Reppureissausta Thaimaassa 2013

28.1. Bangkok Teurastaja ja lihakauppias olivat tehneet työnsä ja pääsimme vakipaikkaan syömään viimeiset Fried rice with chicken + extra egg -annokset Thaimaassa. Syödessämme huomasimme koristellut oksat, joihin oli laitettu rahaa eli ihan oikean rahapuun; homman tarkoitus jäi epäselväksi. Saapuisimme huomenna Hong Kongiin melko myöhään illalla, joten päätimme vaihtaa Hong Kongin dollareita jo Bangkokissa. Kurssi jäi vähän huonoksi kun ensin eurot vaihdettiin bahteiksi ja sitten bahtit dollareiksi mutta tuskin hävisimme paljoakaan verrattuna lentokentän kurssiin. Koska aikaa oli hyvin, kävimme nettipaikassa tsekkaamassa sähköpostit ja tulostamassa pari hotellivoucheria sekä Kiinan retken ohjeiden viimeisen version. Tänään kävimme syömässä yhdellä sivukadulla, ruoka oli hyvää ja annos riittävä vaikka muuten paikka oli vähän erikoinen. Tänäänkin rauta painoi aikalailla kun poikkesimme salilla. 27.1. Hua Hin - Bangkok Hotellissa ei ollut kirjastoa, johon olisi voinut jättää luetut kirjat kiertoon. Taina tarjosi Ao Nangista "lainattuja" kirjoja Oulun mummoille ja ne saivat hyvän vastaanoton. Kun me ja japanilainen pariskunta olimme nousemassa hotellin ilmaiseen kyytiin, tuli hotellin uusi johtaja, kätteli ja kiitteli käynnistä. Olimme japanilaisten kanssa jo hyvänpäiväntuttuja, sillä he olivat tulleet meidän kanssamme joka päivä klo 17 kyydillä keskustaan ja samaan aikaan aamupalalle. Heidän sanavarastonsa riittivät kertomaan, että olivat 3 viikon lomalla, nyt matkalla Bangkokiin ja torstaina matka jatkuisi kohti Shanghaita. Naureskelimme, että nähdään torstaina kentällä. He tarjosivat meille japanilaiset karkit (made of black sugar) ja ne maistuivat oikein hyvältä, vähän kuin siirapilta. Tänään otimme minibussin, jolla pääsimme suoraan Victory Monumentille Skytrain asemalle eikä matka ollut yhtään kalliimpi kuin isolla bussilla; vain 180 bahtia per nenä. Hotelliin päästyämme kävimme salilla tarkistamassa onko rauta keventynyt sitten viime käynnin mutta valitettavasti mitään sellaista ei ollut havaittavissa. Vakiruokapaikastamme olivat lihat loppuneet, joten jouduimme syömään toisaalla; onneksi ananasmummelilla riitti ananaksia myös meille. 26.1. Hua Hin Tainalla oli tänään vapaapäivä liikunnasta eikä Jussikaan mennyt salille mutta ui yli kilometrin. Kuten viimeksikin, myös tällä kertaa hotellissa on paljon suomalaisia - altaallakin on ollut useimmiten vain suomalaisia. Juttelimme tänään parin eläkeläismummon kanssa, jotka ovat Oulusta ja 6 viikon lomalla Hua Hinissä. Kertoivat matkustelleensa paljon mm. Thaimaassa muttan yt kuulemma riittää pelkkä oleilu lämpimässä. Puhtaat pyykit toimitettiin suoraan hotellin aulaan ja koko lysti maksoi vain 174 b ja oli siistein paketti mitä ollaan saatu; pyykit oli myös silitetty. Olemme huomanneet, että suurimpaan osaan hotelleista on helpompi kirjautua sisään kun on antaa netin kautta tehty varaus paperilla. Kävimme siksi tulostamassa sekä Hong Kongin että Shanghain hotellivaraukset - olimme tietenkin etsineet halvimman paikan: 15 sivua ja vajaan tunnin nettiaika maksoivat vain 55 b. Ja sitten vielä yksi Thaimaan erikoisuus - paksut mallinuket. Taina ei ole missään muualla nähnyt vaatekaupan ikkunassa kahden kokoisia mallinukkeja: "normaaleja" kokoa 32 (kuten kaikki nälkäänäkevät mallit) ja normaalia kokoa 38 olevia.

25.1. Hua Hin Aamupalan jälkeen maistui taas tunnin liikunta vaikka hiki lensi niin, että hikirättikin oli likomärkä. Veimme liikunnan jälkeen pyykit pestäväksi naapuriin. Pyykkärillä oli oikea vahtikoira, joka murisi kun lähestyimme mutta ei haukkunut ja päästi meidät etenemään heti kun pyykkäri tuli ulos. Menimme tänään syömään samaan paikkaan kuin eilen mutta tilasimme vain yhden annoksen kanaa ja riisiä. Ruoan tulo kesti ja sitten ruokaa tuli pöytään, tajusimme heti ettei se ollut meidän annoksemme vaan viereisen pöydän tilaus. Tarjoilijat olivat vähän nolona ja pyytelivät anteeksi kun siirsivät kippoja ja kuppeja viereiseen pöytään. Vaihdoimme viimeisen kerran bahteja ja niillä pitää pärjätä kentälle asti. Ohitamme joka kerta matkalla hotellille skottien baarin ja naureskelemme, ettemme raaski mennä edes sinne.

