Reppureissausta Thaimaassa 2012

31.12. Khao Lak Aamutoimien jälkeen lähdimme palauttamaan kirjaa ja samalla kysyimme vähän neuvoja. Onneksi sillä suunnittelemamme kävely bussiasemalle oli jälleen kartasta katsoen lyhyt matka mutta tosiasiassa sinne oli yli neljä kilometriä. Päätimme kävellä parin kilometrin päähän tsunamin muistomerkille, joka on tsunamin rannalle heittämä poliisivene. Veneen ympärille oli alettu rakentaa isoa muistopuistoa, josta osa oli jo valmiina. Parissa pienessä katetussa vajassa oli kuvia tuhoista, ruumiista sekä tulevan puiston suunnitelma. Päivä oli melko lämmin, joten kävelyllä tuli todella hiki ja oli oikein mukava pulahtaa altaaseen ja uida muutama veto. Uuden vuoden kunniaksi olimme päättäneet nauttia Mäkkärin pehmikset, valvoa vähän pidempään ja katsoa ilotulitukset. Mutta pehmikset olivat ainoat jotka saimme toteutettua. Katu on ollut edellisinä iltoina ollut kuin Mannerheimintie - väkeä kuin pipoa ja ihmiset puhuvat pääosin joko suomea tai ruotsia - mutta tänään ei näkynyt kuin muutama ihminen ja paikat menivät kiinni jo klo 21:30. Lähdimme rantaan katsomaan onko siellä ketään ja löysimme lähinnä paikallista väkeä lähettämässä paperilyhtyjä taivaalle. Hotellit varmaan järjestivät omille vierailleen juhlat. Palasimme hotellille, Taina luki hetken uutta lainakirjaa ja nukahti ennen puolta yötä. Jussi kertoi, että pauketta oli puolen yön maissa.

30.12. Khao Lak Tänään oli pilvinen päivä ja kävellessämme rannalla rippasi vähän vettä. Osa rannan hiekasta on mustaa ja tuntuu tarttuvan erikoisen hyvin jalkoihin. Kävellessämme Jussi huomasi puun, johon oli laitettu paljon kukkasia ja kun pääsimme lähemmäs huomasimme myös pari kuvaa. Kaksi kuvista esitti parikymppisiä virolaisia veljeksiä ja kolmas kuva pientä poikaa; kaikki kolme olivat tsunamin uhreja. Mitä todennäköisimmin kuvat oli laitettu tsumanin muistojuhlassa muutama päivä sitten. Iltakävelyllä huomasimme, että Aurinkomatkojen lomatoimistoon meni pari opasta ja Taina meni kysymään, saako lainata lukemista. Käteen tarttui yksi romaani, jonka Taina lupasi palauttaa heti huomenna - ilta venähti lukiessa.

29.12. Khao Lak Täällä aamupala ei kuulu hintaan eikä huoneessa ole edes vedenkeitintä, joten tyydyimme tänään pariin leipään juuston ja kinkun kera sekä mehuun. Olimme eilen käyneet tarkistamassa reitin rantaan ja tänään oli vuorossa kävely rannalla. Ranta oli paikoin melko jyrkkä, joten aallot löivät kohinalla pitkälle. Koska hiekka on paikoin melko karkeaa - paljon rikkoutuneita simpukan kuoria - saamme samalla jalkapohjien kuorinnan. Olimme suunnitelleet kävelevämme vähän pidemmälle mutta matkan katkaisi pieni joki. Joen yli olisi päässyt lautalla maksamalla 10 b per nenä mutta matka olisi kuitenkin katkennut parin sadan metrin jälkeen, joten emme viitsineet maksaa. Lautan päässä rantaa on baareja ja massagepaikkoja ja yhden kyltissä luki: "Tule syömään, juomaan ja lepäilemään." Jätimme väliin ja taapersimme takaisin hotellille. Mäkkäri on niin houkuttelevasti lähes vastakkaisella puolella katua, että tänään päätimme jättää riisin ja nuudelit väliin ja nauttia koko hela hoidon: tuplaBigMäkit, ranskalaiset ja ZeroColat - täytyy sanoa että maistui hyvältä! Myös tänään oli lyhyt sähkökatko meidän puolella katua.

28.12. Ranong - Khao Lak Ranongissa tapahtuu ilmeisesti harvasepäivä - tänään kun lähdimme hotellilta yhdeksän maissa, oli kadulla menossa paraati, jossa oli hienosti pukeutuneita osanottajia, bändi soitti ja oli erilaisia rakennelmia. Kulkueeseen osallistuneet koululaiset olivat iloisella tuulella, huutelivat meille Hellouta ja vilkuttivat. Paikallisbussi tuli sopivasti ja mahduimme rinkkoinemme taka-astinlaudalle: Tainalle löytyi pieni penkki mutta Jussi joutui seisomaan. Paikallisbussin kyyti oli ripeämpää kuin käveleminen ja olimme asemalla reilu tunti ennen katsomamme bussin lähtöä. Ilmeisesti muitakin busseja kulkee, sillä asemalla oli bussi, joka oli juuri lähdössä kohti Khao Lakia, joten ostimme äkkiä liput ja hyppäsimme kyytiin. Matka kesti reilut 4 tuntia ja tie oli huomattavasti suorempaa kuin matkalla Ranongiin. Bussi pysähtyi kaksi kertaa ja poliisi tuli bussiin tarkistamaan paikallisten paperit; eivät olleet kiinnostuneita farangien passeista. Bussikuski jätti meidät keskelle kylää ja pian löysimme sekä kartan että ohjeet hotellille, joka oli vain parinsadan metrin päässä. Banana Bungalowin "kopit" eivät ole kovin kummalliset mutta emmeköhän selviä. Kun pimeys alkoi laskeutua, pimeni koko kylätien metsän puoli eli juuri se jossa hotellimme on. Rannan puolella oli sähköt, joten lähdimme kävelemään ja katselemaan paikkoja. Ensimmäistä kertaa koko reissussa sorruimme ostamaan jotain makeaa: paikan päällä paistetun letun tapaisen täytteenä banaania, mangoa ja ananasta.

