikan pois mutta muuten kiertelemme maita ja mantuja maapallon ympäri. Niistä sitten aikanaan blogissa. Reissua varten tarvitsemme nettiä enenevässä määrin, joten poikkesimme Soneralla ja ostimme nettitikun. Syksyn mittaan näemme, mihin asti Soneran verkko ylettyy saaristossa. Illalla kävimme vielä leffassa mutta valitettavasti Turussa ei enää mennyt Ja saapuu oikea yö, joten tyydyimme vanhojen starojen tähdittämään Expendables. Turun keskusta on reilun kilometrin päässä eli tänään tuli käveltyä reilut 7 kilometriä. Kauppareissua helpotti Föri, joka liikennöi non-stoppina ja sillä pääsi ihan Valintatalon ovelle. Tänään ei satanut mutta luvattua auringonpaistettakaan ei näkynyt.

20.8. Ängsö - Turku Vastaista tuulta, puuskissa jopa 9 m lupasi säätiedotus. 1 reivi isoon ja keulaa vähän pienemmälle ja menoksi. Alkupätkä oli melko tiukkaa kryssiä kapeikossa ja haasteellista kun tuuli vaihtoi suuntaa kuin naisen mieli. Meno vähän helpottui kun kulkusuunta muuttui ja saimme purettua reivin. Silti kryssiä koko Airisto, sitten tuuli heikkenikin niin että jouduimme ajamaan loppumatkan koneella. Turku lähestyttäessä on molemmin puolin aivan ihania vanhoja huviloita, joissa osassa on ihanat uimahuoneet veden äärellä. Pari vähän uudempaakin on rakennettu, toinen vanhaan malliin ja toinen uuteen. Ja hännän huippuna yksi todella vaatimaton. Turussa pistimme heti siivoten veneen, pesimme koneellisen pyykkiä ja kävimme sen päälle saunassa – oli kerrankin lämmin. Jälleen kerran törmäsimme siihen, että netti ei toimi veneelle asti. Sille pitää tehdä jotain. Kysyimme septin tyhjennyksestä mutta laite oli rikki; kunnan miehet kuulemma tulevat korjaamaan pikaisesti. Suhtauduimme aikatauluun skeptisesti. Turun satamamaksu 28 e per yö.

19.8. Bänö – Ängsö (ankkuri) Muita ei sitten muuten niin suosittuun ankkuripaikkaan sitten tullutkaan. Vaikka ankkurilahdella oli melko tyyntä, heti väylällä tuuli sen verran, että saimme purjeet ylös. Ensimmäiset 5 mailia taittuivat kohtalaisen kuivassa säässä mutta sitten säätiedotuksen lupaama vesisade alkoi ja Silja, Viikkari sekä Finnlines tulivat kuin sumusta vastaan. Tällä kertaa olimme kumpikin omalla ”kaistallamme” joten väistöliikkeitä ei tarvinnut tehdä. Taina istui sprayhoodin suojassa sekä sateenvarjon alla ja jossain vaiheessa vähän ihmetteli, että kyllä se nyt on ihme kun oikeaan pakaraan käy kylmä. Syykin sitten selvisi vähän myöhemmin: persus kastui kun vettä tuli niin paljon, että se valui sisäänmenoaukon seiniä pitkin istuintyynyyn. Vettä satoi n 6 tuntia ja kun vesisade loppui, loppui tuulikin ja jouduimme ajamaan viimeiset 10 mailia koneella. Nyt on alkanut automaattiohjaus jumittaa; kun sen ottaa pois päältä se ei meinaa luovuttaa otettaan. Lisäksi septi on alkanut haista ikävästi kannelle. Jussi purki lähes koko paaran puoleisen kajuutan tavaroista, että pääsi katsomaan septin tyhjennyspumppua, se pitää erilaista ääntä kuin ennen. Pienen kolistelun jälkeen pumppu toimi ainakin jotenkin. Ankkuriketju piti ikävää ääntä yöllä, ilmeisesti se raahautui kallion päällä. Tänään tuli 2.500 mailia tässä reissussa täyteen; niistä olemme päässeet myötätuulessa n 260 mailia. 18.8. Rödhamn – Bänö (ankkuri) Kello oli soimassa seiskalta mutta kun ei tuullut, käänsi Jussi kylkeä ja sanoi, että lähdetään kun tuulee. Reilun tunnin odottelun jälkeen pääsimme matkaan. Kerrankin tuuli oli myötäinen ja kun päiväkin oli kohtuulämmin, pärjäsimme ajoittain t-paidat päällä. Jälleen väistelimme niin Siljan ja Vikingin lauttoja ja vielä yhdessä kapeassa kohdassa tuli Finnlines ihan vierestä. Tänään oli niin helppo keli, että Jussikin nautti täysin siemauksin. Vain muutama vene oli liikkeellä ja ankkuripaikassa vain 1 ruotsalainen kun saavuimme sinne. 17.8. Maarianhamina – Rödhamn Siirsimme kauppareissun tähän aamuun eilisen illan ukkosen ja sateen vuoksi. Ei olla ihan vielä Suomessa kun sekä kaupassa että pankissa kysyivät, osaammeko ruotsia ja puhuivat mieluummin englantia kuin suomea. Ilma oli lämmin ja tuuleton – oikea kesäkeli. Jussi kirosi, että taasko pitää ajaa koneella. En tiedä kumpaan suuntaan hänellä on paremmat suhteet mutta muutama minuutti kiroilun jälkeen alkoi tuulla ja pääsimme Rödhamniin (n 10 mailia) purjeilla parissa tunnissa jälleen laivoja väistellen. Business kukoistaa myös täällä: aikaisemmin Rödhamn on ollut ilmainen mutta nyt kiinnittymisestä täytyi pulittaa 16 euroa ja oikein mainostettiin, ettei hintaan kuulu sähkö eikä vesi. Satama kuitenkin täyttyi illan mittaan. Viereemme parkkeerasi Puotilasta ostettu vene. Eilen meidät ratsanneet tullimiehet tulivat saareen kahville. Meillä on treffit tiistaina Turussa. Kilroyn kanssa – ei tullimiesten. 16.8. Arholma – Maarianhamina Ruotsin puolella oli vähän suttuinen keli mutta Jukan eilen antaman säätiedotuksen mukaan Ahvenanmaalle on luvattu 22 astetta lämmintä ja aurinkoista, joten nokka kohti Suomea. Muut veneilijät olivat varmasti mielissään kun 7:30 päräytimme ankkurivinssin käyntiin. Plotterin avulla suunnistimme lyhyintä tietä merelle ja nostimme purjeet. Alkumatka sujui hyvin yli 7 solmun nopeudella mutta juuri kun saavutimme laivaväylän, alkoi vauhti hiipua. Laivaväylällä meni pari laivaa kumpaakin suuntaan. Tällä kertaa katsoimme kumman kantti kestää – laiva teki väistöliikkeen. Nautimme juuri aamupalaa kun saimme vieraan veneeseen. Täytyy sanoa, että ruotsalaiset merikotkat ovat hiukkasen pienempiä kuin suomalaiset (lajimääritys on vielä varmistamatta ornitologilta). Tipu lenteli pitkin ja poikin ja käväisi välillä Jussin polvellakin ennen kuin lensi pois. Vauhti hiipui ja jouduimme laittamaan koneen purjeiden avuksi. Ilma oli niin lämmin, että hetken aikaa pystyi ottamaan aurinkoa. Kohta tuli kiire laittaa vaatetta päälle – tullivene lähestyi. Tulivat viereen ja kyselivät kaikenlaista ja tarkastivat passit. Kaksi kolmesta tullimiehestä oli Helsingistä, joten pärjäsimme suomenkielellä. Tullimies sanoi, ettei tarvitse hermostua, johon me vastasimme, ettei meitä hermostuta muu kuin tuulen loppuminen. Maarianhaminassa kävimme jo perinteeksi muodostuneella lounaalla: laivarannan kebabpaikassa sinihomejuustorullakebabilla. Ei tämäkään satama ihan ilmainen ole kun satamamaksu on 25 euroa. Taas luvattiin että on sauna, käymme tarkistamassa illalla onko se lämmin.

15.8. Söder Långholmen – Arholma vanha satama Tuuli jälleen suoraan nenästä ja Jussin kielenkäyttö asiasta on painokelvotonta. Väylä oli niin kapea, että emme voineet kryssiä ja oli siis pakko ajaa koneella. Ohitettuamme Yxlanin ja Blidön välisen lossiväylän, katsoimme vastaantulevaa venettä (ehkä 45 jalkaa) ja sen spinnua kun he ajoivat vihreän viitan väärin ja kolauttivat 0,8 m matalalle. Ei kuulunut edes kiroilua vaan he jatkoivat tyynesti matkaansa. Kolmen tunnin ajon jälkeen tulimme leveämmälle väylälle ja nostimme heti purjeet. Kolmen minuutin päästä huomasimme ensimmäisen ison laivan ilmestyvän saaren takaa ja jouduimme väistämään. Se oli Silja Europa.

Vähän Siljan perässä tuli Viking Line ja kohta Tallink. Vastaan tulivat Birger Jarl Ahvenanmaalta ja Birca Cruisers Tukholmasta eli 5 mailin matkalla jouduimme väistämään 5 isoa alusta. Kapellskärin jälkeen kurvasimme hiljaisemmalle reitille kohti Arholman vanhaa satamaa. Kun laskimme purjeet, lähti pieni moottorivene seuraamaan meitä ja he tulivat perässä satamaan asti, lienevätkö olleet eksyksissä tai heillä ei ollut karttaa. Sataman laituriin kävi tuuli, joten jäimme lahdelle ankkuriin kuten 11 muutakin venettä.

14.8. Dalarö – Söder Långholmen Tuuli oli jälleen vastainen. Reitti kulki onneksi niin, että pääsimme purjehtimaan. Päivä oli erittäin vilkas purjehduspäivä ja vastaan tuli varmaan 50 venettä ja poikkeavilla reiteillä saman verran; muutama jopa kryssi. Näimme myös pienien veneiden, ehkä 470:n, purjehduskilpailun ja niistä yhden veneen kaatumisen. Päivämatka olisi ollut lyhyempi jos Taina olisi valinnut oikean reitin Möjan länsipuolelta. Ehdimme kryssiä itäpuolta muutaman mailin ja väistellä saariston ”bussiveneitä” ennen kuin Jussi tajusi, että maisema ei ole tuttu. Huono puoli asiassa oli se, että kryssimme turhaan ehkä 4 mailia. Hyvät puolet taas olivat, että kun käännyimme, pääsimme tulemaan myötätuuleen puolisen mailia ja se, että näimme hyvin kauniin Möjan saaren läpi kulkevan kanavan. Yöpymispaikan laiturissa oli tilaa eikä tarvinnut kiinnittyä keula kallioon. Ihmettelimme vähän kun kaikki pörräsivät kumiveneillä mutta myöhemmin syykin selvisi: laiturin päässä oli kyltti jossa luki, että satamamaksu on 100 kruunua ja pitää mennä maksamaan viereisen saaren kioskiin. Meillä ei ollut kumiveneessä ilmaa. 13.8. Nynäshamn – Dalarö Heti pienvenesatamasta päästyämme tuli laiva ihan suoraan kohti ja jouduimme taas väistämään. Tänään tuuli oli suunnaltaan vaihtelevaa – se oli vastainen, menimme sitten mihin suuntaan tahansa. Onneksi se sentään tuuli ja vesi oli kohtalaisen tasainen. Näimme muutaman muun veneen kryssivän mutta yksi toisensa jälkeen ne joko vaihtoivat suuntaa tai laskivat purjeensa. Ihan Dalarön lähellä on vanha ruotsalainen linnoitus, jonka rakentaminen on aloitettu vuonna 1656 ja sitä on modernisoitu pariin kertaan. Nyt siellä toimii ravintola. Linnoitussaaren viereisellä saarella on vähän uudempaa rakennusarkkitehtuuria – merimetsot ovat tehneet sinne pesiään ja saari hohtaa hopeisena jo pitkälle. Sekä eilen Nynäshamnissa että tänään täällä mainostettiin, että on sauna; no kyllä olikin mutta naisten puolella se ei ollut lämmin. Eilen miesten puolella saunassa oli kuuma tunnelma, että Jussi päätti olla menemättä. Dalarökin kuuluu kalliisiin satamiin, sähkön kanssa 300 kruunua.

12.8. Arkösund – Nynäshamn Pertti Duncker sanoi, että kun tuulee, on paha olla ja kun ei tuule, ei mennä mihinkään. Jussilla on paha olla kun ei tuule, kuten tänä aamuna (kuva). Onneksi muutaman tunnin koneella ajon jälkeen tuuli saavutti meidät ja matka sujui ensin mukavassa sivutuulessa ja sitten kohtalaisessa myötäisessä. Matkalla oli yksi ainoa laivaväylä ja liikkeellä oli yksi ainoa laiva ja tietysti sen piti osua kohdallemme niin, että jouduimme väistämään. Ilmapuntari on noussut näyttämään Very dry, joten olettaisi, että olisi poutaa. Mutta tänään oli vettä ilmassa koko ajan: sen verran että se ärsytti mutta ei kuitenkaan niin paljon että olisi viitsinyt aukaista sateenvarjoa. Täälläkään ei ole paljoa vierasveneitä mutta silti meitä on 3 suomalaista venettä. Sähkön saannin kanssa oli ongelmia kun kahdesta lähimmästä tolpasta emme sitä saaneet. Satamakonttorin tytöt olivat haluttomia tulemaan tarkistamaan tilannetta koska televisiosta tuli ilmeisesti käsipallon loppuottelu, jossa ruotsalaiset ovat mukana (luimme ottelusta Metrosta). Satamamaksu oli 200 kruunua ja sähkö 50 kruunua eli melko kallista.