24.1. Hua Hin Hotellissa on tapahtunut pieniä muutoksia sitten joulukuun: paikkoja on vähän siistitty kuten uima-allas, aamupala on vähän erilainen, ilmaisella kuljetuksella pääsee vain keskustaan ja netin salasana on kertakäyttöinen. Syykin selvisi - aamupalalla uusi johtaja tuli esittäytymään ja kertoi olleensa täällä viikon. Mutta onneksi fitness -huoneeseen ei oltu koskettu ja lähdimme aamupalan jälkeisen mahantasoittelun jälkeen ottamaan hien pintaan. Jäädyttely puhtaassa uima-altaassa tuntui mukavalta. Olimme viime kerralla katsoneet, että yksi ruokapaikka on aina täynnä ja suurin osa paikallisen näköisiä ja päätimme mennä kokeilemaan. Ruokalista ei ollut pitkä ja hinnat tuntuivat melko kovilta kunnes saimme ruoan nenän eteen. Annos oli niin iso, että jouduimme hieman ponnistelemaan, että saimme lautaset tyhjäksi. Ruoka oli todella hyvää ja sitä oli riittävästi, joten nyt tiedämme miksi paikka on niin suosittu. Matkalla hotellille näimme hyvin erikoisen mopon, kauniiksi sitä ei voinut sanoa. Hotellilla oli tarkoitus lähettää Hong Kongin hotelliin sähköpostia ja kysyä lähin metroasema - google mapsissa kun oli vain kiinankielisiä merkkejä. Hyvä niin, sillä huomasimme, että olimme vahingossa katsoneet väärää kenttää ja varanneet hotellin pari kilometriä Kiinan puolelta. Olisimme olleet melko hämmennyksissä kentällä, ja jos olisimme menneet hotellille, olisi vaivalla hankitut Kiinan viisumit tulleet käytetyiksi emmekä olisi enää päässeet Kiinaan. Täpärä pelastus ja saimme sekä varattua hotellin Hong Kongista että vielä rahat takaisin ensin varaamastamme hotellista.

22. - 23.1. Ao Nang Beach - Hua Hin Matka jatkuisi tänään Bangkokiin menevällä yöbussilla ja reilu aamupala auttaisi pitkälle, joten uhrasimme toisena peräkkäisenä päivänä 250 b eli n 6,30 e hotellin aamupalaan. Menimme Krabin bussiasemalle lavataksilla ja saimme matkaseuraksemme 4 suomalaista nuorta aikuista, jotka olivat ensimmäisellä Thaimaan reissullaan. Viiden tunnin odottelun jälkeen pääsimme matkaan kohti Hua Hiniä. Ensimmäisen kerran bussiemäntä - joka oli Ladyboy - selitti meille englanniksi tärkeimmät jutut kuten milloin ja missä pysähdytään ja että pysähdyspaikalla saamme matkalipulla ilmaisen ruoan. Lisäksi lipun hintaan kuului vesi, mehu, kahvi/tee ja pieni muffinssi. Klo 23 pysähdyimme Chumphonissa ja täytyy sanoa, että ruokailu oli järjestetty erinomaisesti: pöydässä oli valmiina muut ruoat ja riisi tuotiin heti kun olimme istuneet. Aikaa oli 20 minuuttia mutta se riitti niin syömiseen kuin vessassa käyntiinkin. Bussi oli Hua Hinissä klo 02:30 ja Tainaa vähän jännitti viettää yö taivasalla mutta onneksi Mäkkäri oli auki. Söimme juustohampparit ja reilun parin tunnin hengailun jälkeen kävelimme hotellille. Matkalla näimme ensimmäistä kertaa kun munkit kävelivät ruoka-astioidensa kanssa ja saivat päivän annoksensa. Yksi munkki jäi erityisesti mieleen koska häneltä puuttui lähes neljäsosa päästä - vaikea ymmärtää miten hän yleesä on hengissä. Katsoivat hotellilla vähän pitkään meitä kun saavuimme ennen puolta seiskaa. Normaalisti huoneen saa klo 14, lupasivat klo 12 mutta eivät varmaan viitsineet katsoa makoiluamme aulassa ja antoivat sen jo ennen yhdeksää. Kävimme heti suihkussa ja eikun nukkumaan. Illalla kevyt ruokailu ja lisää unta.