27.12. Ranong Aamiainen oli prikulleen samanlainen kuin eilen... Ranongin alue on kuuluisa kuumista lähteistään ja yksi niistä on kävelymatkan päässä, joten eikun nokka kohti sitä. Opasteet tien varressa olivat hyvät ja lähde oli ihan tien varressa, joten se löytyi helposti. Vähän aikaa istuttuamme, mietimme jatkamme vielä reippailua. Kartta näytti, että Ranongin kanjoni olisi melko lähellä - no menimme taas samaan vipuun kuin joskus aikaisemminkin - Thaimaan kartoissa ei ole mitään mittakaavaa. Kävelimme melkoisen matkan ylämäkeen eikä kanjoni tullut vastaan. Näimme matkalla kuitenkin todella suuren hämähäkin. Se oli kutonut verkkonsa sähkölinjoihin, joiden väli maasta arvioiden oli 80-90 cm - hämähäkki oli sellaiset reilut 20 cm. Tainan onneksi se oli niin korkealla, ettei paniikkia tullut. Matka oli vähän helpompi alamäkeen. Olisimme kyllä päässet bussin kyytiin, jos vain olisimme halunneet mutta kun oli päätetty reippailla, niin reippailtiin. Paikallisia nauratti meidän touhumme / hikoilumme. Sen verran vielä hotellista ja huoneestamme: tämä on ensimmäinen hotellihuone, jossa on värivalot vessanpöntössä (sininen, punainen ja vihreä vaihtelevat) ja jossa käsienpesuallas on huoneen puolella.

26.12. Ranong The b Ranong Trend hotellin aamiainen on kuin tasokkaammissa paikoissa: on kankaiset servietit, aamiainen tuodaan annoksena valmiina lautaselle asetettuna ja jos haluaa lisää kahvia tuodaan se uudessa kupissa. Aamiainen on ehkä vähän pienenlainen mutta muuten ok; vielä jos makkarat olisivat olleet lämpimät. Unohdimme tullessa tarkistaa, moneltako perjantaina lähtee busseja Ranongista etelään päin, joten lähdimme tarkistamaan tilanteen. Matkalla bussiasemalle näimme merkillisen kulkueen: ensin tuli jotain poliisiauton tapaisia, sitten ehkä pari sataa moottoripyörää ja mopoa ja viimeiseksi parikymmentä paikallisbussia. Epäselväksi jäi kulkueen tarkoitus mutta kaikki näyttivät olevan iloisella mielellä ja monet vilkuttivat meille. Palatessa näimme, että ison tien varteen pystytetään kojuja ja kuulimme hotellilla, että valmistelevat uuden vuoden juhlia. Kävellessä tuli vähän lämmin ja oli todella mukava pulahtaa hotellin uima-altaaseen, jossa uidessa tuntuu, että voi uida yli reunan. Ja taas tuli todistettua, että pojat ovat poikia - aina vaan: Jussi mietti että kelluukohan auringonottotuoli ja pitihän se kokeilla. Ja todistettua tuli että kelluu. Altaan vieressä ollutta poreammetta emme saaneet toimimaan. Eilen huomaamme tuoksun lisäksi hotellin erikoisuus on nauhalta mielestämme liian kovaa soitettava jatkuva linnunlaulu. Tänään lähdimme etsimään ruokapaikkaa toisesta suunnasta ja se löytyikin paljon helpommin kuin eilen.

25.12. Chumphon - Ranong Päätimme lähteä aikaisin liikkeelle koska emme ihan tarkkaan tienneet milloin ensimmäinen lavabussi tulee. Siispä kello soimaan seitsemältä ja aamupalalle. Olimme tienvarressa 8:45 ja odottelimme reilun tunnin ennen kuin kyyti saapui. Onneksi nousimme kyytiin alkumatkasta sillä pian emme olisi mahtuneet rinkkojen kanssa kyytiin: meitä oli yhteensä 20 henkeä lavalla ja perässä seisomassa sekä lisäksi 3 henkeä ohjaamossa. Tunnin odotus Chumphonissa ja viimeisessä klo 11:50 lähtevässä bussissa kohti Ranongia. Tie Ranongiin oli niin mutkainen että ihan kuin olisimme menneet sik-sakkia. Bussikuski ajoi vauhdilla ja otti mutkat suoraksi; silti vain pari kertaa teki äkkijarrutuksen vastaantulevan liikenteen takia. Matkalla ollut tietyö hidasti matkantekoa 20 minuuttia. Heti kun jäimme bussista, oli taksin tarjoaja paikalla. Taina ei hyväksynyt heti hintaa, joten meille tarjottiin sivulavamopokyytiä puolet halvemmalla. Hypättiin kyytiin ja matkalla tajuttiin, ettei kuski osaa sanaakaan englantia. Vei ensin väärälle hotellille vaikka Taina näytti heti alkumatkasta sekä osoitteen että hotellin nimen. Oikeakin löytyi ja kuski oikein kätteli Jussin. Hotelli ok mutta joku ihme trendituoksu huoneessa, joka ärsyttää Jussin nenää. Ruokapaikkaa ei meinannut heti löytyä mutta kahviloita on sitäkin enemmän. Nähtiin yhteensä 5 farangia.