11.8. Ankkuri – Arkösund Tuulta ei ollut juuri nimeksikään koko päivänä mutta koska matkaa oli vain 25 mailia, päätimme purjehtia. Alkumatkasta tuuli oli vastainen ja pääsimme taas tämän kesän teemaan eli kryssimään. Vastaantulijat tulivat kevyessä myötäisessä: joko vähissä vaatteissa tai ilman. Meillä oli takit, housut ja pipot. Jussia alkoi vähän nyppimään että ihan sama mihin suuntaan ollaan menossa, niin tuuli on aina vastainen. Ensimmäiset 10 mailia taittuivat 4 tuntiin. Sitten tuuli loppui kokonaan ja jouduimme ajamaan koneella. Virosta Hollantiin ja osaksi Tanskassa väylät ovat matalia ja vaikka ranta on kaukana, saattaa vettä olla vain 4-5 metriä. Täällä Ruotsissa matkaa rantaan voi olla 3-4 m ja syväyttä yli 20 metriä. Matkalla näimme ruotsalaismallisen merimerkin – kruunu päässään. Tunnin päästä tuuli oli kääntynyt myötäiseksi ja voimistunut, joten nostimme purjeet uudelleen ja pääsimmekin purjeilla mailin päähän Arkösundista. Päivälle kertyi mittaa 9 tuntia eli etenimme hyvin rauhallista vauhtia. Tämäkin satama oli lähes tyhjä ja hinta korkea: 280 kruunua.

10.8. Västervik – ankkuri Aurinko paistoi, tuuli oli myötäinen ja matka taittui parin solmun vauhtia lämpimässä säässä. No siis ensimmäiset pari mailia. Sitten suuntamme kääntyikin ja tuuli oli vastainen. Täysvarustus päälle ja menoksi. Pystyimme sentään luovimaan melko hyvin kunnes väylät kävivät niin kapeiksi, että kryssiminen ei onnistunut. Päivän viihdyttävin osuus oli kun pari ruotsalaista hävittäjää (Jasp-Kriepen?) kävivät tekemässä pari kierrosta lähellämme. Ensimmäisellä kerralla meni hetki ennen kuin tajusimme mistä on kyse ja emmekä ehtineet ottaa kuvia. Toisella kerralla olimme paremmin varautuneita ja silti pari kuvaa oli pelkkää taivasta. Koneet menivät ääntä nopeammin ja kun toinen kone otti kurssin suoraan ylös, olivat äänet melkoiset. Jussi sanoi, että jos hän joskus hankkii moottoriveneen, tulee siitäkin kuulua samat pörinät kuin hävittäjästä kun kääntää kahvasta. Jouduimme ”tasoittamaan” budjettiamme ankkuripaikalla Västervikin jälkeen. Jussi valitsi kartan perusteella meille suojaisan paikan. Yllätys oli kun poukaman perukoilta löytyikin laituri ja muutamia poijuja. Kaikilla muilla veneillä oli sama lippu saalingissa kuin rannallakin oli mutta ei meitä kukaan tullut ajamaan pois. Ruotsalaiset ovat ilmeisesti melko suvaitsevaisia näissä asioissa. Kun nokka oli kohti tuulta ja aurinko paistoi avotilaan, oli oikein kesäinen lämpötila – kerrankin!

9.8. Oskarshamn – Västervik Säätiedotus lupasi sadetta. Aamulla tehdessämme lähtöä, sataa ripotteli vähän, mutta heti kun saimme veneen irti, sade loppui. Tuuli tietenkin vastaisesti mutta pääsimme kuitenkin etenemään purjeilla reilut puolet matkasta, 25 mailia. Matkalle osuu pitkä suora, jossa edellisellä kerralla näimme n 200 purjevenettä kerralla. Nyt samalla suoralla oli ehkä 20 purjevenettä – kesälomat alkavat olla ohitse. Suoran päässä veneväylä kulkee hyvin kapean ”kalliosolan” kautta. Satamassa oli hyvin tilaa, eikä ihme. Satamamaksu oli 320 kruunua eli lähes 40 euroa! Vaikka hintaa kuuluu suihku ja vessat, niin silti! Kallein satama tähän mennessä koko reissussa mutta ei missään tapauksessa lähellekään paras. Kävelimme kylälle ja siellä oli sentään jonkun verran ihmisiä liikenteessä. Tuulensuojassa oli ihan lämmin mutta kun tuuli, piti olla fleese päällä.

8.8. Kalmari – Oskarshamn Juuri kun olimme lähdössä, Jussi näki kun minkki loikki pitkin laituria. Reipas sivu-/sivuvastainen tuuli siivitti menoamme. Alkumatkasta meitä seurasi työalus, joka ei yrityksestä huolimatta päässyt ohitsemme. Vastaan tuli vielä useita saksalaisia veneitä mutta huomaa, että lomat alkavat loppua. Matka taittui 7 solmun keskinopeudella ja saavuimme Oskarshamniin klo 14. Sähköisestä kartasta oli poistettu

keskustan vierasvenesatama mutta ajoimme katsomaan ja olihan se vielä käytössä. Aisapaikoilla oli kymmenkunta lähinnä saksalaista venettä ja kylkipaikoilla vain pari venettä. Me saimme hyvän kylkipaikan ja olimme yksin koko laiturissa. Taina paistoi mureat possupihvit ja sen jälkeen otimme pienet päkärit. Juuri kun heräilimme, tuli satamakapteeni keräämään satamamaksun 150 SEK. Kun teimme lähtöä kaupungille, ihmettelimme mitä rannassa tapahtuu. Kaupungilla ei ollut ketään ja kun palasimme rantaan, huomasimme, että kaikki olivat rannassa joka keskiviikkoisessa auto- /moottoripyörätapaamisessa. Kuvassa auto vuodelta 1947. 7.8. Kalmari Ensimmäiset koneelliset pyykkiä pyörimään seiskan maissa. Muuten meni hyvin mutta emme saaneet pyykkejä ulos koneesta kun virta oli katkennut. Seuraava pyykkivuoron varannut ei tullut ja jouduimme odottamaan 45 minuuttia, että satamakonttori avautuu. Koska pyykkääminen oli niin edullista (10 kruunua per koneellinen), varasimme vielä iltapäiväksi pari vuoroa. Raumalaiset lähtivät jatkamaan matkaa, samoin toinen suomalainen vene. Päivällä vähän kaupungille dallailemaan ja ikkunaostoksille; muuta ei raaski sillä tuntuu, että kaikki on paljon kalliimpaa kuin missään maassa tässä reissussa. Veneelle palatessa huomasimme, että sataman lähelle pystytetään tivolia. Ilta menikin sitten pyykkien kanssa. 6.8. Utklippan – Kalmari 4:30 ylös Ja 5:15 matkaan. Säätiedotus lupasi taas etelänpuoleista tuulta. Arvatkaa vaan tuuliko sieltä? No ei tietenkään vaan koillisesta eli suoraan nenästä. Kryssittiin sitten sellaiset 4 tuntia ennen kuin tuuli aukesi sen verran, että päästiin ajamaan suuntaa ja paikoin ihan hyvääkin vauhtia. Puolen välin jälkeen ilmaantui 3 muuta venettä, jotka olivat menossa samaan suuntaan. Siinä tuli vähän kisatunnelmaa mutta tunnin päästä olivat toiset jääneet jo sen verran, että tuskin erottuivat. Se siitä kisasta. Aikainen aamu pisti kummankin silmät välillä luppaamaan

mutta nukkua ei voinut kun oli niin kylmä ja välillä rippasi vettäkin. Kymmenen tunnin jälkeen saavuimme satamaan ja otimme vielä pienen spurtin sataman suulla, että ehdimme ennen kolmea pohjoisen suunnasta saapuvaa venettä. Satamassa oli kuitenkin hyvin tilaa ja saimme hyvän paikan. Lähdimme heti saunaan kun ajattelimme, ettei vielä ole ryysistä. Juuri kun palasimme veneelle laittamaan ruokaa, saapuivat raumalaiset. Haimme kaupasta yhden amerikkalaismallisen muffinssin iltateen kanssa. Täälläkin on laituritanssit mutta nyt ollaan niin finaalissa, että tanssit saavat jäädä. Aamun ensimmäinen pyykkivuoro (klo 7 alkaen) on varattu meille, joten huomennakin on aikainen herätys. 5.8. Simrishamn – Utklippan Säätiedotus lupasi heikkoa myötäistä, joten päätimme lähteä ajoissa, että ehdimme jossain vaiheessa perille. Satamassa oli tyyntä ja pari ensimmäistä tuntia peltigenoa auttoi meitä eteenpäin. Tuuli oli ensin pohjoisen puolelta ja sen jälkeen idän puolelta – ei siis etelästä, kuten oli luvannut. Mutta se sopi meille hyvin, sillä meri oli tasainen ja kevyt vastainen siivitti meidän menoa hyvin. Tämän päivän menoa voisi kuvailla sanalla juna – niin tasaista meno oli; sekä vauhdin että keinunnan osalta. Matka taittui hyvin ja olimme perillä hyvissä ajoin. Mutta niin oli moni muukin ja kaikki satama-altaan reunuspaikat olivat jo varattuja. Menimme englantilaisen veneen kylkeen. He ilmoittivat, että lähtevät aamulla jo klo 5 mutta emme alkaneet enää vaihtamaan paikkaa, joten huomenna on very, very early morning! Illan mittaan satama täyttyi ja meidän riviin tuli vielä kolmas vene, n 20 tonnia painava oikein hieno hollantilainen rautavene – olivat kiertäneet Suomessa ja Pietarissa. Tänään tuli täyteen 6.000 mailia Finalmentella ja tässä reissussa 2.000 mailia, joista 230 olemme päässeet myötätuulessa. Utklippan on pieni kallioinen saari, johon on räjäytetty pieni satama-allas vierasveneitä varten. Saari on luonnonsuojelualuetta, joten siellä näkee erilaisia lintuja ja merieläimiä. Siellä on myös pieni ravintola ja muutamia huoneita, joita voi vuokrata. Ilmeisesti se on myös Ruotsin eteläinen puolustuslinja koska siellä on tykki. Ruosteen perusteella tykkiä ei kuitenkaan ole huollettu pariin sataan vuoteen, joten toivottavasti kukaan ei hyökkää Ruotsiin. Raumalaiset ja kaksi muuta suomalaista venettä saapuivat illan aikana eli n 30 veneestä 4 oli suomalaisia – lähes invaasio!

4.8. Ystad – Simrishamn Satamassa ei tuullut yhtään mutta kun pääsimme aallonmurtajasta ulos, tuuli löysi meidät. Purjeet ylös ja menoksi. Vauhtia oli 5 solmun paikkeilla. Raumalaiset ohittivat meidät kohta lähdön jälkeen – koneella. Tuuli hiipui jonkun verran, joten nostimme spinnun ja saimme vähän vauhtia lisää. Aurinko alkoi lämmittämään ja pian oli bikinikeli. Veneitä tuli jonkun verran vastaan ja kerrankin oli kiva mennä myötäisessä kun saksalaiset kryssivät – tosin osa meni koneella. Tämä reissu on vahvistanut, että hyvin monet matkapurjehtivat kartuttavat öljy-yhtiöiden kassaa huomattavilla summilla. Ennen puoltapäivää tuuli virisi lisää ja vauhti nousi ensin 6 solmun ja sitten 7 solmun paikkeille. Huiput olivat 8,95 solmua. Simrishamn tulikin siten nopeasti vastaan ja saavuimme heti klo 13 jälkeen. Raumalaiset eivät olleetkaan jatkaneet Utklippanille vaan tulivat myös Simrishamniin. Olimme jo heidän kanssaan pohtineet, miten meidän vesitankit tyhjenevät vaikka emme käytä vettä juuri ollenkaan. Pohdinnan tulos tällä hetkellä on, että tankit tyhjenevät huohottimien kautta kun kryssimme ja vene kulkee yli 25 asteen kulmassa. Seuraavaksi kokeilemme miten tankkien välisen yhdysputken sulkeminen vaikuttaa asiaan.