21.1. Ao Nang Beach Tänään päätimme kokeilla hotellin mainostamaa kattavaa aamupalaa. Tilaus kesti jonkin aikaa mutta se kannatti. Lautasella oli pari munaa, kinkkua, pekonia, pari nakkia, papuja salaattia ja pari perunakolmiota, lisäksi pari siivua paahtoleipää, lasillinen tuoreesta appelsiinistä puristettua mehua, hedelmiä ja tietenkin kahvi tai tee.Taina ei jaksanut syödä ihan kaikkea joten Jussi auttoi vähän. Mahaa piti tasoitella tavallista kauemmin, joten kävelylle lähtö siirtyi iltapäivän puolelle. Kävelyn jälkeen ehdimme ottaa vain vähän aikaa aurinkoa, sillä viimeiset puoli kuuden treffit odottivat ja Sarille luvatut postimerkitkin oli vielä ostamatta. Mutta kun laittaa rivakasti tossua toisen eteen ehtii yllättävän hyvin melkein mihin vain. Tänään jäimme syömään länkkäripaikkaan lähemmäs keskustaa Karin pyynnöstä. Kari oli tosi suosittu kaikissa paikoissa, joissa kävimme syömässä, koska hän tilasi joka kerta toisen annoksen meidän muiden tyytyessä yhteen. Illalla oli jäähyväisten aika ja vasta kolmen kuukauden päästä näemme taas tuttuja naamoja.

20.1. Ao Nang Beach Tänään otimme rantakävelyn jälkeen myös vähän aurinkoa; pitäähän sitä olla sen verran väriä nahassa ettei meitä Kiinassa sekoiteta paikallisväestöön. Tällä hiekkarannalla ei ole ainoatakaan rantatuolia tai -varjoa vaan ihmiset makoilevat pyyhkeiden tai alustojen päällä. Moneen muuhun rantaan verrattuna ihmisiä on vähänlaisesti, luultavasti monet lähtevät veneillä muualle. Suurin osa rannasta onkin varattu pitkähäntäveneille; uimiseen on varattu pienet alueet rannan kummastakin päästä. Myös mopoliikenne on hiljaisempaa kuin monessa muussa paikassa mutta lavamopotakseja on paljon ja jotkut niistä on tuunattu varsinaisiksi valomeriksi. Tainan Phuket Townista ostamat hilavitkuttimet on tänään juhlallisesti luovutettu Sarille ja matkaavat siis kotiin odottamaan meidän paluutamme. Jussin kohokohta tänään oli Karin hänelle tarjoama Juhlamokka -kahvi.

19.1. Ao Nang Beach Tänään kävelimme ensin rannan länsi- ja sitten itäpäähän. Rannalla oli paljon apinoita ja sen sukulaisia. Suurin osa oli apinoista polveutuvia, lähes karvattomia homo sapiens -lajin yksilöitä eri väreissä: valkoisia, punaisia ja ruskeita. Itäpäässä oli myös pienemmän apinalajin edustajia, jotka olivat leikkisiä ja tekivät mielellään tuttavuutta. Jussi halusi apinoiden kanssa kuvaan ja kun hän polvistui, pitivät pienimmät apinat häntä sopivana kiipeilypuuna. Hetken siinä kisailtuaan, lähtivät jatkamaan leikkejään muualle; kenties hyppimään puusta matalaan lammikkoon. Taina sai suostuteltua Sarin kokeilemaan thai-hierontaa ja löysimmekin oikein hyvän paikan kohtuuhintaan. Tällä kertaa myös Jussi oli tyytyväinen vaikka olimmekin ensimmäistä kertaa paikassa, jossa hierottiin pedillä, ei patjalla lattialla kuten olemme tottuneet. Jussi kaipaili taas hitaita aamuherätyksiä Tainan lukiessa kirjaa mutta yhtään kirjaa ei ollut emmekä etsinnöistä huolimatta löytäneet Aurinkomatkojen toimistoa. Mutta kun tarve on suuri, niin keinot löytyvät: olimme saattamassa Saria ja Karia heidän hotellilleen kun Jussi huomasi vastaanottotilassa kirjahyllyn - 3 kirjaa sujahti reppuun.

18.1. Ao Nang Beach Emme eilen saapuessamme emmekä iltakävelyllä pimeässä huomanneetkaan miten korkeita kalkkikivimäkiä rantaan mennessä on. Nyt päivännäöllä huomasimme miten ne ympäröivät Ao Nangia joka puolelta. Kävelimme rantaan ja rantakatua länteen aina Sarin hotellille ja takaisin. Emme valitettavasti ottaneet uimapukuja mukaan, joten vain ihailimme kaunista rantaa. Tosin rannassa on todella paljon pitkähäntäveneitä, jotka kuljettavat turisteja läheisille rannoille ja saarille. Niiden pitämä meteli vähän häiritsee muuten niin rauhaisan rannan tunnelmaa. Illalla kävimme syömässä yhdessä Sarin ja Karin kanssa Boat Noodels ravintolassa ja Sari hämmästyi kuinka edullisesti täällä voi syödä.