24.12. Chumphon / Tung Wua Laen Beach Heräsimme vähän viiden jälkeen ukkosen jyrinään ja salamointiin. Ukkonen ja sade kestivät puoli yhdeksään asti, jonka jälkeen lähdimme aamupalalle. Tuuli puhalsi reippaasti ja oli puhaltanut hotellin aulasta mm. joulukuusen koristeineen mäkeen. Henkilökunta oli juuri laittamassa valoja ja koristeita paikalleen ja huomasimme, että olivat pistäneet kuusen narulla tolppaan kiinni, ettei se karkaa uudelleen. Meren aallot olivat tänään todella mahtavia ja rantahietikkoa ei juuri näkynyt, joten kävely oli vähän vaikeampaa kuin muina päivinä. Tosin ranta oli melko puhdas kun meri oli vienyt mennessään sen minkä oli joskus tuonut. Tuuli oli tuonut liitolautailijat rannalle mutta joillakin oli vaikeuksia päästä rantapauhuista ulommas merelle. Kuvassa Jussi yrittää kaataa meille omaa joulupuuta mutta oli sen verran kiinni, että yritykseksi jäi. Koska kinkkua ja laatikoita ei ollut saatavilla, oli tyydyttävä uudelleen Pirot´s Hamburgeriin, sillä se oli ainoa ruoka, joka ei ollut riisiä tai nuudeleita. Hyvää Joulua kaikille!

23.12. Chumphon / Tung Wua Laen Beach Hotellillamme on hyvin erikoinen tapa: kaikki pistokkeet ja katkaisijat on kääräisty kelmuun. Likaantumisen estämiseksi kai mutta en ole nähnyt moista missään muualla. Puolipilvinen päivä lupasi hyvää keliä Keltaiselle Kiitäjälle ja Kiirastulen Kerubeille. Vuokrasimme skootterin ja ajelimme ensin pohjoiseen päin, josta löysimme aivan aution, kauniin hiekkarannan ja kävimme lähellä merkittyä luolaa mutta viimeiset 250 metriä olivat viidakkoa eikä meillä ollut sopivia jalkineita, joten se jäi näkemättä. Sitten ajoimme etelään aina Chumphonin keskustaan, jossa kävimme tarkistamassa tiistaisen bussin lähtöpaikan. Merkittävä huomio Chumphonin asukkaista jonka olemme tehneet, että joka 3. on huomattavasti ylipainoinen, jopa lihava. Täällä rahtaavat mopoilla vaikka mitä ja painavaakin mutta kun meikäläiset laitetaan kyytiin, vauhtia on yli 80 ja tulee sopiva kuoppa, niin Tainan häntäluu huutaa apua.

22.12. Chumphon / Tung Wua Laen Beach Aamu valkeni harmaana ja näytti siltä, että voi vaikka sataa mutta eipähän tullut hiki laiskan syödessä aamupalaa. Aamupalalla oli hyviä täytettyjä sämpylöitä peruskaman lisäksi. Kun lähdimme kävelylle hiekkarannalle, kuului epämääräistä jyrinää, joka vähän myöhemmin osoittautui ukkoseksi. Kävellessämme etelää kohti, näytti siltä, että ukkonen menee poispäin mutta kun käännyimme, se tuli perässä. Rannalla näkyi taas erilaisia juttuja: kuolleita eläimiä ja erilaista kamaa. Kalastaja oli jopa saanut saalikseen pallokalan mutta emme älynneet ottaa siitä kuvaa. Lähellä hotellia näimme myös pari erikoista matkailuautoa: toinen oli jeeppi ja toinen vähän järeämpää tekoa, molemmat olivat Sveitsin kilvissä. Pääsimme kuivana hotellille, uidessa tuli pari pisaraa ja varsinainen sade alkoi kun pääsimme huoneeseen. Sade kesti ehkä 20 minuuttia, jonka jälkeen ilma oli ok. Jussilla alkaa jo riisi vähän tympiä, joten lähdimme länkkäripaikkaan syömään. Otimme isoimmat hampurilaiset, Pirot´s Hamburg, jotka olivat meidän mittapuun mukaan keskikokoiset sekä ranskalaiset. Kyllä maistuivat Tainallekin. Pirots Terracessa näimme ilmoituksen, että kylällä oli ollut 20.12. End of the World Partyt; sinne varmaan ruotsalaisetkin olivat menossa kun näimme heidät tuona iltana.