3.8. Ystad Ruotsalaisen elokuvapoliisin Kurt Wallanderin toimialue on Ystad. Olemme molemmat Wallander –elokuvien ystäviä ja koska edellinen Ystadin reissumme huhtikuussa 2010 jäi vähän lyhyeksi, päätimme jäädä päiväksi tutustumaan kaupunkiin. Heti satamakonttorissa mainostettiin Tutustu Ystadiin Wallanderin jalanjäljissä –kiertoajeluja mutta viikon ainoa englanninkielinen kierros oli ollut keskiviikkona. Onneksi saimme turisti-infosta esitteen, jonka avulla pystyimme omatoimisesti kiertelemään pitkin kaupunkia. Sää suosi: aurinko paistoi ja oli shortsikeli. Kaupungilla oli paljon ihmisiä liikkeellä, niin paikallisia kuin turistejakin. Matkalla luostarille meidät ohitti vanha paloauto, jonka kyydissä oli ihmisiä ja kuski selitti ruotsiksi jotain Wallanderista. Haimme Wallanderin suosikkikahviosta Wallander –leivokset, jotka nautimme iltateen kanssa. Monista muista kakuista poiketen, kakun päävärit olivat sininen ja valkoinen. Maku oli oikein hyvä. Eipä lähtenyt Karibialle suuntaava rautavene luovimaan kohti Trelleboria vaan oli päättänyt viedä poikansa junalla Malmöhön. Raumalaiset saapuivat illalla viereiseen aisapaikkaan.

2.8. Klintholm – Ystad Lähdimme seiskan jälkeen liikenteeseen 5 muun veneen kanssa. Hollantilaiset kysyivät, mihin olemme menossa ja jonkin aikaa luulimme, että lähtevät samaan suuntaan, mutta sitten he muuttivat kurssiaan lännemmäksi ja taas teimme matkaa yksin. Jos eilen oli laiturikeli, niin tänään oli jotain Vuoristoradan, Viikinkilaivan ja Tukkijoen välimaastosta: rivakka vastainen (vain kaksi vendaa), jonkunmoinen aallokko ja vettä pari kertaa kunnolla kannelle. Ainakaan tänä kesänä ei tee mieli lähteä mihinkään huvipuistoon ja laitteisiin, sen verran on keikuttanut. Ystadin satamassa oli ainoastaan kaksi paikkaa vapaana mutta toisessa syväyttä oli niin vähän, että jäimme kiinni ja toinen oli liian kapea. Joten jouduimme etsimään kylkipaikan ja valitsimme suomalaisen veneen. Vene on rautapaatti ja ovat matkalla Karibialle – tunnelma vähän että soitellen sotaan – toivottavasti heillä menee kaikki hyvin. Tosin kun rouva kuuli meidän suunnitelmamme B, sanoi hän, että kuulostaa hyvältä. Tänään oli Jussin ruoanlaittovuoro ja kävimme toisen kerran reissussa pippuripihvillä. Kun palasimme rantaan, oli Ystadin kansantanssiryhmä viritellyt tanssit ja eikun mukaan pyörähtelemään. Osa tansseista oli heidän omia piirileikkejään, joten tanssimme vain joka toisen kappaleen mutta kivaa oli.

1.8. Gedser – Klintholm Klo 7:30 oli suosittu lähtöaika sillä meitä lähti jonossa 10 venettä mutta jono hajosi pian ja lähdimme 4:ään eri suuntaan. Taivas oli ihan tasaisessa harmaassa pilvessä mutta sadepilviä ei näkynyt koko päivänä ja iltapäivästä aurinkokin näyttäytyi. Sen verran viileää kuitenkin oli, että parit housut, takki ja pipo olivat päällä ihan satamaan asti.

Reissun ensimmäinen makea, kevyt sivutuuli ja kun merikin oli lähes tasainen, matka taittui yli 5 solmun keskinopeudella. Tuntui kuin olisi ollut laiturilla ja vain nauttinut laineiden liplatuksesta ja laiturin kevyestä keinunnasta. ”Laituri” keinutti Tainan hetkeksi unten maille. Matkan aikana näimme ensimmäisen sinilevänauhan. Puolen päivän jälkeen huomasimme, että moni oli pitänyt venttapäivän eilen kovan tuulen vuoksi Klintholmenissa, sillä veneitä alkoi tulla vastaan – päivän mittaan varmaan kolmisenkymmentä. Hyvä meille, sillä se tiesi, että satamaan mahtuu. Satamassa oli hyvin tilaa mutta saimme viimeisen hyvän kylkipaikan. Laittaessamme venettä kiinni, huomasimme, että täällä ei olla niin tarkkoja kohteliaisuuslippujen kanssa: meillä oli Tanskan lippu (Tanskassa kun olimme), perässä olevalla saksalaisella oli Ruotsin lippu ja viimeisenä olevalla ruotsalaisveneellä oli Saksan lippu (kuva). Kun kävelimme aallonmurtajalle, huomasimme että toinen suomalainen vene saapui satamaan. Kävimme vaihtamassa pari sanaa ja totesimme, että oli sama vene jonka näimme Olympiasatamassa. Jutustelun aikana selvisi, että olivat olleet toisen raumalaisen veneen kanssa reissussa – sen jonka näimme Cuxhavenissa ja Kielin kanavassa. Illan mittaan satama täyttyi niin, että saimme kylkikaverin hollantilaisesta veneestä. 31.7. Heiligenhafen – Gedser Eilen kun maksoimme satamamaksun, Taina vähän mietti tarvitsemmeko enää sähköä. Jussi oli sitä mieltä että kyllä maksetaan 2 euroa ja otetaan. Onneksi! Yöllä oli tosi kylmä ja aamulla ilma oli kuin lokakuussa Suomessa. Jouduimme pukemaan kolmet housut ja pari takkia, että tarkenimme lähteä purjehtimaan. Onneksi ilma vähän lämpeni päivän mittaan. JIPPII !!! Kahdeksan viikon ja 1800 mailin jälkeen odottamamme myötätuulipurjehduspäivä koitti vihdoin – siis ilman sadetta ja ukkosta tai että tuuli loppui. Hyvässä myötäisessä ja auringonpaisteessa taitoimme 40 mailin matkan vähän reilussa 6 tunnissa. Pääsimme rantautumaan kuivina; iltapäivän ja illan mittaan useampi vene sai rivakat rantautumistuulet ja sateet riesakseen. Laivat tosin olivat taas kiusanamme, niin laivaväylällä kuin lauttasatamassakin, jossa lautta peruutti eteemme. Puoli kuuden maissa Jussi kävi auttamassa yhden pienen veneen rantautumisessa juuri ennen isoa myräkkää. Myräkän aikana saapui Elan 38 nimeltään Meltemi ja heille oli ongelmia purjeiden kanssa tuulen vuoksi. Kuvassa Meltemi saapumassa satamaan. Jussi totesi vähän vahingoniloisena, että pitäisi tulla hyvän sään aikana satamaan. Ei tarvitse muistella kuin pari päivää taaksepäin ja olimme itse ihan samassa tilanteessa – tosin vettä tuli neljä kertaa enemmän.

30.7. Heiligenhafen Oli Jussin vuoro laittaa aamiaista ja sehän tarkoitti valmiita ihania sämpylöitä suoraan lähileipomosta. Vähän sataa rippasi ja kun oli ohi, lähdimme kauppaan. Kauppareissun jälkeen oli tarpeen pieni hengähdystauko, Jussi joi loput kahvit ja sitten syömään sekä ostoksille. Kävimme matkalla koittamassa nostoa automaatista ja tällä kertaa kumpikin sai 100 euroa, joten minunkin kortti toimii mutta olen ilmeisesti laittanut ”tuhlausrajoittimen” 100 euroon per vuorokausi. Jo toisen kerran reissullamme saimme ruokapaikassa palvelua suomeksi. Tällä kertaa tiellemme osui turkkilainen, joka oli ollut töissä Marmariksessa ja osasi melko monta fraasia suomeksi. Ruoan jälkeen kävimme parissa kenkäkaupassa ja matkaan tarttui Jussille kävely- ja Tainalle työkengät. Kun olimme lähdössä kenkäkaupasta, tuli ukkoskuuro sateineen ja jyrinöineen. Pakenimme sitä paikalliseen tavarataloon, kuten lähes kaikki muutkin. Tunnelma oli tiivis mutta ei se haitannut. Sateen taottua kävelimme veneelle ja kun pääsimme sisään tuli toinen rajuhko sadekuuro. Mistä tätä vettä riittää??? Satamaan tullessa voi nähdä lehmiä laitumella.

29.7. Kiel – Heiligenhafen Kävimme vielä aamulla tarkistamassa säätiedotuksen ja kun se lupasi tuulta – vaikkakin vastaista – päätimme lähteä. Kun aloimme irrottamaan köysiä, tuli muutama vesipisara. Vettä satoikin sitten ihan koko matkan, siihen saakka kun tulimme satamaan, välillä vähemmän välillä enemmän. Kun vettä tuli reilusti, valui se puomipeitosta kuin rännistä konsanaan. Lähes yhtä matkaa lähti satamassa ollut toinen suomalainen vene, joka oli myös Raumalta – kuitenkin eri vene kuin minkä tapasimme Cuxhavenissa. He lähtivät jonnekin muualle, mutta onneksi Jussilla oli muuta seuraa kun pari venettä lähti samaan suuntaan. Yhden Finngulfin kanssa otettiin vähän mittaa, mutta he luovuttivat, kun huomasivat, etteivät heidän hightech-purjeensa pärjää meille. Linnuntietä matka olisi ollut n 30 mailia mutta muutaman vendan kanssa mittaa kertyi n 44 mailia ja matka kesti lähes 9 tuntia. Vajaan tunnin satamassa olon jälkeen aurinkokin näyttäytyi mutta ei se paljon lämmittänyt, joten koko yö meni taas vaatteiden kuivatukseen. Laskimme, että lämpöpuhallin ollut käytössä 8 viikon aikana muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta lähes joka yö. Scheveningenin satamakapteeni sanoi, ettei heilläkään ole vielä ollut kesää, joten emme ole ihan yksin kärsimässä tästä kylmyydestä. Huomasimme, että vuoden päästä pitää olla jo töissä.

28.7. Kiel sataman vaihto Ystävämme Jukka oli huomannut jo Satumaassa, että veneessä on hiiri – pullahiiri. Ilmeisesti se sama pullahiiri on muuttanut Finalmenteen sillä kaapista häviää ruokaa ja herkkuja yön aikana. Päivällä sitä hiirtä ei ole näkynyt. Hiiri on ilmeisen kehittynyt yksilö, sillä se osaa käyttää taskulamppua; yksi yö kun Taina heräsi, niin taskulamppu oli päällä ja se osoitti suoraan pullakaappiin.

Aamu oli pilvinen mutta onneksi olimme jo saaneet nauttia kuuden päivän ajan auringosta. Raumalaiset kehuivat Olympiasatamaa ja koska Jussikaan ei ollut käynyt siellä, niin lähdimme purjehtimaan reilun 7 mailin matkaa. Ilma oli vielä kohtalaisen lämmin, matka taittui aluksi parin solmun vauhtia mutta tuuli hiipui ja loki näytti pitkään 00,0 solmua. 100 edellistä mailia olivat olleet koneella ajoa, joten päätimme, että nyt mennään purjein vaikka muutamista veneistä meille vähän naureskeltiinkin. Vene lipui hiljaa eteenpäin, kunnes tuli pilvi joka toi tuulen. Sen jälkeen mentiinkin 7-8 solmun vauhtia. Mutta kaikesta lystistä saa maksaa. Tuulen mukana tuli ensin sade ja sitten kaatosade. Vaikka Jussilla oli sadeasu, niin melko märkä oli mies ennen kuin saatiin vene kiinni. Mutta Jussilla oli sentään alushousut kuivat, toisin kuin Tainalla, joka oli ihan litimärkä. Kaatosateessa ei oikein nähnyt mitään, joten rantautumisen kanssa oli pieniä haasteita: vene ei mahtunut ensimmäiseen karsinaan, toisessa vapaassa paikassa olisimme saaneet olla vain iltaan asti (tekstin näki vasta laiturilta) mutta kolmas oli ok. Kun vene oli kiinni ja olimme saaneet kuivaa päälle, niin sadekin hiipui pieneksi ripsutukseksi ja loppui sitten kokonaan. Reilun 7 mailin ja 3 tunnin matkaan mahtui siis kevyttä myötäistä ja auringonpaistetta sekä vastatuulta ja sadetta. 27.7. Hampuri Lähdimme reippaasti aamukahdeksalta kävelemään kohti rautatieasemaa sopivassa shortsikelissä. Heti kun pääsimme lippuautomaatin luo, tuli turkkilaisen näköinen mies kysymään olemmeko menossa Hampuriin. Täällä on tapana kerätä 5:n kimppa ja ostaa ryhmälippu ihan tuntemattomienkin kesken, sillä ryhmälippu viidelle maksaa 38 euroa (7,60 e per nenä) ja yksittäinen lippu 15,50 euroa. Hän ei osannut englantia ja minä en oikein ymmärtänyt hänen saksaansa mutta saimme sovittua, että olemme mukana ryhmässä. Onneksi yksi myöhemmin ryhmään liittynyt osasi englantia ja selitti meille miten toimitaan ja kertoi junassa konnarille, että olemme samaa ryhmää. Vähän ennen Hampuria Jussi katseli lähijunia ja ajatteli, että on ajanut sellaisella. Vähän aikaa mietittiin ja todettiin, että ”Hei, ollaanhan me käyty Hampurissa aiemminkin!” Kumpikaan ei ollut muistanut, että kun kävimme Elanin ostoreissulla Saksassa, niin lensimme Hampuriin ja kävimme illalla pikaisesti tutustumassa Hampuriin. Silloin vain oli ihan sikakylmä – noin 30 astetta vähemmän kuin tällä kerralla – emme tarjenneet kiertää juuri missään, menimme vain kaupasta toiseen. Nyt lämpötila näytti iltapäivällä 32 astetta, paikoin oli vähän kuuma mutta teimme reippaan 8 kilometrin kävelylenkin satamaan ja takaisin kierrellen ja katsellen kauppojen tarjontaa ja kuunnellen/katsellen pienimuotoisia esityksiä matkan varrella. Jotkut olivat ajatelleet vallata Hampurin mutta saaneet vain pystytettyä muutamia telttoja yhteen puistoon. Yhteensä tänään kertyi kävelyä n. 12 kilometriä ja se tuntui vähän jaloissa. Illalla kun Taina oli jo mennyt nukkumaan, Jussi katseli elosalamia.