17.1. Krabi Town - Ao Nang Beach Suunnistimme samaan aamiaispaikkaan kuin eilen nauttimaan aamupalasta. Jussi nautti kahvista niin paljon, että otti santsikupin. Huoneen luovutuksen jälkeen lähdimme odottamaan lavabussia Ao Nangiin ja taisi olla eika kerta kun odotus jäi alle 10 minuuttiin. Matkalla näimme muutaman tosi hienon korkean kalkkikivitornin. Olimme näyttäneet kartasta kuskille missä haluamme jäädä pois mutta jälleen kerran jouduimme toteamaan, ettei siitä ollut mitään hyötyä; kuski olisi pudottanut meidät kilometri liian aikaisin. Onneksi meillä oli Ao Nangin kartta ja tulimme rannalle sellaista reittiä, että tiesimme itse missä pitää jäädä pois. VIP Hotellin vastaanottoapulainen oli heti ajantasalla varaustemme (2) kanssa ja saimme huoneen. Hotelli on n. kilometrin päässä rannasta, joten kohtuuhintaisia ruokapaikkoja löytyy läheltä sekä tuoretori 5 minuutin kävelymatkan päästä. Kävelimme illalla moikkaamaan Tainan serkkua Saria hänen hotellilleen. Matkalla vertailimme valuuttakursseja ja totesimme, että Krabi Townissa ne olivat järjestään paremmat. Kuvassa liikuteltava valuutanvaihtopiste.

16.1. Krabi Town Saimme heti aamusta eilen hostellin housekeeperille jättämämme pyykit - Tainan mielestä ne eivät olleet hyvin pestyt ja ne olivat vielä kosteat. Huonoin pyykkäys tällä reissulla. Löysimme muovituolipaikan, jossa oli hyvä ruoka sekä erinomainen kahvi ja Taina sai haudutettua teetä - kaikki kohtuulliseen hintaan. Päätimme kävellä bussiasemalle tarkistamaan bussiaikatauluja ensi viikkoa varten. Jokainen lavataksi ja -bussi tyyttäsivät meille tarjotakseen kyytiä mutta me vaan totesimme, että mun täytyy kävellä näin, mun täytyy kävellä näin. Kävi ilmi, että busseja menee huonosti, joten ostimme liput, ettemme jää ilman. Reissu oli hikinen 12 kilometriä. Iltaruoan nautimme vanhan laiturin iltaruokatorilla. Tämä oli reissun 3. hostelli ja ensimmäinen, jossa ei ollut perinteisiä lakanoita. Myös patja oli erikoinen, sillä hetken makoilun jälkeen siihen jäi iso kuoppa. Selkä ei kuitenkaan tullut kipeäksi. Tänään Taina joutui luopumaan monella matkalla mukana olleesta pikkuvihosta, jonka tytötkin muistavat; siihen on aina merkitty mitä mikäkin maksoi, jotta rahojen täsmäytys on onnistunut ; )

15.1. Krabi Town Aamupalan ja vatsan tasoittelun jälkeen oli aika lähteä vaihtamaan valuuttaa. Lähimmässä pankissa kurssi oli kohtuullinen, joten vaihdoimme siellä. Nyt ei ollut mitään ihmeellisiä kopiointijuttuja yms. mutta vartija ovella ei päästänyt sisään ennen kuin olimme ottaneet aurinkolasit pois silmiltä. Poikkesimme mäellä olevaan temppeliin, joka poikkeuksellisesti oli aivan valkoinen ulkopäin. Tullessamme ulos alkoi paikallisen näköinen nuori mies jutella meille. Hän olikin USAsta, yksin kahden viikon lomalla ja kertoi, että hänellä oli jo kova koti-ikävä. Hän ei kuulemma juuri lomaile, joten "pitkä" poissaolo kotoa otti voimille; kuten myös kuumuus. Teimme kierroksen tavaratalossa ja katsoimme samalla löytyisikö Jussille edullisia shortseja mutta se keikka oli turha. Joka kerta ohittaessamme lähimmän ison risteyksen, katse väkisinkin pysähtyy hetkeksi hyvin vaikuttaviin liikennevalotolppiin (4 kpl). Vähän kauempana olevassa risteyksessä on vain yksi valotolppa keskellä risteystä. Kävimme iltakävelyllä katsomassa edellisen Krabin reissun yöpymispaikkaa. Hostelli oli vielä toiminnassa mutta maisemat olivat muuttuneet rajusti: matkan varrelle oli rakennettu uusia taloja ja hostellia vastapäätä todella iso talo, jonka tarkoitus jäi epäselväksi.

14.1. Kata Beach - Phuket Town - Krabi Town Luulisi että olisimme tottuneet jo siihen, että bussit tulevat kun tulevat mutta kyllä silti tuntuu tylsältä odottaa bussia joka käänteessä tunti. Ensin Katalla, sitten kaupungissa vaihtobussia ja vielä Krabin bussia. Katalta lähtevä bussi oli jo alkumatkasta niin täynnä, että luulimme joutuvamme seisomaan rinkkojen kanssa takatasanteella - mutta pieni tiivistys - ja mahduimme sisäpuolelle. Istuimme jyväskyläläisen pariskunnan vieressä ja juttelimme niitä näitä. Vaihtobussissa kanssamme oli Ladyboy, joka valitteli ettei oikein löytänyt seuraa Patongilta ja oli matkalla Pattayalle. Katseli Jussia sillä silmällä, että Taina katsoi viisaammaksi kertoa, että tämä uros on varattu. Matka Krabiin sujui hyvin, mitä nyt loppumatkasta kone taisi vähän kuumeta liikaa kun pidimme luovan tauon keskellä ei mitään. Jouduimme ottamaan taksin hostellille, sillä 6 kilometriä rinkkojen kanssa ei houkutellut.