21.12. Chumphon / Tung Wua Laen Beach Mayojen ennustuksen mukaan tänään on merkittävä päivä: yhden tulkinnan mukaan tulee maailmanloppu ja toisen, uudemman tulkinnan mukaan alkaa jotain uutta. Saa nähdä miten käy. Aamupalalla ei ainakaan ollut mitään uutta ja erikoista, ihan tavallinen valikoima mutta paikka oli kohtuullisen mukava. Aamupala oli katettu siten, että saimme nauttia lämmöstä. Vatsan tasoittelun jälkeen lähdimme rantaan ja kävelimme ensin toiseen ja sitten toiseen päähän. Matkalla näimme, että rantaa putsattiin mutta vain härkäpatsaan kohdalta, muuten saa kaikki törky olla ihan rauhassa. Kävelyn jälkeen oli kiva pulahtaa altaaseen. Meitä oli altaalla yhteensä 6 henkeä ja kaikki suomalaisia. Kaksi nuorta paria Helsingistä olivat varta vasten tulleet tälle rannalle liitolautailemaan. Ovat nyt odottaneet kaksi viikkoa sopivia tuulia; seitsemään vuoteen ei kuulemma ole ollut näin heikkoja tuulia. Allas on rakennettu oivasti, sillä kun ui, niin näyttää että se jatkuisi mereen asti vaikka välissä on nurmikko, tie ja ranta. Tänään teimme poikkeuksen ja söimme hotellin ravintolassa. Mitään ihmeellistä ei tapahtunut.

20.12. Chumphon / Tung Wua Laen Beach Hostellin isäntä lupasi viedä meidät autolla lavataksille, joten eilinen harjoittelu oli vähän turha. Täällä bussien ja lavataksien aikataulut ovat melko joustavat; ne tulevat jos kuljettajalla ei ole muuta tekemistä ; ) Meilläkin yksi lähtö jäi välistä mutta onneksi seuraava tuli ja pääsimme hyvin perille. Kyydissä oli myös 4 ruotsalaista, jotka jäivät ennen meitä pois kyydistä. Joulun kunniaksi olimme varanneet itsellemme vähän ylellisemmän hotellin 15 km Chumphonista pohjoiseen hostellin isännän suosituksen perusteella Tung Wua Laen rannalta. Tuntui kuin olisimme olleet ainoat hotellin asukkaat, sillä kun kävimme rannalla kävelemässä ja uimassa hotellin altaassa, emme nähneet muita. Mutta se ei haittaa meitä, onhan ainakin rauhallista. Illalla ruokapaikkaa etsiessämme huomasimme hintatasosta, että ravintolat ovat tarkoitettu turisteille. Onneksi pienen kävelymatkan päästä löysimme kohtuuhintaisen ruokapaikan, jonka pöydät olivat sijoitettu ihan rannan tuntumaan. Tuuli puhalsi melko reippaasti ja aallot löivät rantaan kohisten. Ranta on siitä erikoinen, että vaikka hotelleja on jonkin verran, rannalle ei laittaa mitään: ei aurinkotuoleja tai -varjoja tai muuta vastaavaa eikä rannalla saa ajella millään moottoriajoneuvolla. Joten rauhallinen kävely on taattu. Pieni miinus on, että kukaan ei korjaa meren rantaan huuhtomia törkyjä pois. Näimme siellä eräänkin muovipullon, kenkiä, styroksin palasia, verkkoja ja jopa kuolleen rotan.

19.12. Chumphon Koska matka jatkuisi taas huomenna, päätimme käydä katsomassa, mistä lavataksi lähtisi. Hostellin omistaja näytti meille kartasta oikoreitin mutta koska kartoissa ei ole kadun nimiä, niin kuljimme vähän harhaan. Kun tajusimme sen, kysyimme paikallisilta apua ja he osoittivat mihin suuntaan pitää mennä. Ja löytyihän se oikea paikka ja jopa näimme millaiseen lavataksiin pitäisi huomenna yrittää. Keskipäivällä on melko lämmintä, joten hostellin ilmastointi tuntui palatessa oikein mukavalta. Jussin piti hoitaa asioita Suomeen puhelimitse, joten päätimme kokeilla miten Skype toimii. Onnistuimme pienen sähläyksen jälkeen onnistuimme luomaan Jussille tunnarit ja soittamaan hostellin koneelta. Taina ehti jo hermostua sähköisiin vempaimiin kun numerovalintanäyttö ei heti löytynyt. Illansuussa Jussi oli vähän huonovointinen, joten Taina lähti hakemaan take-away -annokset ja törmäsi alakerrassa 3 suomalaiseen: tyttöön joka matkusti yksin ja asui jo hostellissa sekä nuoreen pariin joka tuli kysymään huonetta. Hetken aikaa satoi kaatamalla mutta kun sade taukosi, pääsi Taina kuivana hakemaan ruokaa. Täytyy vielä kehua sekä hostellia (Salsa) että hostellin pitäjää: hostelli on parempi kuin jotkut hotellit ja omistaja on aivan mahtava; kielitaitoinen ja erittäin avulias. Jos kiinnostaa, käykää kurkkaamassa hostellin nettisivut: www.salsachumphon.com