26.7. Kiel Edellisellä käynnillä venetarvikeliikkeessä Jussi huomasi lämmittimen, jonka nyt sitten päätimme lähteä hakemaan – sille voi olla käyttöä myöhemmin syksyllä. Ja hintakin oli sopiva 37,90 e. Lisäksi Jussi

joutui ostamaan moottorilla-ajohuomiomerkin koska Ijmuidenista lähdettyämme huomasimme, että edellinen on hävinnyt. Arvoitukseksi jää miten se hävisi: Tainan mielestä myrskyn lailla puhaltanut tuuli vei sen ja Jussi arvuutteli, että se on kelvannut jollekin. Lämmin päivä ja auringon säteet ihan nipistelivät Taina palaneita käsivarsia. Toisella pyöräretkellä löysimme taas eurokaupan josta löysimme tarpeellista: Taina uudet kynsisakset hajonneiden tilalle ja Jussi sukkia. Iltapäivästä oli vuorossa veneen järjestely ja siivous sekä pyykkien pesu. Tuuli oli tänään pohjoisesta, joten se oli vähän viileämpää kuin eilen. Huomiseksi olemme suunnitelleet junamatkaa Hampuriin – päästään nopeammin ja halvemmalla kuin alkuperäisen suunnitelman mukaan. 25.7. Brunsbüttel – Kiel Onneksi satamamaksu tultiin keräämään aamulla klo 8 aikaan, niin naapuriveneiden väen oli noustava ja kun kerran olivat kannella, päästivät meidät lähtemään jatkamaan matkaa. Päivä oli erittäin lämmin ja ilman kevyttä vastatuulta olisimme läkähtyneet. Vastaan tulevissa veneissä oli järjestään aurinkovarjoja ja muita virityksiä suojaamassa paahteelta. Avotilakin kuumeni niin, että poltti paljasta jalkaa. Idänpuoleinen tuuli oli muutenkin hyvä, sillä sianpaska ei haissut tällä kertaa kuin muutaman kerran. Tälläkin kertaa jouduimme odottamaan kaikkien muiden matkaajien kera kun kanavassa oli mutka, jossa laivat eivät mahdu ohittamaan; odotus kesti reilut puoli tuntia. Osa matkaajista, varsinkin lapset, käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja kävivät uimassa. Noin 10 mailia ennen sulkuja suomalaiset porhaltivat ohi; olivat yöpyneet matkalla. Kertoivat menevänsä Olympiasatamaan; siellä oli kuulemma paremmin tilaa. Suluissa meitä oli neljän valtavan laivan lisäksi reilut 30 huvivenettä ja kymmenkunta melojaa eli sekalainen seurakunta. Kun Jussi lähti maksamaan kanavamaksua, huomasimme, että Jussin shortsien taskussa olleet kolikotkin olivat kuumenneet auringossa niin, että polttivat kättä – kerrankin voi sanoa, että raha poltti taskussa ; ) Me olimme ainoat, jotka lähtivät kohti keskustan satamaa ja perillä huomasimme, että tilaa oli hyvin – ainakin 5-6 paikkaa. Noin 12 tunnin päivä ja molemmilla käsivarret punoittivat varsinkin hihansuun kohdalta. Kuvassa aamiaisemme.

24.7. Cuxhaven – Brunsbüttel Ajattelimme käyvämme Hampurissa veneellä mutta 50 mailin koneella ajo sinne ei houkutellut, joten muutimme suunnitelmaa. Eilen illalla kun tiskasimme klo kymmenen maissa, Jussi kuuli puhuttavan suomea ja näimme suomalaisen veneen saapuvan. Aamulla emme enää nähneet venettä, joten oletimme sen jatkaneen aikaisin matkaa. Jussi päätti tankata veneen kun kerrankin tankkauspaikka oli kätevästi ulottuvilla – tosin venettä on tankattu kai kerran tätä ennen pistoolista. Kun olimme lähdössä tankkauspaikalle, näimme suomalaisen veneen menevän sinne. Vaihdoimme pari sanaa Raumalta kotoisin olevan pariskunnan kanssa: olivat lähteneet reissuun toukokuun puolessa välissä, kiertäneet 3 viikkoa Hollannin kanavia ja olivat nyt matkalla kotiin. Aurinkoinen päivä ja kevyt vastatuuli itse asiassa vilvoitti mukavasti. Kanavan suulla Jussi teki kilpailustartin ja pääsimme sulkuun ensimmäisenä ja samalla varmistimme, että pääsemme kaartamaan Brunsbüttelin satamaan ekana. Satama täyttyi illan mittaan niin, että meilläkin on pari venettä kyljessä ja kaikki halukkaat eivät mahtuneet sinne. Pieni kävelylenkki, pitaleipäkebabit, iltapullat ja veneelle. Satamamaksuun (10 e) kuului suihku mutta siivoustaso oli sellainen, että kävimme iltahämärissä veneen suihkussa. Kuvasta näkyy kuinka läheltä sulkuun menevät laivat ohittivat huvivenesataman ja veneemme.

21.7. – 23.7. Ijmuiden – Cuxhaven Huomasimme aamulla, että Hanse teki lähtöä vaihtomiehistön kanssa. Mietimme, oliko vaihto tullut yllättäen, sillä edellinen miehistö lähti melkoisen tavaramäärän kanssa 16.7. samalla bussilla meidän kanssamme Amsterdamia kohti ja oli ollut kyydissä vain Cuxhavenista asti. Ehkä öinen myrsky oli ollut liikaa. Pidämme itseämme onnellisina, että meillä on ollut mahdollisuus valita mitä teemme; ei ole pakko jatkaa matkaa kun se ei tunnu hyvältä. Lähdimme ennen 11:sta kun vuorovesi oli kääntynyt edullisemmaksi. Aallonmurtajalla tuntui, että tuulee ihan hyvin, mutta kun pääsimme vähän matkaa, tuuli heikkeni. Tosin se oli jälleen kerran vastainen, joten pääsimme purjeilla eteenpäin. Muutama vene oli matkalla samaan suuntaan mutta menivät ihan rannassa ja sellaista vauhtia, että heillä oli pakko olla kone apuna. Muutenkin täällä tunnutaan etenevän lähes poikkeuksetta koneella vaikka purjeet ovat ylhäällä. Monessa purkkarissa onkin koneella ajomerkki kiinteästi heti valmis -tilassa. Illansuussa näimme kaksi pyöriäistä ihan veneen perässä. Jussi oli päättänyt, että porhallamme suoraan Cuxhaveniin (n 200 mailia) eli yöpurjehdukseksi meni. Tuuli hiipui yöllä, joten Volvo vei meitä eteenpäin. Taina ajeli aamulla, jotta Jussi sai hetken levätä. Auringon nousu toi tuulen ja matka jatkui purjein. Ennen puoltapäivää tuuli kääntyi myötäiseksi mutta oli valitettavan heikko suhteessa aaltoihin joten purjeet paukkuivat inhottavasti. Onneksi sentään aurinko paistoi. Pienen temppuilun jälkeen saimme spinnun ylös ja ajoimme sillä niin kauan kun tuulta riitti. Meressä kellui kaikenlaista rojua: puunkappaleita, laatikoita, muovipurkkeja – ihan kuin joku vene olisi haaksirikkoutunut. Saavuimme Cuxhaveniin klo 01:30, joka oli ihanteellinen vuoroveden suhteen. Vapaata paikkaa ei tosin heti löytynyt mutta aamulla puoli kahdeksan maissa löytyi. Maanantai oli ensimmäinen kesäisen lämmin päivä. Harmi, että se meni meiltä nukkumiseen. Mutta aina löytyy jotain hyvää: olimme kerrankin liikkeellä siihen aikaan, että ruokapaikat olivat auki. Yritin uudelleen nostaa rahaa kortilla – edelleen Invalid Card. Pakko hommata kortti, joka toimii maailmalla. Dallailimme venettä kohti kauppakassien kanssa puoli kymmenen jälkeen ja ilma oli edelleen lämmin – ehkä se kesä tästä alkaa ; )

20.7. Amsterdam Toinen yritys tutustua Amsterdamiin: otimme sadeviitat, tuulenpitävät takit, fleeset ja jätimme aurinkolasit pois. Liekö noilla toimenpiteillä ollut merkitystä mutta aamun pilvisestä säästä kehkeytyi mukava pilvipouta ja tuulensuojassa jopa lähes t-paitakeli. Dallailimme pitkin poikin Amsterdamin keskustan katuja ja äkkäsimme mm. Iittala –myymälän. Hyvä sää oli houkutellut paljon ihmisiä liikkeelle mutta silti ei ahdistanut missään vaiheessa. Pitihän sitä uteliaisuuttaan käydä kävelemässä myös punaisten lyhtyjen alueella: eniten siellä oli baareja, edullisia ruokapaikkoja ja pieniä hotelleja sekä paljon ihmisiä kävelemässä ja nauttimassa kahviloiden antimista. Yöaikaan meininki on varmaan toinen. Näimme pari yksityisyrittäjää ikkunoissaan; yksi oli palvelut pitkään, sillä ikää oli varmaan yli 70 vuotta. Meitä nauratti kun huomasimme, että heti kulman takana oli kirkko – syntien katuminen ja anteeksipyytäminen käy tosi kätevästi. Kävimme yhdessä kulttuurikohteessa eli Anne Frankin museossa. Kannatti jonottaa 45 minuuttia, sillä museo oli hyvin vaikuttava. Omalla laillaan karu mutta silti puhutteleva. Ei mitään turhia hörhelöitä vaan tosiasiat niin kuin ne tapahtuivat ja on kerrottu Annen päiväkirjoissa ja joita oli laitettu esillekin. Amsterdamissa on 550000 polkupyörää ja melkoisesti skoottereita; eikä kenelläkään kypärää päässä. Kannatti tämä toinen reissu, muuten kuva Amsterdamista olisi ollut huuruinen veneen ikkuna.

19.7. Scheveningen – Ijmuiden Viereisen veneen vanha kääkkä oli taas valittamassa meidän veneestä kun menimme vessaan. Ilmoitimme satamakapteenille, että lähdemme heti kun pääsemme irtautumaan turvallisesti. Odottelimme pari tuntia tuulen laantumista ja teimme samalla valmisteluja. Onneksi yksi paikallinen tuli auttamaan ja pääsimmekin lähtemään mallikkaasti. Aallonmurtajalla keikutti kiitettävästi mutta heti kun saimme purjeet ylös, meno tasoittui. Nyt kun nokka on kohti kohtia, suostui tuulimittarikin toimimaan ja näytti tuulelle lukemia 35,5 solmua. Tosin se toimi vain purjehduksen ajan; heti kun käännyimme satamaa kohti, lakkasi se taas toimimasta. 25 mailin matka taittui vähän reiluun 2,5 tuntiin kun oli myötävirta ja tuuli oli vähän auki vaikkakin vastainen. Eikä Jussi tälläkään kertaa päässyt kuivana satamaan. Ruotsalainen Najad lähti kanssamme yhtä aikaa ja saapui noin 0,5 h meidän jälkeemme satamaan. Hanse oli edelleen satamassa.

18.7. Scheveningen Juuri kun olimme käymässä aamupalapöytään, tuli satamakapteeni ilmoittamaan, että meidän veneemme on liian suuri ko paikalle ja meidän tarvitsee siirtyä. Vähän aikaisemmin oli viereisen veneen omistaja käynyt veneellään ja arvasimme, että hän oli käynyt valittamassa satamakonttoriin. Eilen oli eri satamakapteeni ja hänellä oli työ löytää meille joku paikka: ensimmäisen paikan omistaja tulikin takaisin, toiselle paikalle oli tulossa iso vene ja vasta kolmas oli sellainen mihin saimme jäädä. Kun olimme kiinni ensimmäisessä paikassa, kävivät maahanmuuttoviranomaiset tarkistamassa meidän ja veneen paperit. Raaputtelivat ja kääntelivät passeja tosi tarkkaan. Vähän rutisimme satamakapteenille ja kun tuulikin oli melko kova, saimme jäädä. Lähdimme iltapäivästä etsimään ruokapaikkaa ja se olikin taas kiven takana: suurin osa ruokapaikoista avautui vasta parin tunnin päästä ja niissä jotka olivat auki, oli melko suolaiset hinnat (esim. munakas kasviksilla maksoi 16 e). Jouduimme siis tyytymään pizzaan mutta erikoista siinä oli että saimme palvelua osaksi suomenkielellä – tarjoilija oli naimisissa suomalaisen kanssa. Kävimme pienellä kävelyllä mutta ei siitä oikein tullut mitään kun tuuli niin kovaa, ettei meinannut päästä eteenpäin ja silmiin meni koko ajan hiekkaa.