13.1. Kata Beach Kun tänään lähdimme päivittäiselle kävelyllemme niin uuteen kauppaan kannettiin jo tavaraa. Päivä oli melko lämmin ja 7 kilometrin kävely olisi ollut riittävä. Mutta... Päivälevolla Taina luki viimeisen lainatun kirjan ja lähdimme vielä illansuussa palauttamaan lainoja. Se lenkki oli sellaiset 5 kilometriä. Katsoimme paluumatkalla sopivaa ruokapaikkaa mutta turistihinnat pistivät meidät kävelemään kantapaikkaan - sellaiset 1,5 kilometriä lisää. Päätimme paluumatkalla, että jos pannukakkurouva on kärryineen hotellin kulmalla, jalkamme ansaitsevat pienen kiitoksen. Onneksemme rouva ei ollut ehtinyt lähteä ja saimme nauttia suklaa-banaanipannukakusta kahvin ja teen kanssa. Uusi kauppa oli avattu ja se oli - kuinkas muutenkaan - Taylor Shop.

12.1. Kata Beach Onneksi olimme heti varanneet majoituksen viikoksi, sillä Jussi kuuli eilen miten yksi pariskunta olisi halunnut jatkaa varaustaan mutta eivät voineet kun motelli on täynnä. Karonin toisessa päässä liikenneympyrän lähettyvillä oli joku paikallisten juhla - väkeä oli kuin pipoa, oli esiintymislavat ja kaikki. Ehkä ensimmäisen hotellin vartijakin oli mennyt sinne, sillä tänään pääsimme livahtamaan hotellin pihaan katsomaan tyhjilleen jätettyä hotellia. Mitään suurempia vahinkoja ei näyttänyt olevan, joten arvoitukseksi jää miksi hotelli oli hylätty. Täytyy parin vuoden päästä tulla tarkistamaan onko nykyinen majapaikkamme enää olemassa ; ) Jo mennessä taivas meni vähän pilveen mutta vasta paluumatkan puolessa välissä alkoi ripsahdella vettä. Noin 300 m ennen hotellia alkanut sade kasteli meidän melkoisen perusteellisesti mutta oikeastaan se oli virkistävää. Olemme mielenkiinnolla seuranneet kuinka motellin kulmalle tulee uusi kauppa: ovat näiden 6 päivän aikana laittaneet lasituksen, valaneet uuden lattian ja tänään laittoivat jo kokolattiamaton. Katsotaan ovatko avajaiset huomenna.

11.1. Kata Beach Kartoitimme eilen iltakävelyllä moponvuokraa per päivä. Kävi kuitenkin niin, että saimme mopon suoraan motellin portailta ja halvemmalla kuin eilen arvioimme. Toinen motellin asukas oli tilannut itselleen mopon ja saimme hoidettua vuokrauksen samalla - kätevää. Ajoimme ensin Phuket Townin suuntaan katsomaan Big Buddha patsasta, joka näkyy Karonille asti. Sinne vievä tie oli välillä hyvin jyrkkä ja mopo meinasi hyytyä. Matkalla huipulle näimme norsuja, joilla olisi päässyt ratsastamaan. Buddhaa oli kanssamme katsomassa paljon muitakin mopolla mutta näimme myös muutamia mönkijöillä ja ranta-kirpuilla liikkuneita. Sitten ajoimme katsomaan Kamala Beachiä ja paluumatkalla ajoimme Patongille katsomaan hotellia, jossa olimme edellisellä matkallamme yöpyneet. Sitä ei enää ole; se oli purettu ja tilalle oli rakennettu uusi hotelli. Liikenne Patongilla oli todella hurjaa: kaupunki kasvaa koko ajan mutta katuja ei ole levennetty, joten ruuhka oli taattu. Pysähdyimme myös Karonilla ensimmäisellä hotellilla mutta vartija ei päästänyt meitä katsomaan tyhjää hotellia. Viimeiseksi kävimme vielä Kata Noi -rannalla mutta sitten pehva sanoi, että nyt riittää. Mittasimme mopon matkamittarin avulla päivittäisen kävelyreittimme pituuden ja se on 7 km.