18.12. Chumphon Huoneemme on 4. kerroksessa, joten ennen kuin lähdimme alas aamiaiselle, kurkkasimme ulos ikkunasta, onko hyvä pyykkäyskeli - puolipilvistä eli paras mahdollinen - kovin moneen kertaan ei viitsi rappusia edestakaisin kiivetä. Otimme pyykkipussin mukaan ja laitoimme ensin pyykit koneeseen; maksoi 40 b pulverin kanssa, joten ei paha. Kone tosin oli hyvin erikoinen - ei mitään lämpötilavalintaa, rumpu pyöri vaakatasossa ja kansi oli vain läppä. Sillä aikaa kun pyykit pyörivät, nautimme aamupalasta: kahvin, teen ja paahtoleivän lisäksi oli tarjolla kahdenlaisia muroja sekä mysliä. Ostimme lisäksi 2 paistettua munaa 15 b:lla ja olimme tyytyväisiä. Aamupalan jälkeen otimme pyykit ja veimme ne 5. kerroksen kattotasanteelle kuivumaan - 3 tuntia ja ne olivat kuivia. Illalla kantapaikkaan syömään ja tutustuimme paikalliseen kauppakeskukseen, josta löysimme taskukokoisen englanti-thai fraasi/sanakirjan vain 59 bahtilla. Taina on silloin tällöin katsonut telkkarista Andrew Biggsin 5 minuutin ohjelmaa "Opi puhumaan Thaita" ja todennut, että helpompi mennä elekielellä kuin puhua puuta heinää. Myynnissä olisi ollut aivan ihania kenkiä kohtuulliseen hintaan mutta kun rinkkaan ei mahdu niin ei mahdu.

17.12. Hua Hin - Chumphon Tilasimme jo illalla itsellemme kyydin rautatieasemalle klo 9 ja olimme siellä pari tuntia ennen junan lähtöä. Juna oli 20 minuuttia myöhässä, joten olisimme ehtineet seuraavallakin kyydillä mutta parempi näin. Seurasimme paikallisten touhuja, turisteja jotka tulivat kuvaamaan rautatieasemaa ja paria ihme hiipparia. Toinen kulki housut puolitangossa ja välillä ilman paitaa ja heti kun joku turisti tuli kameran kanssa, ryntäsi hän joko mukaan kuvaan tai otti poseerausasennon. Toinen taas taisi olla hieman hiprakassa mutta piti melko matalaa profiilia - ja hän oli ilmetty kaksoisolento eräälle rannantutulle. Ilmeisesti valkoiset eivät täälläkään kaikille ole jokapäiväinen juttu, sillä paikallinen tyttö halusi Tainan kanssa kuvaan. Juna oli pikajuna ja siinä oli vain kaksi vaunua, joista toinen täyttyi farangeilla; oli ilmastointi ja yllätykseksemme meille jaettiin eväät (riisiä ja jotain lihaa ja kalaa sekä vesi ja jälkiruoka). Matka kesti 3 tuntia ja olimme perillä hujauksessa. Jos olisi halunnut, olisi rautatieasemalta saanut kuljetuksen suoraan saarille mutta me taapersimme hostellille. Se erottui muusta rakennuskannasta edukseen: uudet maalit niin sisällä kuin ulkona ja siistin oloinen. Jouduimme odottamaan huonettamme reilun tunnin - sen aikaa kesti ennenkuin tuli lisää puhtaita lakanoita - mutta huone on tilava ja siisti. Pieni miinus liikenteen melusta mutta jälleen kerran korvatulpat pelastavat yöunemme. Kävimme pienellä iltakävelyllä ja syömässä ja näimme pääasiassa paikallisia; farangit taitavat mennä suoraan saarille.

16.12. Hua Hin Eka aamu kun aamiaishuoneessa oli kunnolla väkeä ja lähes kaikki uudet naamat olivat paikallisia. Keittiö oli lisännyt pari lämmintä ruokaa ja parit raasteastiat eli lisäväki oli siis tervetullutta. Ainoa erikoisuus aamiaisella on ollut se, että veitsiä ei ole lainkaan. Alkuviikosta vanhempi rouva kiikutti keittiöstä erikseen meille farangeille veitset mutta väen lisääntyessä tämä palvelu loppui. Jouduimme selviytymään pienen pienillä hillon levitykseen tarkoitetuilla veitsillä mutta onneksi leikattavaa ei ollut paljoa. Myös altaalla oli väkeä eikä aurinkotuoleja ollut kaikille. Myös vesiliukumäki oli päällä ja muutamat nuoret laskivat innolla. Illalla kävimme kiertämässä koko kauppakeskuksen ja Taina löysi sopivat, kestävät rasiat tuliaisille; toivottavasti saadaan ehjänä kotiin asti. Kauppakeskuksessa oli myytävänä muovikuusia, joista oranssi oli mielestämme epäjouluisin.