17.7. Ijmuiden – Scheveningen Aamulla edelleen tuuli rivakasti, joten päätimme vielä jäädä mutta puolenpäivän aikaan tuulensuunta ja voimakkuus puolsivat lähtemistä. Kun muitakin veneitä teki lähtöä, päätimme jatkaa matkaa. Aallonmurtajalla huomasimme, että muut veneet lähtivätkin pohjoista kohti, joten olimme taas ainoat vastavirtaan kulkijat. Alkumatka sujui kohtalaisesti vaikka tuuli oli vastainen, vastavirtaa 3 solmua ja aallokkoakin oli mutta viimeiset 3 mailia olivatkin sitten taas työläät ja märät. Vierasvenesatama oli täynnä mutta onneksi meille löytyi paikka oman väen puolelta. Säätiedotus on luvannut kahdeksi seuraavaksi päiväksi taas myrskytuulia (vastaisia tietenkin) ja sen jälkeen pari myötätuulipäivää mutta tuulenvoimakkuus putoaa pariin solmuun, joten emme pääse eteenpäin vastaisella emmekä myötäisellä. Tuntuu, että jokaisessa säätiedotuksessa on aina pari matalapainetta lähistöllä: kummallekin omat. Nyt on takana 1400 mailia, joista 130 myötäisessä, eikä yhtään pipotonta purjehduspäivää ei ole ollut. Vaikka Jussi on sanonut, että tykkää luovimisesta, niin rajansa kaikella. Vuorotteluvapaamme punaiseksi langaksi sovimme etukäteen, että nautimme lämpimässä. Kun se ei nyt näin 6 viikon purjehduksen jälkeen näytä toteutuvan, olemme päättäneet ottaa suunnitelman B käyttöön myöhemmin syksyllä ja lähteä varmaan aurinkoon sillä suihkarilla, joka on vinkunut koko purjehduksemme ajan mastossa.

16.7. Amsterdam Lähdimme heti ensimmäisellä bussilla kohti Amsterdamia. Sää oli puolipilvinen, tuuli jonkun verran mutta kun ilmapuntari näytti hyvää, ajattelimme, että pärjäämme fleeseillä emmekä tarvitse sadeviittoja mukaan. Bussimatka kesti tunnin vaikka matka ei ole kuin reilut 20 kilsaa. Perillä kävimme ensin syömässä ja sen jälkeen päätimme lähteä kanavaristeilylle. Ostimme Hop On-Hop Off –liput kun ajattelimme, että voimme käydä eri paikoissa ja kulkea välit kanavabussilla. Heti kun olimme saaneet ostettua liput (klo 12:29), alkoi sataa. Kun istuimme jokilaivaan, kuulimme pitkästä aikaa suomen kieltä: meitä vastapäätä istui suomalainen pariskunta, joka oli tullut Amsterdamiin autolla ja yöpyivät sataman Holiday Innissä. Olivat nähneet satamassa Suomen lipunkin, joka nostettiin salkoon kun olimme käyneet maksamassa satamamaksun. Sade jatkui ja jatkui ja jatkui. Vaihdoimme välillä eri linjalle mutta emme nähneet laivasta kovinkaan paljon, sillä vaikka siinä oli ikkunat myös katossa, niin ne kaikki olivat ihan huurussa. Ilmanvaihto ei riittänyt kun laiva oli täynnä märkiä ihmisiä. Ajattelimme lohduttaa itseämme vohveleilla mutta kun olimme tottuneet Puolan 2 euron hintaan, ei Hollannin 11,50 euroa tuntunut kohtuulliselta, joten jätimme väliin. Jouduimme odottamaan satamaan lähtevää bussia lähes 1,5 h tuntia kun myöhästyimme edellisestä vajaat 5 minuuttia. Onneksi oli katos minkä alla odotella. Kun pääsimme vihdoin takaisin veneelle klo 20 maissa, tuuli ja satoi vaakana. Tänään päätimme, että jos eivät ilmat tästä parane, niin täytyy ottaa suunnitelma B käyttöön.

14.7. – 15.7. Borkum – Ijmuiden (Amsterdam) Lähdimme yläveden aikaan ennen kahdeksaa ja jo toista kertaa reissullamme vene, paikallinen Bavaria, lähti samaan aikaan samaan suuntaan. Näki, että he ovat reissanneet täällä usein, sillä he menivät sellaisia reittejä, että emme uskaltaneet mennä perässä – osassa paikoissa oli vettä alle metrin alaveden aikaan. Ensimmäiset 10 mailia satamasta ulos, oli tuuli jälleen kerran suoraan nenästä. Mutta heti kun pääsimme kääntymään suuntaan, avautui tuuli sen verran, että pääsimme purjeilla eteenpäin. Harvoja päiviä, jolloin ei satanut vettä yhtään ja aurinko paistoi ajoittain. Bavaria meni yöksi satamaan mutta me jatkoimme matkaa kohti Amsterdamia. Pari kertaa huomasimme, että merimerkkiä ei näkynyt plotterissa, vaikka meillä on päivitetty versio. Toivottavasti emme törmää merkkaamattomaan poijuun yöpurjehdusten aikana. Yksi kalastusvene tosin yritti kovasti ajaa alle mutta onneksi Jussin väistöliikkeet toimivat. Alle viiden mailin päässä satamasta, kersantti Nappula oli taas vauhdissa: satamasta lähti iso laiva ja luotsivene. Jussi jätti laivalle hyvin tilaa emmekä menneet edes laivaväylälle kun luotsivene kurvasi viereemme ja huusivat että kanava 61 – erittäin vaarallisessa lastissa oleva laiva. No vähän myöhäistä kun laiva oli jo puolen kilometrin päässä meistä ja meillä oli ollut VHF auki koko ajan kanavalla 16. Olisivat huudelleet etukäteen. Näin 4 yöpurjehduksen jälkeen täytyy todeta, että eivät oikein ole Tainan hommia: hirvee hedari ja oksettava olo koko seuraavan päivän. Taina yleensä pärjää jos saa riittävästi unta, ruokaa ja on lämmin. Tällä reissulla ovat vähän kaikki olleet yöpurjehduksilla vähissä. Jussi nukkui klo 4 asti, jonka jälkeen kävimme maksamassa satamamaksun ja pesulla. Illalla huomasimme Hansen saapuneen perässämme tännekin. Satamamaksu 27,80 per yö, sisältää kaiken muun paitsi netin. Netti on mielestämme kallis: 1 h 5,95e, joten sitä emme ottaneet. 13.7. Borkum Satama osoittautui suojaisaksi ja toimivaksi. Tosin kallein satama tähän mennessä: 19 e per yö + 3,20 e per henkilö veroa. Satamakonttorin yhteydessä oli mukava baari ja lounge ja siellä kerrankin osattiin englantia mutta muuten emme siellä viihtyneet kun siellä sai polttaa. Vaatteita kuivatellessa totesimme, että reissussa (ainakin tähän mennessä) paras asuvalinta on fleesekerrasto, kevyt toppapuku ja oikea sadeasu. Kalliista Goretex -purjehdusasuista ei ole mihinkään kun vettä tulee kuin saavista kaataen. Saimme keulapurjeen korjattua ja käyttöön mutta valitettavasti tuulimittari on dead. Kävimme bussilla Borkumin keskustassa ja harmittelimme, että koko ajan tihuutti – kylää olisi varmasti ollut kiva kiertää enemmänkin. Saari on pienehkö mutta sen pääsee mukavasti katsomaan junan kyydissä: lähtö joka päivä klo 14 josta myöhästyimme vajaan 10 minuuttia. Tämä onkin sitten viimeinen satama Saksassa sillä jo sisääntuloväylän toinen puoli kuuluu Hollannille. Illansuussa matkaystävämme Hanse saapui Borkumin satamaan 1,5 vrk jälkeemme. Tämä on tietyllä lailla merkittävä päivä: tänään tulee ensi-iltaan kotimainen elokuva Ja saapuu oikea yö, joka osaksi kuvattiin viime kesänä Jussin syntymäkodissa Puolimatkanpolulla. Harmittaa, että itse pääse sitä näkemään tuoreeltaan.

11.7. – 12.7. Cuxhaven – Borkum Sääennuste lupasi vähän parempaa, joten päätimme jatkaa matkaa. Ensimmäiset 5 mailia olikin yhtä juhlaa: 9-10 solmun vauhdilla sivumyötäisessä ja myötävirrassa mutta sitten tuuli kääntyikin jo vastaiseksi. Pari venettä lähti samaan suuntaan, joten ajattelimme, että päätös lähdöstä oli oikea. Lähteneistä veneistä Hanse (44,5 jalkaa) oli ainoa, joka jatkoi kanssamme; he tosin koneella ja me purjeilla. Jouduimme tietenkin tekemään vendoja ja Hanse oli jäädä alle yhden sadekuuron aikana kun eteensä ei nähnyt kuin sata metriä – purjeilla pääsi kovempaa kuin koneella. Pääsimme vielä n. 40 mailia kohtuullisesti mutta sitten tuuli koveni, emmekä oikein edenneet ja ukkosrintama lähestyi. Näimme Hansen kääntyvän rantaan, joten päätimme myös etsiytyä suojaan. Olimme tulleet ehkä 5 mailia rantaa kohti kun näimme Hansen nostaneen purjeet ja jatkavan matkaa ja teimme samoin. Kun Taina oli päässyt klo 22 jälkeen sisälle, merivartiosto vilkutti pimeässä Jussille valoja ja ilmoitti radion kautta, että meidän on pakko väistää heitä kilometrin verran; älytöntä kyykytystä. Hetken päästä tuuli aavemaisesti loppui ja Jussi ehti havaita, että massiivinen ukkosrintama lähestyi. Vaikka Jussi alkoi heti rullata keulaa sisään, ei hän ehtinyt tehdä sitä loppuun ja tuuli pyöräytti skuutit solmuun. Ukkosta kesti 6 tuntia. Jussi seurasi silmä kovana salamointia ja samalla mittareita miettien milloin osuu. Kolmen tunnin räiskinnän jälkeen välähti ja Jussi ehti laskea yhteen kun pamahti ja pamauksen jälkeen Jussi huomasi, että tuulimittari ei toiminut. Jossain vaiheessa Jussi huomasi Hansen hävinneen plotterista. Aamuyöstä totesimme yhdessä, että meillä on kiinteistö Myrskyrannasta ja osake Ristiaallokonkadulta – seuraava kämppä on pakko ostaa Myötätuulenkujalta tai jotain – jos se vaikka vähän auttaisi näihin tuulen suuntiin. Aamun valjettua Jussi yritti avata keulapurjetta mutta skuutit olivat niin solmussa purjeen ympärillä että se ei onnistunut. Tuuli yltyi niin kovaksi, että Jussilta lähti pipokin päästä. Arvioimme tuulen voimakkuudeksi jotain 40 solmua. Kun keulapurje oli pois käytöstä ja aallonkorkeus sellainen, että Finalmenten keula nousi n 5 metriin, niin matkanteko oli nilkutusta. Päätimme etsiä lähimmän sataman ja suunnata sinne. Jussi kysyi satamakapteenilta sataman syvyyttä alavedellä, johon hän vastasi, että: ”No problem, soft bottom.” Olimme 30 tunnissa edenneet 80 mailia. Olimme satamassa puolen päivän jälkeen: vene kiinni, ruokaa nenän eteen ja nukkumaan. Tämän koetun yön jälkeen Sipoonselän ”myrskyt”tuskin tuntuvat missään.

10.7. Cuxhaven Koska aikaa oli, Taina pesi ja kuivasi koneellisen pyykkiä. Tässäkin satamassa on käytössä kortti, johon on pakko laittaa 5 euroa ”sisään”. Kortilla toimii suihku, sähkö (minimiveloitus 2,5 e), vesi ja mm. pyykkikone. Satamamaksu on muuten kohtuullinen: 15 e kaksi ensimmäistä yötä ja sen jälkeen 15 e + 3 e per vene ”veroa”, mutta pakollisella kortilla saavat kerättyä lisätuloja mm. käyttämättömien sähkötuottojen muodossa. Lähdimme kävelylle keskustaan ja etsimään ruokapaikkaa. Kuten jo tällä reissulla olemme todenneet, että olemme joko myöhässä tai aikaisessa (lounas päättyy klo 14:30 ja illallisaika alkaa vasta klo 17:30), jouduimme tyytymään rannan baarin antimiin. Kävimme myös pankkiautomaatilla nostamassa rahaa 300 e mieheen ja Taina sydän löi pari kertaa tyhjää kun automaatti ilmoitti, että Invalid card eikä rahaa tullut. Sen verran pitkät piuhat, että vasta matkalla veneelle Taina muisti, että kortissa on 200 e nostoraja eli ei voi nostaa 300 e. Matkan varrella olemme huomanneet, että ihmiset antavat veneilleen osuvia nimiä, kuten WestWind, Thatś Life, Still Alive ja jotkut voivat olla hauskojakin.