10.1. Kata Beach Leivänpaahdin oli tänään uudessa paikassa; luultavasti joku muukin oli huomannut sähkövian ja huomauttanut siitä henkilökunnalle. Suunnitelmissa oli tänään pitää vapaapäivä kävelystä ja nauttia auringosta rannalla. Mutta Taina halusi saada luettavaa, joten tänään tuli sellainen 3/5 kävelyretki, jonka jälkeen lähdimme Katan rantaan. Ensin näytti, että rannalla on täyttä mutta onneksi meille löytyi tuolit varjon kanssa. Rantatuolit olivat samanhintaisia kuin reilut 12 vuotta sittenkin eli 100 b per tuoli. Nautimme auringon lämmöstä varjon alla. Viereen tulleen venäläisen pariskunnan mies poltti, mistä Taina ei tykännyt. Ongelma ratkesi sillä, että Taina lähti uimaan aina kun tupakka syttyi eli usein. Nelisen tuntia jaksettiin pötkötellä, sitten riitti - oli ensimmäinen makoilupäivä rannalla tässä reissussa ja hyvin todennäköisesti viimeinen.

9.1. Kata Beach Tänään saimme oman vedenkeittimen huoneeseemme ja Jussi nauttii kun saa kahvia silloin kun mieli tekee. Kävelyretkellämme kierrämme Karonin toisessa päässä olevan entisen vesialtaan. Nyt siitä on jäljellä vain kuoppa, jota tosin jollain lailla kunnostetaan kun ainakin yksi kaivuri tekee jotain. Ensimmäisellä Thaimaan lomamatkallamme yövyimme hotellissa, joka on ihan "vesialtaan" kulmalla. Nyt se on aidattu korkealla, vihreällä aidalla ja näyttää hylätyltä. Paluumatkalla etsimme ja löysimme Karonin Aurinkomatkojen toimiston ja Taina olisi lainannut kirjoja mutta se oli jo mennyt kiinni. Huomenna uusi yritys. Motellimme sijaitsee pienellä kiertokujalla, jonka erikoisuus on ompelimot - ilmeisesti täällä tehdään hyvin vaatimattomissa tiloissa hienoissa Tailor Shopeissa tilatut mittatilausvaatteet. Lähin puoti on motellimme seinänaapuri ja näyttävät tekevän pitkää päivää.

8.1. Kata Beach Jos Taina ei tietäisi paremmin, niin olisi voinut luulla, että Jussi näpäytti takaisin eilisen kiellon etsiä uusia ystäviä: leivänpaahdin antoi Tainalle sähköiskun. Mutta kun Jussinkin sormissa sähkenöi, niin oli selvää, että leivänpaahtimessa oli joku vika. Onnistuimme kuitenkin paahtamaan aamupalaleivät kun otimme virtajohdon irti aina ennen paahtimeen koskemista. Vatsan tasoituksen jälkeen lähdimme kävelemään ja kävelimme Karonin toiseen päähän ja takaisin; vajaan parin tunnin kävely. Odotimme auringon mailleen menemistä ennen kuin lähdimme syömään. Näimme eilen erikoisen pizzerian, jota päätimme kokeilla: tien varressa on yksi pöytä vieraille, yksi pieni pöytä pizzojen pyöritykseen sekä uuni jossa pizzat paistetaan. Pizza oli sopivan hintainen (89 b) ja se maistui oikein hyvälle. Pizzoja odottaessamme huomasimme TNT:n kuskin; täällä pakettien lähettäminen on vielä vähäistä kun vielä ei tarvita autoa. Hyllyssä selkämme takana oli menovettä joka lähtöön: ylähyllyllä viinaa ja alahyllyllä bensaa mopoon. Matkalla hotellille tsekkasimme läheisen kuntosalin, jos vaikka Jussi kävisi ottamassa tuntumaa rautaan. Illalla tarkastelimme Sydneyn majoitustarjontaa ja täytyy sanoa, että Thaimaan hintojen jälkeen olimme vaipua epätoivoon kun mitään kunnollista ei löytynyt alle 100 e per yö.

7.1. Phuket Town - Kata Beach Phuket Townissa tuk-tuk yms kyydin tarjoajat ovat tosi hanakoita; olimme päässeet ehkä 40 metriä kadun toiselle puolelle, kun jo 3 kyytiä olisi löytynyt. Bahtit alkoivat käydä vähiin ja nähtyämme eilen rantakohteen vaihtokurssin, päätimme vaihtaa rahaa jo kaupungissa. Pankin kurssi oli vähän parempi mutta vaihtoprosessi oli omituinen: ottivat passista ja annetuista seteleistä kopiot ja Jussi joutui allekirjoittamaan ko kopion sekä vielä vaihtotositteen. Koko toimitus kesti yli 10 minuuttia, joten jatkossa varmaan vaihdamme pikapisteessä. Aamupala tutuksi tulleessa paikassa ja siitä bussiin kohti Kata Beachiä. Varaamamme motellin sijainti on oiva: rantaan 400 m ja toisesta suunnasta löytyy hyviä edullisia ruokapaikkoja sekä tuoretori. Lisäksi motellin alakerrassa on tarjolla kahvia on-the-house sekä leivänpaahdin jos haluaa tehdä itse aamupalaa. Teimme illemmalla pienen lenkin ja Taina totesi, ettei toiste kävellä kohti Kata Noi -rantaa - sieltä kun näytti löytyvän vain New Frend -paikkoja eikä Jussilla ole tarvetta sellaisille uusille ystäville.