15.12. Hua Hin Pieni jännitysmomentti oli kun Taina meni kampaamoon. Kampaaja oli ostanut juuri sen värin kun olimme yhdessä katsoneet ja laittoi värin huolella. Mutta kuten Taina vähän ounastelikin oli väri vähän liian blondaava ja hiuksista tuli vähän keltaiset mutta juurikasvu kyllä hävisi. Sitten elekielellä ja kuvien kanssa Taina selitti, että vähän voisi vielä tehdä kevennystä hiuksiin. Ihan nappiin ei selitys mennyt - saksia ei käytetty vaan ohennukssaksilla rouhittiin mutta kyllä se loppureissun menee. Taina ehti vartiksi Jussin kanssa treenaamaan ja sitten oli taas uinnin vuoro. Hotellin allas on tosi hyvä: lähes 20 m pitkä, vettä joku 140 cm eikä mitään kynnyksiä. Kun olemme joka kerta olleet ainoat uijat, niin mikäs siellä on polskutellessa matkaa. Jussi ui 30-40 kertaa päivässä ja Taina 20-30 kertaa päivässä päästä päähän. Tähän mennessä meillä on ollut lähes yksityistaksi kaupunkiin, sillä vain kerran kyydissä on tullut muita. Tänään meinasi ottaa ohraleipä, sillä emme etukäteen ilmoittaneet kyydin tarpeesta ja taksi oli lähes täynnä mutta mahduimme kyytiin kun Jussi meni eteen istumaan. Kyyti ajeli taas vähän uusia reittejä ja näimme Hua Hiniä vähän eri kantilta kuin ennen ja mikä tärkeintä näimme, että lähes kulman takana on SevenEleven, josta Jussi saa haettua kahvinsa kuumana hotelliin.

14.12. Hua Hin Kun Jussi lähti treenaamaan, lähti Taina hotellin vieressä olevaan kampaamoon kysymään hiustenleikkausta. Hinta oli ilman pesua 120 B (n. 3 euroa), joten eikun kokeilemaan perusajatuksella, että jos jokin menee pieleen niin kasvavathan ne takaisin. Kampaajan englanti ei riittänyt keskusteluun mallista, joten elekielellä mentiin. Yhden kerran Tainan sydän meinasi pysähtyä kun kampaaja meinasi leikata vaivalla poiskasvatetun otsatukan takaisin. Nopea reagointi pelasti tilanteen. Kampaaja lupasi tehdä värjäyksen 400 B:lla mutta sopivaa väriä hän saisi vasta huomiseksi, joten huomenna uusi käynti. Vasta suihkun jälkeen oikeasti näki millainen tuli ja muuten ihan ok mutta ohennusta olisi saanut olla enemmän. Hotellin kuljetuksella menimme tänään rautatieasemalle ostamaan junaliput seuraavaan kohteeseen, josta emme tiedä yhtään mitään. Mutta perillähän se selviää. Juna-aseman läheltä löysimme hyvin kohtuuhintaan pihvit, jotka olivat ok; plussana oli ettei salaatin päälle oltu laitettu mitään kastikkeita. Iltakävelyllä törmäsimme Jussin venetuttuun ja hänen seurueeseensa ja juttua riitti. Oli kiva pitkästä aikaa jutella ajan kanssa suomea. Kävely hotellille sujui jo rutiinilla.

13.12. Hua Hin Vaikka aamupala on hyvä, on se päivästä toiseen sama. Mutta niin on päivärytmimmekin: aamupala, loikoilu, treeni ja uima-allas sekä suihku ja lepo. Tänään pyysimme taksia ajamaan vähän pidemmälle keskustasta Grand Market -paikkaan, jossa emme olleet koskaan käyneet. Siellä myytiin vähän kaikkea: vaatteita, meikkejä, koiranpentuja, kaloja, musiikkia ja tietenkin ruokaa. Taina ei löytänyt mieleistä ruokapaikkaa mutta törmäsimme ruokaa etsiessämme oululaiseen perheeseen, jonka kanssa jäimme hetkeksi juttelemaan. Matkalla keskustaan Taina etsi kampaajaa, jossa oli käynyt useamman kerran mutta sitä ei löytynyt. Mutta löysimme sentään keskustan ostoskeskuksen, josta eilen kävelimme ohitse. Sieltä löytyi jopa joulupukki ja -kuusi. Menimme syömään iltamarkkinoille, jonka jälkeen kävelimme hotellille - Taina jaksoi kohtuuhyvin.

12.12. Hua Hin Ensin aamupalalle, jonka jälkeen pieni lepo. Taina tosin nukahti pariksi tunniksi mutta vielä ei olokaan ole täydellinen. Taina loikoili sen ajan kun Jussi kävi treenaamassa ja sen jälkeen menimme uimaan. Suihkun jälkeen olo oli raikas ja sitten vain odotimme kyydin lähtöä keskustaan. Pyysimme kellotornille, joka oli jo tuttu edellisiltä käynneiltä ja keskellä kaupunkia. Lähdimme etsimään tuttuja ruokapaikkoja mutta mitään niistä ei ollut jäljellä, joten taapersimme iltamarkkinoille, jossa Jussin keho vaati kunnon ruokaa eli pihviä. Eihän siinä muu auttanut kuin tilata pihvit ja perunat ja ne maistuivat oikein hyvältä vaihteeksi. Pieniltä iltamarkkinoilta Taina löysi yhden luvatun tuliaisen. Taksilla hotellille varmuuden vuoksi. Kuvassa hotellin mainosauto, jolla me emme valitettavasti päässeet ajelulle.