9.7. Cuxhaven Sade jatkui iltapäivään klo 5 asti. Taina luki loppuun edellisenä iltana aloitetun romaanin Miehet jotka vihaavat naisia ja Jussi ummisti vielä aamupalan jälkeen silmänsä. Jussilla unta riitti hyvin klo 16 asti vaikka edellisenä iltana oli nukahtanut jo klo 19. Ilmeestä näkee, että uni teki terää. Syönnin jälkeen pieni kävelylenkki lähimpään kauppaan. Tainan nilkkakin alkaa osoittaa jo tervehtymisen merkkejä. Joten kun pääsemme loppuviikosta jatkamaan matkaa – tuulet kääntyvät suotuisiksi vasta perjantaina – eiköhän nilkkakin ala olla taas kunnossa. Vuorotteluvapaa on sujunut muuten hyvin (jos säätä ei huomioida) mutta yksi ero Tainan ja Jussin vapaassa on: Jussi ei näytä saavan korvausta.

8.7. Brunsbüttel – Cuxhaven Aamuyöstä 3-4 aikaan sulutetut laivat ja vähän särkevä nilkka herättelivät Tainaa mutta onneksi nousu oli vasta puoli seiskan maissa. Ehdimme hyvin klo 7 sulutukseen ja saimme heti isopurjeen ylös. Aamusta Elben virtaus oli yhden solmun luokkaa mutta päivän mittaan se kiihtyi ja oli satamaan tultaessa jo 5,5 solmua. Väistelimme taas laivoja ja yksi vihreä poiju oli vähällä jäädä alle mutta onneksi Jussi on ollut aikaisemminkin virran vietävänä ja osasi antaa hyvät ohjeet venettä ohjaavalle Tainalle. Olimme Cuxhavenissa vähän ennen 10:tä, nautimme aamupalan ja otimme pienet unoset. Tämän päivän ukkonen saapuikin jo iltapäivällä eikä illalla niin kuin normaalisti. Se olikin vähän rajumpi, tuuli puhalsi jopa yli 36 solmun nopeudella, vettä tuli hetken kuin aisaa. Jussi näki, että se on tulossa mutta myöhästyi vähän lisäköyden kiinnittämisen kanssa, joten kastui. Satamaan saapui useita veneitä helpottuneen näköisen miehistön kera juuri ennen sadetta. Sade jatkui koko illan.

7.7. Kiel – Brunsbüttel (Kielin kanava) Lähdimme reippaasti kohti kanavan suuta ja mietimme, milloin sulutus alkaa kun oli kovin hiljaista. Kysyimme sitten satamakapteenilta ja vastaus oli, että ei voida suluttaa sumun vuoksi. N. kolmen tunnin odottelun jälkeen pääsimme vihdoin sulkuihin ja sitten se kävi pieni vahinko: Taina astui suluissa maton reunalle ja nilkka nuljahti, onneksi ei mitään rutsahdusta kuulunut. Heti kilometrin päässä jouduimme odottelemaan lähes tunnin vastaantulevaa liikennettä mutta sen jälkeen matka sujui hyvin. Puolen välin jälkeen tuli päivän sadeannos, onneksi tällä kertaa ilman ukkosta. Kolme asiaa jäi kanavasta päällimmäisenä mieleen: 1. lauttakuskit passaavat omaa menemistään pientenkin alusten vuoksi, 2. linnut ovat oppineet, että alukset kulkevat max 8 solmua, joten ne väistävät juuri sen verran kun on tarvis, ei yhtään enempää ja 3. sianpaska haisee koko matkan, joko enemmän tai vähemmän, yleensä enemmän. Lauttoja oli useampi ja yksi niistä leijui ilmassa. Yhdellä lauttapaikalla linnut odottivat omaa lauttaansa omalla rampillaan; en osaa sanoa tuliko sitä koskaan. Emme mahtuneet varsinaiseen Brunbüttelin satamaan mutta saimme ihan hyvän kylkipaikan läheltä – aurinkokin alkoi paistaa ja kiinnitys oli tasuta, kuten virolaiset sanovat.

6.7. Kiel Kuukausi reissussa ja olemme adaptoineet jo siten, että Taina pystyy lähtemään ilman aamupalaa purjehtimaan ja Jussista on tullut iltauninen. Paras oli yhtenä iltana kun Jussi sanoi klo 20:15 että mennäänkö nukkumaan. Nyt kun vielä saadaan Jussi heräämään ajoissa ja Taina juomaan kahvia, niin pidemmälle ei tarvitse mennä ; ) Tänään vapaapäivä ja siis ostospäivä. Jussi mietti kannettavan radiopuhelimen ostamista, joten katsoimme lähimmän venetarvikeliikkeen netistä ja suunnistimme pyörillä sinne. Pyörät olivatkin tarpeen, sillä kauppa sijaitsi 2,5 km päässä. Ostoskeikka meni muuten hyvin mutta Jussi unohti lompakon veneelle; onneksi Tainalla oli riittävästi massia mukana. Tänään oli Jussin vuoro laittaa ruokaa = menimme ulos syömään – reissun ensimmäinen Mäkkärikeikka. Bigger Big Mac –ateria x 2 = 13,18 e eli ihan ok hinta. Iltapullia ostaessa, Taina kaivoi Jussin lompakosta hiluja ja mitä ihmettä kolikkopuolelta löytyikään: pari liitintä ja kasa lasinsiruja. Oli kuulemma joskus mennyt lamppu rikki kolikkotaskussa. Ilmeisesti Jussi odotti ihmettä, että jonain päivänä kolikkopuolelta löytyy ehjä lamppu! Jussi vaihtoi lipputankoon Suomen lipun. Päivä oli pilvinen mutta melko lämmin. Ja päivän ukkonen saapui juuri vähän ennen kuin piti mennä nukkumaan.

5.7. Heiligenhafen – Kiel Harmaa aamu ja heikohko näkyvyys mutta onneksi tuuli oli myötäinen. Ensimmäinen päivä kun veneitä meni samaan aikaan samaan suuntaan. Matka taittui mukavasti vaikka tuuli vähän heivasikin vähän ennen käännöstä Kielin lahdelle. Ohittaessamme kanavan suun, katselimme sen vilkasta liikennettä. Halusimme satamaan, joka on lähinnä keskustaa ja vasta 3. ”loosissa” tärppäsi. Onneksi olimme ajoissa, sillä puolessa tunnissa satama olikin jo täynnä. Tänään tuli 3 merkkipaalua täyteen: kuukausi reissussa, 1000 mailia tässä reissussa ja yhteensä 5000 mailia Finalmentella. Kävimme illalla pienellä iltakävelyllä katsomassa paikkoja ja totesimme, että jos ei kauppaa löydy lähempää kuin keskustasta 1,5 km:n päästä, emme osta mitään isompaa määrää ruokaa tässä satamassa. Rantakatu, jota pitkin menimme keskustaan, on tosi suosittu lenkkeily- ja pyöräilykatu: vähän väliä joku juoksi ohi, jotkut jopa lastenrattaiden kera. Satamamaksu 17 e yö ja netti 2 e per vrk. 4.7. Heiligenhafen Taina haki ihanat valmiit valkohomejuustovoileivät läheisestä leipomosta aamupalaksi, nam. Niillä jaksoikin klo 5 ruokailuun asti. Täällä, kuten monissa käymissämme satamissa, on käytetty EU-rahaa. Täällä se on laitettu 440 m pitkään laiturirakennelmaan meren päälle. Vapaapäivän rutiineihin kuuluu ostoksilla käynti. Tänään ostimme molemmille Eccon sandaalit, että jaksamme kävellä (tänään kilometrejä tuli n. 7) ja Jussi osti uudet shortsit. Tarkkoja rahan suhteen kun olemme, emme ostaneet dieseliä Gedseristä (1,74 €) tai Heiligenhafenin satamasta (1,62 €) vaan lainasimme satamasta kärryt ja kävelimme n. kilometrin päässä olevalle huoltamolle kaksi kertaa ja ostimme sieltä (1,449 €) tankin täyteen. Kun meillä oli kärryt käytössä niin kävimme ostamassa kaupasta happovettä 45 litraa – edullisesti tietenkin 0,44€ 1,5 l pullo. Illalla meni 5 paloautoa/ambulanssia läheiselle asuntovaunualueelle, toivottavasti siellä ei ole käynyt henkilövahinkoja.

3.7. Gedser – Heiligenhafen Onneksi takana ollut vene oli jo lähtenyt ennen meitä. Täällä kylkikiinnityksessä saa jättää maksimissaan metrin välit, joten lähtö olisi voinut olla hankala kun edessäkin oli vene. Satamassa oli tyyntä kun saari suojasi mutta onneksi merellä oli asia toisin. Heti lähdettyämme satamasta Taina näki ensimmäisen vilauksen isosta selkäevästä: se ei ollut hai, kuten arvaattekin, vaan pyöriäinen. Nostimme spinnun ja väistelimme laivoja kuten eilenkin. Vähän ennen puolta päivää meidät saavutti tieto Tainan tädin Vapun poismenosta. Mieliala oli loppumatkan alakuloinen. Fehmarnin siltaa alittaessamme näytti,

ettei masto millään mahdu mutta luotettava oli, että annettu 21 m pitää paikkansa. Vähän ennen satamaa alkoi normaali rivakka rantautumistuuli, joten kiinnitimme veneen ensimmäiseen mahdolliseen paikkaan ja vasta sen jälkeen etsimme varsinaisen paikan. Satamassa on 12 laituria ja n. 1000 venettä, joten pienen vihreän lapun havaitseminen ei kovassa tuulessa oikein onnistu ahtaissa tiloissa. Sataman lipputangossa oli Suomen lippu kun saavuimme. Näimmekin yhden suomalaisveneen mutta se lähti ennen kuin ehdimme jutella heidän kanssaan. Satamahenkilö oli hyvin persoonallinen nuorehko mieshenkilö, joka kertoi, että kaikki maksaa erikseen koska ovat köyhä venekerho – näkisittepä veneet joita täällä on. 19,50 e per yö sähkön kanssa. 2.7. Dasser – Gedser Suunnitelma oli mennä Helingenhafeniin mutta tuuli toi suoraan Gedseriin, joten teimme tänään vähän lyhyemmän matkapäivän ja jatkamme huomenna minne pitikin. Taas tuli paljon veneitä vastaan myötätuulessa – perhana kun kävi kateeksi! Tämä on täysin automatisoitu satama: satamakonttorin seinässä on automaatti, josta saa ostaa kaiken tarvittavan (satamamaksu, suihkut, wc:t yms.) luottokortilla tai käteisellä ja yksi kielivalinnoista on suomi. Vaikka valitsimme suomen, niin kaikki tekstit tulivat englanniksi ; ) Täällä internet toimii loistavasti veneestä ja yritämmekin hoitaa asioita niin paljon kuin mahdollista. Ja katsoimme MTV3 Seiskan uutiset. Kuvassa "kaasunsäästölietemme".

1.7. Sassnitz – Dasser Laitoimme kellon soimaan kuudelta – jälkikäteen ajatellen turhaan sillä 5:45 nousi tosi kova ukkonen ja herätti meidät. Onneksi se oli reilussa puolessa tunnissa ohitse ja pääsimme matkaan vajaan tunnin suunnitellusta aikataulusta myöhässä. Tunti koneella, sitten 1 reivi isoon ja menoksi. Tänään oli paljon veneitä liikenteessä;

tulivat vastaan myötätuulessa. Sataman lähestyessä Taina luki saksankielisen selostuksen satamasta ja todettiin, että se onkin tarkoitettu ainoastaan turvasatamaksi (sairaus, konerikko tms). Keksittiin jo hätävalheita miksi ollaan menossa sinne mutta turhaan – satamaan luvattiin 3,5 m syväys ja vene tyssäsi 1,4 metrin hiekkavalliin 150 metriä ennen suuaukkoa. Onneksi päästiin irti! Laitettiin vene ankkuriin rannan tuntumaan ja nukuttiin siinä. Tosin klo 00:35 raju tuuli ja sade herätti meidät ja valvotti puolisen tuntia. Ai niin, ankkuri oli ekaa kertaa käytössä tässä reissussa ja tietenkään ankkurivinssi ei toiminut!!! Onneksi on sähkömies matkassa, joka osasi korjata sen. 30.6. Sassnitz Taina lähti aamulla suihkuun ja se reissu kesti tunnin kun matkaa oli yli 1 km suuntaansa. Onneksi tuli lämmintä vettä. Päivä oli lämmin heti aamusta ja kävimme pariinkin otteeseen kävelyllä kylillä. Syöminen osoittautuikin hankalaksi: yritimme kolmeen eri paikkaan ja olimme joko liian myöhässä tai liian aikaisessa mutta pienen odottelun jälkeen saimme kupumme täyteen – vaikkemmekaan syöneet sitä mitä olimme suunnitelleet. Huom! nälkää emme ole nähneet. Sassnitz sijaitsee Rügenin saarella, josta Jussin hankkima Jagge oli kotoisin.