6.1. Phuket Town Jos kotonakin aamupalalle (ja muutenkin) tulisi matkaa kilometrin verran ja se annettaisiin valmiiksi lautaselle katettuna, todennäköisesti vyötärönympärys pysyisi paremmin hallinnassa. Aamupalapaikan vieressä oli paikallisten kauppoja ja poikkesimme parissa katsastamassa hintatasoa. Se mitä ehdimme katsella, näytti siltä, että se on noin puolet tai vähemmän siitä mitä farangeille tarkoitetuissa ilmastoiduissa kaupoissa. Sitten kävelimme bussiasemalle tarkistamaan ensi viikon jatkoyhteyksien aikataulua ja kävi ilmi, että on tullut uusi bussiasema kaupungin laidalle ja sinne pitää mennä ensin lavabussilla. Päivän varsinainen kohteemme oli karttaan merkitty krokotiilifarmi, koska se oli melko lähelle hotellia. Sitä emme löytäneet mutta ison kauppakeskuksen kyllä. Jussi totesi, että mahtaa olla naiselle kauhea paikka kun olisi kaikkea kivaa ostettavaa mutta kun rinkkaan ei mahdu. No aina sen verran löytyy tilaa, että yhdet hilavitkuttimet saadaan mahtumaan - jos ei omaan rinkkaan niin ehkä serkun matkalaukkuun ; ) Tuhlasimme tänään jalkineisiin yhteensä 390 b (n 10 e) kun Jussi osti itselleen varvassandaalit.

5.1. Phuket Town Varasimme eilen illalla tulevan viikon majapaikan ja päätimme käydä katsomassa reitin ilman rinkkoja. Phuketin bussiaseman vieressä oli sopiva aamiaispaikka ja nautimme aamiaisen ennen lähtöä. Bussimatka meni hyvin ja oikea katu löytyi mutta kesti hetken ennen kuin löysimme tulevan majapaikan. Kadun nimi jäi heti ekalla silmäyksellä mieleen - Taina Road. Ilman rinkkojakin tuli hiki, joten maksoi vaivan tarkistaa reitti etukäteen. Koska tiesimme viettävämme viikon tulevassa kohteessa, emme viitsineet kierrellä sen enempää vaan lähdimme paluumatkalle. Odotimme bussia hetken aikaa kun näimme sen menevän ja samalla tajusimme, että olimme olleet väärällä puolella tietä. Bussi ei tehnytkään lenkkiä vaan edestakaisen matkan. Jussi olisi ehtinyt juosta bussin kiinni ylämäessä mutta Taina ei, joten jäimme odottamaan seuraavaa. Huomasi hyvin, että olemme rantakohteessa sillä lähes kaikki kulkijat olivat turisteja ja osa hyvinkin vähissä vaatteissa. Pitkä hiekkaranta ja katu tulevat olemaan jokapäiväisen kävelymme alustana.

4.1. Khao Lak - Phuket Town Yöuni jäi lyhyeksi kun kello soi seiskalta. Bussin piti kuulemma mennä aina puolelta ja olimme hyvissä ajoin tien varressa kellon ollessa 8:10. Tunnin odottelun jälkeen bussi saapui ja yllätykseksemme se oli jo lähes täynnä; jäljellä oli 3 hajapaikkaa mutta pääsimme sentään istumaan. Useampi joutui seisomaan käytävällä loppumatkasta. Bussikuski ajoi vauhdilla eikä voi sanoa, että olisi juuri pysähtynyt kun ihmisiä tuli ja meni; ovi avautui hyvissä ajoi ja ihmiset hyppäsivät kyytiin ja pois bussin vielä liikkuessa. Bussissa oli kaksi autopoikaa, toinen edessä ja toinen takana avaamassa ovia ja hihkaisemassa kuskille, että antaa mennä. Tie Phuketiin oli suorempi ja parempi kuin pari edellistä pätkää ja matka taittui kohtuullisesti. Bussikuski pysäytti yhden poliisiaseman kohdalla ja samalla kun hän häippäisi jonnekin tuli bussiin mies myymään hedelmiä. Erikoista oli, että miehen puseron selässä luki poliisi. Pientä lisätienestiä? Phuketin bussiasemalta oli vain lyhyt kävelymatka hotellillemme eikä haitannut vaikka huone ei vielä ollut valmis koska meidän piti jatkaa suoraan Immigration Officeen hakemaan viisumiin lisäaikaa. Jouduimme odottamaan tunnin lounastauon päättymistä mutta sitten kaikki menikin vauhdilla: ensin otimme tarvittavat kopiot, sitten lomakkeen täyttö ja jonotus virkailijalle. 50 minuutin päästä meillä oli tarvittavat leimat passissamme. Olisipa Kiinan viisuminkin kanssa ollut näin helppoa ; )