11.12. Hua Hin Tänään taisi olla ensimmäinen kerta kun Jussi herätti Tainan - koskaan. Tuntui hyvältä kun ei tarvinnut raahautua alakertaa pidemmälle aamiaispöytään, joka osoittautui erinomaiseksi euron hintaiseksi sellaiseksi. Parin tunnin lepo ja sitten vähän kävelylle. Löysimme lähimmän kaupan ihan hotellin kulmalta, totesimme hotellin uima-altaan oikein kelvolliseksi mutta fitnesroomin melko vaatimattomaksi. Sitten oli Tainan päästävä jo lepäämään mutta Jussi jäi salille ottamaan hien pintaan ennen uimista. Uima-altaalla oli 3 miestä ja kaikki suomalaisia; yksi heistä asuu täällä ja pari oli hänen kaveriaan 3 viikon lomalla. Eilen tullessamme oli aulassa 3 suomalaista tyttöä lähdössä kohti Suomea 4 viikon Thaimaan loman jälkeen - tämä hotelli näyttää olevan suomalaisten suosiossa. Kävelimme n kilometrin iltalenkin hotellin lähellä ja kävimme syömässä samassa paikassa, josta Jussi eilen osti ruoat. Valitettavasti nuudelit olivat loppuneet, joten riisiä oli taas lautasella mutta ei hintakaan ollut paha - 50 bahtia yhteensä. Tainan vointi on jo huomattavasti parempi, ehkä huomenna jaksamme mennä jo keskustaan asti. Kuvassa hotellin lähellä mitä luultavammin mopoille tarkoitettu bensa-asema.

10.12. Cha Am - Hua Hin Aamuyöstä otetut lääkkeet auttoivat sen verran, että kuume laski lähelle normaalia ja pääsimme puolen päivän maissa lähtemään kohti Hua Hiniä. Jouduimme ottamaan taksin koska Taina ei todellakaan ollut kävelykunnossa parin valvotun yön ja syömättömyyden takia. Kun pääsimme hotelliin ja Taina lepäämään, olo tuntui paranevan mutta parin tunnin jälkeen kuume alkoi nousta ja vesi lentää. Jussi etsi vakuutusyhtiömme hyväksymät sairaalat ja kävi varmistamassa respasta, mikä olisi lähin. Hotellilla on muutaman kerran päivässä ilmainen kuljetus keskustaan ja seuraava vuoro olisi ollut reilun tunnin päästä mutta lupasivat järjestää erillisen kuljetuksen meille. Sairaalassa Taina istutettiin heti pyörätuoliin ja kärräiltiin siinä edestakaisin: ensin mitattiin verenpaine ja paino, sitten lääkärille, verikokeisiin (vastauksia odoteteltiin tunnin verran ja taas lääkärille. Onneksi ei löytynyt maksaoireita, Denguekuumetta tai malariaa. Lääkäri sanoi, että joku bakteeri-infektio ja määräsi neljää erilaista lääkettä: antibiootteja bakteereihin, särkylääkettä kuumeeseen, särkylääkettä vatsakramppeihin ja ripulilääkettä, jotka sain oikein kauniissa pussissa. Lääkäri kysyi useaan kertaan haluanko jäädä sairaalaan tarkkailtavaksi ja kun en halunnut jouduin allekirjoittamaan paperin, jossa otan täyden vastuun asiasta. Sairaalan palvelu oli ystävällistä ja tehokasta mutta niin myös hotellin: reissuun meni 2,5 tuntia, taksikuski odotti koko ajan ja toi meidät takaisin hotellille eikä kyyti maksanut mitään!! Jussi haki pienet ruoka-annokset, että Taina pääsi ottamaan lääkkeet. Lääkkeet alkoivat vaikuttaa jo parin tunnin päästä ja Tainakin sai vihdoin unen päästä kiinni.

9.12. Cha Am Intian, Bangkokin ja Chiang Main jälkeen nautimme paikan rauhallisesta menosta: pääkadulla oli maltillisesti liikennettä ja sen pääsi hyvin ylittämään jos oli menossa rantaan. Paikalliset pyöräilivät paljon; paikkakuntalaiset tavallisilla pyörillä, thaimaalaiset turistit taas nauttivat tandempyörillä ajamisesta. Tandemeja oli kahden, kolmen ja neljän ajettavia, joissa istutaan peräkanaa sekä neljän istuttavia, joissa istutaan kaksi rinnan ja kaksi peräkkäin. Tainalla rauhallisuus meni tosin vähän liian pitkälle kun meinasi ottaa lukua aamupalalla. Eilen illalla vähän paleli ja aamulla oli vähän kummallinen olo. Päivän mittaan olo huononi, joka paikkaa särki ihan helvetisti ja kuume nousi. Yöllä kuume kävi huipussaan 39,1 asteessa ja sitten alkoi tiivis tuttavuus vessan kanssa. Kuvan eiliseltä aamupalalta kun kaikki oli vielä hyvin.