29.6. Kolobrzeg – Sassnitz N. 600 purjehditun (yhteensä yli 700) merimailin jälkeen vihdoinkin myötätuuli – koko matkan! Joten ajoimme spinnulla lähes satamasta satamaan. Aurinko paistoi jo lähdettäessä ja aamupäivän aikana sää lämpeni niin, että tarkenimme purjehtia T-paidoissa. Lämpimän sään myötä ilmestyivät jostain kärpäset – siis sadoittain! Taina

viihdytti itseään tappamalla kärpäsiä ; ) Ilmeisesti luojamies ajatteli, että parempi, ettemme polta nahkaamme heti, kun lähetti ukkoskuuron viilentämään sekä tunteitamme että oloamme matkan puolessa välissä. Loppumatka oli pilvinen mutta onneksi sateen myötä tuulikin virisi taas ja paikoin surffasimme 10,7 solmun nopeudella. Päivän purjehdusmatka oli 70 mailia ja keskinopeutemme vähän yli 6 solmua. Satamamaksu 17 e per yö. Kärpästen tappaminen oli sen verran kovaa työtä, että Taina nukahti vaikka nousi todella kova ukkosmyrsky juuri kun kävimme nukkumaan. 28.6. Kolobrzeg Aamupäivän meni pyykätessä ja venettä siivotessa, iltapäivällä kävimme kävelyllä vanhassa kaupungissa: todella kauniisti entisöityjä vanhoja taloja, kauniita puistoja sekä kävelykatuja. Kävimme isossa katolisessa kirkossa, jossa oli hyvin erikoiset vinot pylväät. Ensin luulimme, että näemme väärin mutta kun katsoimme tarkemmin, niin kyllä ne oli tehty alun perin sellaisiksi. Tänään on ollut t-paita ja shortsikeli – näitä toivotaan lisää! Illalla meni yli kolme tuntia blokin päivitykseen kun kuvien laittaminen oli niin hidasta.

27.6. Darlowo – Kolobrzeg Lähtiessä oli olo kuin Hollywoodin tähdillä punaisella matolla – kamerat räpsivät kuvia ja ihmiset vilkuttivat. Ehkä ajattelivat, että hulluja nuo suomalaiset kun lähtevät merelle tällaisella kelillä kun kalastuspaatitkin pysyvät rannassa. No, aallonmurtajalla keikutti ihan kohtuullisesti ja pari seuraavaa tuntia olivat melkoisen märät mutta pikkuhiljaa tuuli ja aallot rauhoittuivat ja hetken luulimme että tuuli loppuu kokonaan. Aurinkokin näyttäytyi illasta ja kun pääsimme Kolobrzegiin, satama yllätti upeudellaan. Tarkistimme säätiedotuksen ja koska se lupasi sopivaa tuulta perjantaiksi, päätimme jäädä koko torstaiksi tänne. Satamaesitteestä luimme, että satama on valmistunut vajaa vuosi sitten, joten ei ihme, että kaikki on uutta ja hienoa – pyykkikoneista alkaen. Satamamaksu n 10,5 e; sisältäen veden ja sähkön.

26.6. Darlowo Kova tuuli jatkui koko päivän, kävimme kaupungissa ostamassa ruokaa kun näytti, että on hetken poutaa. Illalla kävelimme aallonmurtajalle tarkastamaan tilanteen ja totesimme, että tuulee enemmän kuin eilen. Aallot olivat varmaan parimetrisiä kun ne vyöryivät aallonmurtajasta jokeen. Kalastusveneetkään eivät ole lähteneet merelle eilen eivätkä tänään. Tuntuu, että suihkukone on juuttunut mastoon ja pitää hemmentinmoista meteliä! Ensimmäisen yön keikutuksessa kipeää saivat niin ratti, josta vääntyi pari pinnaa, kuin oikeanpuoleiset kaidevaijerit, joiden huomasimme löystyneen oudosti.

25.6. Darlowo No heti aamuyöstä selvisi miksi muita matkaveneitä ei saapunut Darlowoon. Heräsimme siihen kun vene keikkui kuin viimeistä päivää. Jussi lähti viiden maissa lisäämään köysiä heilunnan hillitsemiseksi mutta aallonmurtajasta sisään tuleva vesi velloi niin pahasti, että oli pakko alkaa siirtämään venettä ettei se hajoa. Lähdimme yön aikana saapuneen puolalaisveneen perässä jokea pitkin sisämaahan ja n. 1,5 km päässä olikin melko rauhallinen kiinnityspaikka. Puolalaiset olivat myös siellä mutta heidän veneensä oli jäänyt kiinni pohjaan keskelle pientä jokea; paikallinen kalastusvene auttoi heidät irti. Meille tuli paikallinen näyttämään paikan, johon voimme kiinnittyä ja siinä onneksi riitti syväys meille. Aamuyö ja aamu olivat sen verran rankat, että otimme pienet unet aamupalan jälkeen. Sitten jo vatsa kurnikin ja piti lähteä etsimään ruokaa. Puolalaiset olivat myös lähdössä ja opastivat meidät varsinaiseen Darlowon kaupunkiin, joka osoittautui oikein viehättäväksi. Toistaiseksi emme ole joutuneet maksamaan Darlowossa kiinnittymisestä mitään mutta toisaalta ei meillä ole käytössä WC:tä, suihkua tai sähköä. Vielä huomiseksi on luvattu kovaa tuulta, joten ehkä käymme tutustumassa Darlowossa olevaan linnaan.

24.5. Leba – Ustka – Darlowo Mielettömän hieno aamu, aurinko paistoi, oli tyyntä ja oli lämmintä – siis satamassa. Kun pääsimme merelle, aurinko meni pilveen, tuulettomuus toki jatkui. Koko Puolan ranta on hiekkaa - eikä yhtään taloa missään. Jos olisimme Suomessa, olisi mökki mökin vieressä. Tämä oli ensimmäinen päivä kun veneitä oli liikenteessä ihan jonoksi asti: suurin osa saksalaisia, muutama hollantilainenkin oli liikenteessä. Meidät ohitti (koneella) yksi saksalainen vene ja se onkin ollut ainoa vene tähän mennessä, joka on ollut menossa samaan suuntaan kuin me. Kaikki muut ovat olleet menossa pohjoiseen. Poikkesimme Utskan satamassa mutta se oli pettymys, joten jatkoimme 21 mailia Darlowoon. Viimeinen 10 mailia oli jo melkein mukavaa purjehtimista kun tuuli kääntyi mantereen puolelle ja aallokko rauhoittui. Darlowo osoittautui oikein mukavaksi rantakohteeksi ja ajattelimme, että täällä on hyvä odottaa matalapaineen ohimenoa pari päivää ennen matkan jatkumista. Kiinnittyessämme vähän ihmettelimme, miksi muita matkaveneitä ei näkynyt.

23.6. Wladyslawowo – Leba Aamulla kun teimme lähtöä, saapui suomalainen pariskunta purjeveneellä: olivat purjehtineet hyvin reippaassa tuulessa Klaipedasta ja olivat matkalla Rügenille. Saas nähdä nähdäänkö heitä vielä. Aurinko paistoi ja tuuli reippaasti – taas täysin nenästä. Ystävämme Jukan sanoja lainataksemme: ei mua pelota mutta vituttaa; aina kun ollaan lomalla, sataa ja tuulee vastaisesti. No onneksi lomaa on vielä jäljellä, joten elämme toivossa, että jokunen myötätuulipäivä osuu kohdallemme. Tuuli loppui kuin seinään lähestyessämme Lebaa, joten viimeiset 3 mailia ajoimme koneella. Vähän jännitimme, mahdummeko satamaan mutta vielä jäi yksi vapaa paikka jälkeemme. Oikein siisti ja rauhallinen satama; satamamaksu n. 15 e. Ensimmäinen satama, jossa langaton netti oikeasti toimi veneessä mutta olimme sen verran väsyneitä, että katsoimme vain MTV3:n uutiset ja painuimme nukkumaan. Joka satamassa näyttää olevan yksi tai useampia merirosvolaivoja, jotka vievät lomalaisia merelle.

22.6. Wladyslawowo – Gnynia – Gdansk Aamulla lähdimme sitten junalla kohti Gnydiaa, juna oli ok ja matka taittui. Gnydian rautatieasemalla jouduimme taas turvautumaan Jennin sanakirjaan kun kassa ei osannut englantia. Mutta liput saimme ja vielä ohjeet oikealle raiteelle. Ilma oli tuhruinen ja välillä vähän satoi mutta onneksi päivän mittaan sääkin parani. .

Meidän onneksemme Gdanskin rautatieasemalla oli paikallisia nuoria opastamassa turisteja sillä muuten emme olisi saaneet päivästä niin paljon irti. Kävimme katsomassa paikallisen vierasvenesataman ja yhden TOP15 nähtävyydestä eli Euroopan suurimman tiilistä rakennetun kirkon. Ja tietysti piti kiivetä katolle katsomaan näkymiä: yhteensä 400 askelmaa ylös ja suurin piirtein saman verran alas. Vanha keskusta oli kaunis, paljon vanhoja rakennuksia, jotka olivat hienossa kunnossa. Päivän mittaan meille selvisi, että jalkapallon MM-kisat ovat Puolassa juuri nyt, sillä Jalkapallofaneja, varsin saksalaisia, oli paljon liikenteessä. Lippujakin oli vielä saatavana mutta emme kyselleet hintoja. Takaisin tullessa juna oli niin täynnä, että osa ei mahtunut kyytiin. Junakyyti on täällä kohtuullisen edullista: edestakainen matka (n 70 km suunta) kahdelta ihmiseltä kahdella eri junalla n 14,50 e. Illalla vielä yhdet ”pienet” vohvelit teen kera.

20.-21.6. Klaipeda – Wladyslawowo Tuulen ennustettiin heikkenevän keskiviikoksi ja kääntyvän torstaina myötäiseksi mutta Taina ei jaksanut jäädä odottamaan myötäisiä tuulia, joten lähdimme matkaan. No, tuuli oli niin heikkoa, että suurin osa matkasta (125 nm) ajettiin koneella. Tainan nukkuessa Jussi ihmetteli suuria sota-aluksia, joita pörräsi veneemme läheisyydessä. Päästyämme satamaan, satamakapteeni selitti, että tulimme suljetun alueen läpi. Olikohan Naton sotaharjoitus tai jotain, jäi vähän epäselväksi mutta eivät nuo ainakaan ampuneet ; ) Unien jälkeen lähdimme vaihtamaan rahaa, suihkuun ja syömään. Jälkiruoaksi nautimme ihanat vohvelit, paikallinen mammakin ymmärsi kun sanoin super. Jennin sanakirjalla on Puolassa paljon käyttöä, sillä täällä ei juurikaan puhuta englantia. Olimme sopineet jo etukäteen, että käymme Gdanskissa ja kävimme infopisteessä kysymässä rautatieasemaa. Eivät osanneet englanniksi selittää missä se on, mutta veivät kädestä pitäen ovelle. Lippukassa ei osannut oikeasti yhtään sanaa englantia tai edes saksaa, jota muutamat täällä tuntuvat puhuvan. Taisimme päästä yhteisymmärrykseen, että seinällä oleva aikataulu on voimassa joka päivä ja, että ensin pitää mennä Gdyniaan junalla ja sieltä pääsee Gdanskiin. Lähdemme huomenna kokeilemaan miten käy. Wladyslawowo on kuitenkin vilkas paikallisten loman viettopaikka, joten ruoka-, herkku- ja rättimyymälöitä riittää.

18.-19.6. Klaipeda Ensimmäinen kesäinen päivä! Kävelimme ensin vanhassa kaupungissa mutta emme oikein löytäneet mitään katsottavaa ja oli vähän kuuma, joten tulimme veneelle vähentämään vaatetta ja syömään. Otimme pyörät ja poljimme 3 km päähän isoon kauppakeskukseen, jossa voi shoppailun lomassa käydä luistelemassa oikealla jäällä, leffateatterissa tai syömässä ravintolamaailman linnassa. Vaikka ihmisiä oli liikenteessä, jotenkin ihan erilainen tunnelma kuin Tallinnassa tms – turistit puuttuvat. Jouduimme pitämään tiistain venttapäivänä kovan vastaisen tuulen takia. Mutta emme olleet ainoat, sillä joen varsi täyttyi saksalaisista ja puolalaisista veneistä, jotka myös odottivat tuulen laantumista – vaikka he olivat menossa pohjoiseen eli myötätuuleen. Jussi aloitti veneen tiivistyksen seuraavien suurien aaltojen varalta; otimme silikonia ja Jennin antama ”sanakirja” oli ensimmäistä kertaa käytössä. Täydensimme ruokavarastoja paikallisilla tuotteilla ja kävimme katsomassa säätä – niin kuin satamakapteenin mukaan kaikki muutkin.