3.1. Khao Lak Jussi rakastaa nukkua aamulla pitkään ja Taina lukea, joten yhdistelmä toimii näin vapaalla hyvin ja kolmas romaani eteni vauhdilla. Mutta pitää vähän liikkuakin, joten töppöstä toisen eteen. Ranta on vähän lyhyt niinpä lähdimme katsomaan löytyykö karttaan merkittyä näköalatornia. Kävely oli tänään helpohkoa koska taivas oli paksussa pilvessä ja lämpötila niin ollen kohtuullinen. Taapersimme etelää kohti 4 kilometriä jolloin oli pakko kääntyä takaisin ettei vesi lopu kesken. Näimme yhden hotellin nimikylttiä vasten samanlaisen valtavan hämähäkin kuin Ranongissa. Paluumatkalla rippasi vähän vettä mutta varsinainen vesisade alkoi kun olimme uimassa eikä siis paljon haitannut. Purimme vasta tänään eilen saamamme pyykkipussin ja puhtaista pyykeistä löytyi vieraat rintsikat. Jussin onneksi Taina uskoi, että pyykkäri on tehnyt virheen. Sen verran houkuttelevasti on Mäkkäri kadun varressa, että päädyimme toisen kerran viikon sisällä nauttimaan tutuista mauista. Taina urakoi illan kirjan kanssa ja klo 00:35 se oli luettu ja päästiin nukkumaan. Juuri kun Taina oli päässyt uneen, Jussi hyppäsi sängystä ja laittoi valot päälle - jokin oli vilistänyt pitkin jalkaa. Seinältä löytyi isohko ötökkä: ruskea, n 6 cm pitkä, kuori selässä ja pitkät tuntosarvet. Jussi sai pyydystettyä sen tuhkakupin ja seinän väliin ja pihalle. Uni ei tullut ihan heti kun Jussi sanoi, että niitä oli kaksi vaikkei sitä toista nähtykään enää. Netin kuvasta päätellen otus oli torakka.

2.1. Khao Lak Jussi oli jälleen onnellinen, että sai nukkua pitkään kun Taina luki kirjaa. Mutta toinenkin kirja on nyt luettu ja huomenna on taas normaali herätys. Aurinko pilkahteli välillä mutta pääosin oli pilvistä eli mukava sää jälleen kävelylle rannalla. Palatessamme hotellille, oli lähes kaikki aurinkotuolit varattu mutta onneksi altaassa ei ollut ketään, joten saimme uida rauhassa 20 kertaa päästä päähän. Yksi altaalla olleista miehistä oli ilmetty kaksoisolento eräälle amerikkalaiselle, harmaapäiselle näyttelijälle - Ted jotain. Pienten päiväunien jälkeen jaksoimme lähteä syömään. Matkalla hotellille Taina ihmetteli mihin Jussi hävisi. Olimme juuri ohittaneet parkissa olleen bussin ja sieltähän se Jussi löytyi - tarkastelemasta bussin käyvää konetta. Jussi totesi, että täytyy aina silloin tällöin päästä lähituntumaan, ettei totuus pääse unohtumaan. Fritidsresorin lomatoimisto oli auki ja Jussi pyysi Tainaa hakemaan lukemista, että saisi huomennakin nukkua pitkään - ja löytyihin sitä.

1.1. Khao Lak Blue Batman ja Kiirastulen Kerubit lähtivät tänään katselemaan Khao Lakin ympäristöä. Etelässä poikkesimme katsomaan laituria, josta lähtevät kaikki saarille menevät alukset ja törmäsimme kuopiolaiseen nuoreen pariin, jotka olivat parin viikon lomamatkalla. Pohjoisessa kävimme parilla kaunilla rannalla ja paluumatkalla pysähdyimme tutustumaan Tsunamimuseoon, joka on pieni mutta omalla tavallaan vaikuttava. Alakerran huoneessa oli tauluja, joissa kerrottiin tsunamin vaikutuksista eläimiin ja luontoon sekä kadonneiden ihmisten määrä. Toisella seinällä kerrottiin rakennetusta hälytysjärjestelmästä ja tsunamin tunnusmerkeistä, ettei vastaavaa enää tapahtuisi. Toisessa yläkerran huoneessa näytettiin filmiä, jossa kuolleita kerättiin niin merestä, maalta kuin hotelleista kaiken romun keskeltä ja vietiin "keräyskeskuksiin". Keräilyn jälkeen tunnistetut laitettiin ruumisarkkuihin ja osa haudatiin ja osa poltettiin. Toisessa huoneessa pyöri kuvia tsunamin tuhoista. Yksi valokuva jäi molempien mieleen, sillä se on mielestämme otettu juuri siitä kohtaa, josta me menemme rantaan. Kuvassa ihmiset katsovat vetäytyvää vettä ja osa on kiivennyt paljastuneelle kalliolle. Voi vain arvailla säilyikö kukaan kuvan henkilöistä hengissä. Illalla nousi ukonilma mutta se meni ohi reilussa 10 minuutissa.