17.6. Liepaja – Klaipeda Pari saksalaista harmaapantteria ehti lähteä satamasta ennen meitä mutta tulivat aallonmurtajalla vastaan. Ensin ihmettelimme miksi mutta kun pääsimme aallonmurtajan suojasta merelle, syykin selvisi. Tuuli nosti isohkoja aaltoja, niin että vettä tuli päivän mittaan yli laidan kastellen meidät ja venettäkin vähän sisältä sillä unohdimme kääntää doradoventtiilit. Jussin työlistalla oli laittaa avotilan laatikoihin tiivisteet Kielissä mutta tänään selvisi, että niitä olisi tarvittu jo Itämerellä. Ensimmäinen satama, jossa tullimies kyseli tietojamme, ja joka oli täynnä. Itse satama on vanhassa linnan vallihaudassa ja sinne pääsee vain käsin avattavan sillan kautta. Onneksi satamaan vievän joen varressa oli tilaa. Yöpyminen maksoi 20 e ja sähkö 5 e.

14.-16.6. Roomassaare – Liepaja Kello soi kuudelta mutta koska näkyväisyys oli surkea sumun vuoksi, jatkoimme unia. Sumu hälveni ennen puoltapäivää ja pääsimme matkaan. Matka kesti 24 h ja oli kuolettavan tylsää koneella ajoa koska tuuli ei yksin riittänyt viemään meitä eteenpäin. Taina sai nukuttua jonkin verran yöllä kun Jussi ajoi. Liepajan vierasvenesatama on ihan keskustan tuntumassa ja palvelu on hyvää. Saatuamme veneen kiinni, söimme aamupalan ja sitten nukkumaan. Illalla ruokailu, pieni kävelyretki ja yöunille. Yöunia hieman häiritsi viereisen diskon jytke mutta onneksi se vaikeni jo heti aamuviideltä. Prinsess –teepussista tuli seuraava viisaus: Motivaatio on sitä, että pukee unelman yllä työhaalarit. Sitä tämä kevät on tuntunut olevan ja jatkuu edelleen: jääkaappi oli ihan lämmin ja Jussi alkoi etsiä vikaa. Onneksi taisi olla väärä hälytys ja se oli jääkaapin automaattinen sulatus, sillä jääkaappi alkoi toimia itsekseen. Lauantaina tutustuimme satamakapteenin antaman kartan avulla keskustaan: mm Euroopan suurimpiin urkuihin. Kirkko oli kyllä niin surkeassa kunnossa, että voi romahtaa milloin vain. Kävelyretkellä löysimme tietysti mielettömän hyvän kahvilan, josta sai kaikenlaisia herkkuja – edullisesti. Löysimme myös erinomaisen kauppahallin, mutta valitettavasti kaikkia herkkuja ei voi ostaa kun niitä ei ehdi syömään. Kauppareissulla Jussi löysi mahdollisen tulevan uuden ”Jaguarin” – sen minkä se ulkonäössä häviää aidolle, varmasti voittaa kulutuksessa. Sitä emme päässeet kokeilemaan mutta Euroopan ensimmäistä raitiovaunua pääsimme. Oikein hyvä se oli, siihen nähden että se on sata vuotta vanha eikä sitä ole ilmeisesti korjattu kertaakaan, kuten ei mitään muutakaan täällä. Venäjän vaikutus näkyy mm rakennuksissa, harmi että kaikki on päästetty rapistumaan. 13 latia (n. 18,5 e) per yö. 13.6. Roomassaare Veneen korjaus on ollut pääosassa alkumatkasta eikä tämä päivä tehnyt poikkeusta. Ensimmäisenä siis etsimään kattoikkunoihin tiivisteitä. Onneksi saimme heti alkumatkasta hyvän vinkin, joka piti paikkansa: löysimme vanhan ajan kaupan, josta sai kaikkea mahdollista koneisiin ja maatalouteen liittyvää. Isoin asia mikä löytyi oli 753 e maksava lähes puolitoista metriä korkea traktorinrengas ja pienimmästä päästä olivat o-renkaat kattoikkunoiden tiivistykseen. O-renkaitakin oli seinällinen (1,5 x 2 metriä) erilaisia; varmaan toista sataa erikokoista! Ihmekaupan vierestä löytyi Selver, joten Taina uni taisikin olla enneuni – porkkanakakkua löytyi ja sitä myös ostettiin. Keskustaan syömään ja aurinkoisessa säässä pyöräillen takaisin veneelle ja saunaan. Kaksi saksalaista ja yksi suomalainen vene meidän lisäksi. 20 e per yö. 12.6. Haapsalu – Roomassaare Aikainen lähtö koska olimme suunnitelleet purjehtivamme Roomassaareen, jonne matkaa tulisi n 80 merimailia. Tuuli oli suotuisa ja alkuun riittävä. Ennen Virtsua tuuli alkoi heiketä ja Jussi laittoi keulapurjeeseen latat kesken matkan. Tuuli heikkeni edelleen ja oli niin lämmin, että Jussi oli hetken shortseissa. Aloimme virittelemään spinnua ja juuri kun aloimme nostamaan sitä, tuuli kääntyi täysin vastaiseksi ja koko homma oli turha. Mutta se hyvä puoli oli, että pääsimme taas purjein eteenpäin. Ennen Roomassaarea meidät ympäröi sumu kolmeen kertaan; pahin niistä oli viimeinen juuri ennen rantautumista – näkyvyys oli n 10 metriä. Onneksi plotteri toimi, joten pääsimme rantautumaan 17 tunnin jälkeen vähän jälkeen puolen yön. Uni tuli melko pian. Taina näki unta Selverin porkkanakakusta. 11.6. Haapsalu Veneen korjailua jälleen: satoi lähes koko päivän ja huomasimme, että keulakajuuttaan tihkuu vettä kaatoluuksusta. Syyksi paljastui kattoluukun tiivisteen haurastuminen. Jussi laittoi kikkakkosen tiivistettä ja saimme vuodon tyrehdytettyä. Onneksi ratsastaja ei ollut rikki vaan Jussi sai puristettua sen kiinni. Veneen siivouksen jälkeen pizzalle ja ruokaostoksille sekä tietenkin kakkukahville Rondoon. Kovasti oli hiljaista keskustassa mutta ehkä heinäkuussa on vilkkaampaa. 10.6. Dirhami – Haapsalu Alkumatkasta tuuli reippaasti mutta parin tunnin purjehduksen jälkeen tuuli hieman rauhoittui. Pääsimme yhdellä vendalla lähes viimeiselle punaiselle ennen Haapsaluun kääntymistä kun tuli ensimmäinen pelastustehtävämme: Jussi oli laittamassa isoa purjetta kasaan kun purjehduskäsineet putosivat taskusta – ja tietysti mereen. Eiku vene ympäri ja Jussi ohjaamaan ja Taina onnistui poimimaan molemmat käsineet merestä. Pelastusoperaation jälkeen Jussi muisti sanoa, että yksi ratsastaja oli auennut – toivottavasti se ei ole rikki. Pari saksalaista, yksi tanskalainen ja suomalainen vene meidän lisäksemme. Haapsalu edelleen edullinen: 10 e / yö. 9.6. Lohusalu – Dirhami Aamulla satoi vettä kun heräsimme mutta onneksi se loppui ennen kuin pääsimme matkaan. Päivä oli pilvinen ja synkkä. Tuuli yltyi päivän mittaan melkoiseksi puhuriksi mutta onneksi satama oli suojainen. Myös Dirhamissa oli hiljaista: me ja yksi hollantilainen vene. Satamaan rakennetaan uutta satamarakennusta, saa nähdä milloin on valmis. 13 e per yö. 8.6. Tallinna – Lohusalu Tuuli oli vastainen mutta sopiva ja aurinko paistoi, joten aivan erinomainen purjehdussää – vielä kun olisi ollut vähän lämpöisempää. No Taina tarkeni hyvin kun oli koko ajan sprayhoodin suojassa ; ) Tuuli virisi päivän mittaan ja matka taittui paikoin 8 solmun vauhtia. Saavuimme Lohusaluun reilun 5 tunnin purjehduksen jälkeen ja olimme ainoa vierasvene. Ensin ruokaa, pienet päkärit ja sitten saunaan. Täällä toimi netti myös veneessä, joten pääsimme päivittämään ensimmäistä kertaa blogia. 7.6. Tallinna Eka varsinainen lomapäivä! Aurinko lämmitti mukavasti avotilassa, tankkasimme veneen ja korjasimme purjeen ja höpöttelimme naapuriveneen väen kanssa. Höpöttäessä vierähti sen verran aikaa, että Tainalle ehti jäädä sydämestä ”leima”. Haimme Selveristä evästä ja läppäriin laturin. Piritassa oli langaton netti mutta sen teho ei riittänyt meidän veneelle asti, joten kävimme katsomassa säätietoja satamakonttorista. Nautimme Selverin ihanaa porkkanakakkua iltateen kanssa. Satamamaksu ei ollut noussut viime kesästä ja oli 18 e per yö. 6.6. Tallinna Aamulla kävimme ensimmäisenä WB Sailsillä hakemassa ehjän ratsastajan rikkoutuneen tilalle ja saimme vielä pari vastaisen varalle. Sen jälkeen kohti keskustaa ja paria museota: tutustuimme ruotsalaisten rakentamiin puolustustunneleihin ja satamaan avattuun Lennu Sadamiin, jossa esiteltiin erilaisia aluksia jollista sukellusveneeseen. Pakko oli poiketa myös välillä kahvioon nauttimaan virvokkeita mutta todettiin, että hinnat alkavat olla Helsingin tasoa. Tarvitsimme vielä muistikortin kameraan, kun se jäi kotiin tulostimeemme kiinni, ja sellainen löytyikin helposti. Kaiken kaikkiaan 7 tunnin kävelyretki, joten tee ja uni kutsuivat. 5.6. Puotila – Tallinna Puotila kun taakse jäi, mietin hiljaa mielessäin…. No, ennen kuin ehdimme edes irrota laiturista, oli ensimmäinen korjaustyötehtävä: veneen yksi pieni metallinen reunalista oli irti ja Jussi kiinnitti sen. Pääsimme lähtemään paikoin mukavassa tuulessa ja aurinko paistoi mutta oli melko vilpoista. Ekaa kertaa Ais –hälytysjärjestelmä käytössä ja melko monta kertaa se antoi hälytyksen ”Vaarallisesta aluksesta”. Puolen päivän jälkeen tuuli alkoi hiipua ja Taina päätti alkaa laittamaan ruokaa. Automaatti ajoi ja Jussi istui avotilassa silmät kiinni kun hän havahtui siipien havinaan. Kun Jussi aukaisi silmänsä, ohjasi venettä KAAMEE KOTKA – todennäköisesti keskenkasvuinen merikotka (n 60-70 cm istuessaan). Siinä se istui ratilla vajaan metrin päässä Jussista ja tuijotti sisältä kurkistanutta Tainaa pistävillä keltaisilla silmillään. Valitettavasti emme ehtineet ottaa vieraastamme kuvaa koska vierailu oli odottamaton ja melko lyhyt. Kamera oli kyllä Jussin lähellä mutta emme uskaltaneet liikkua, ettemme pelästyttäisi lintua. Se ettemme saaneet kuvaa, tulee harmittamaan lopun elämää sillä kuinka moni voi sanoa, että kotka (oikea sellainen) on purjehtinut ja ohjannut heidän venettään. Tässä kuitenkin netistä etsitty kuva vieraastamme. Kun tuuli hiipui lopullisesti, pakkasi Jussi purjeet ja tulimme loppumatkan koneella. Purjeita pakatessa Jussi huomasi, että yksi ratsastaja oli rikki! Aivan uudet purjeet, 4 kertaa ylhäällä olleet ja vain kevyessä tuulessa purjehditut. 4.6. Puotila Vene oli kuin räjähdyksen jäljiltä koska emme olleet ehtineet laittaa tavaroita paikalleen, joten jäimme vielä maanantaiksi Puotilaan ja kävimme hakemassa lisää erilaisia koreja yms. saadaksemme tavarat paikoilleen. Onneksi olimme vielä lähellä kotia, sillä Taina huomasi, että yksi takki on jäänyt kotiin ja näin ehdimme vielä hakemaan sen. Ennen ja jälkeen 3.6.2012 Puotila Koska meillä oli nyt riittävästi aikaa olimme päättäneet, että menemme fiilisten mukaan emmekä kiirehdi ja niinpä ensimmäinen merimatka oli n. 40 m laiturista toiseen. Iltapäivästä olikin sitten jäähyväisten vuoro –kiitos kaikille, jotka ehditte paikalle! 2.6.2012 Puotila Roosan juhlat juhlittu, Uiskotie siivottu ja eka yö veneessä – siis koko kauden! Huhti- ja toukokuussa riitti tekemistä; niin veneen, kodin kuin töiden kanssa.