8.12. Cha Am Tänään kantapaikkamme ravintoloitsija opetti meille miten tilaamme aamiaisomelettimme Thain kielellä. Tämä täytyy muistaa jos olemme joskus ravintolassa, jossa ei ole englanninkielistä menua niin saamme ainakin jotakin syötävää. Vaikka emme eilen olleet kuin reilun tunnin rannassa, Tainan olkapäät hieman punoittivat, joten tänään oli pusero päällä niin kävellessä kuin uidessa. Näimme tänään saman norjalaisen vanhemmanpuoleisen rouvan kuin eilen. Hän on varmaan seitsemissäkymmenissä mutta erittäin reipas ja hänen kanssaan oli mukava jutella. Ilmeisesti norjalaiset viihtyvät täällä, sillä parissa ravintolassa oli lappu, että he puhuvat norjaa. Taina sai tänään uuden ystävän rannassa: kuuden vanha thaityttö tuli juttelemaan mutta kun hänen englanninkielinen sanavarastonsa oli Hello, How are you ja I'm fine, ei keskustelusta tullut kovin säkenöivää. Hän oli kyllä pettynyt kun Taina lähti pois. Paikalliset olivat tulleet sankoin joukoin viettämään viikonloppua ja rannassa oli vilkasta. Kymmenkunta ponia meni edestakaisin rantaa yrittäen saada kyytiläisiä. Taina osasi torilla pyytää ananasta paikallisella kielellä mutta sitten menikin sormi suuhun - myyjä kun ilmoitti hinnankin thaiksi. Ei auttanut kuin vaihtaa englantiin, hinta oli kuitenkin sama kuin eilen. Vaikka olimme syöneet ennen iltakävelyä, oli vesi kielellä monta kertaa dallailun aikana - niin ihania tuoksuja tuli niin katukeittiöistä kuin ravintoloistakin.

7.12 Cha Am Chiang Main hintoihin verrattuna aamupalat ovat täällä kaksi kertaa kalliimpia, joten päätimme syödä kantapaikassamme omeletin ja nauttia paahtoleivän hillolla kahvin ja teen kera hostellissa. Toimii ainakin nämä pari päivää kun olemme täällä. Kevyt lepo ja ensimmäistä kertaa tässä reissussa rantaan, jossa näimme todella vähän farangeja mutta sitäkin enemmän paikallisia. He eivät ottaneet aurinkoa mutta uivat ja nauttivat vesiskootterin vetämän banaanin kyydistä. Kun ei ollut farangeja ei ollut kaupustelijoita ja sai kävellä ja olla ihan rauhassa. Vesi on todella lämmintä - perunankeitinvettä niin kuin Jussi asian ilmaisee. Kävimme isäntämme Tonyn opastamina läheisellä torilla ostamassa ananaksen. Myyjä ei oikein osannut englantia, joten kysyimme emännältämme mitä ananas on thaiksi, että seuraavalla kerralla osaamme pyytää oikeaa hedelmää. Emännän tytär tuli Bangkokista 14 kaverinsa kanssa nauttimaan viikonlopusta: he saivat huoneet 2 ja 3, me asumme huoneessa 4 ja huoneessa 5 asuu vanhempi englantilainen mies - ja hostelli on täynnä. Täällä on melko rento meininki; ulko-ovi ei ole koskaan lukossa, ei edes silloin kun omistajapariskunta on poissa, jos he odottavat vieraita saapuvaksi. Ulko-ovessa on puhelinnumero ja sisällä on puhelin, jolla heille voi soittaa. Huoneen avain on viereisessä ravintolassa ja maksu hoidetaan kun isäntä saapuu. Alkuhämmennyksen jälkeen tuntuu toimivan.

6.12. Bangkok - Cha Am Kello vaihteeksi soimaan ja liikenteeseen. Kun jäimme Victory Monumentilla pois junasta, näimme oitis missä paikallisbussien pysäkit olivat. Bussi tuli lähes heti kun olimme istuneet ja kuski puhui englantia - yes! Matka tuntui pidemmältä kuin kartasta näytti mutta sekä bussikuski että rahastaja huolehtivat että jäämme oikealla pysäkillä pois. Oikean lippuluukun löytäminen vei hetken, sen jälkeen meillä oli tunti aikaa syödä ja löytää oikea laituri. Tänään söimme ensimmäistä kertaa reissussa hampurilaiset: otimme kalahampurilaiset jotka oli maustettu huomattavasti stydimmin kuin Suomessa. Bussi, jolla matkustimme Cha Amiin, oli parhaat päivänsä nähnyt mutta pääsimme perille. Kuski ei puhunut sanaakaan englantia eikä ollut niin ystävällinen kuin olemme tottuneet mutta huolehti että jäämme oikealla pysäkillä pois. Sitten alkoi matkan vaikein osuus: hostellin löytäminen. Lähdimme kävellen kohti rantaa koska Tainan mielestä taksikuski pyyti reilua ylihintaa. Löysimme matkalla kartan ja suunnistimme sen ja Tainan etukäteisnettisurffailun opastamina kohti hostellia. Hostelli löytyi mutta valitettavasti se oli väärä - rannalla on kaksi samannimistä hostellia ja netti opasti tietenkin sen suuremman luo. Koska kukaan ei osannut neuvoa missä kohti meidän hostellimme on, jouduimme ottamaan taksin. Hostelli löytyi ja pienen odottelun jälkeen hostellin henkilökunta saapui ja saimme mielestämme luksusluokan huoneen. Huone on neljännessä kerroksessa, joten kuntoilukin tulee hoidettua samalla.

5.12. Bangkok Tänään oli lepopäivä eli ei mitään aktiviteettia: ainoastaan loikoilua, sähköpostien lukemista, sähkövempainten latailua ja netissä surffailua. Tänään on Thaimaan kuninkaan 85 -vuotissyntymäpäivä. Se näkyi joka kanavalla; oli puheita, seremonioita ja useaan kertaan näytettiin kuninkaan palatsin edustalle kokoontuineita keltaisiin paitoihin pukeutuneita kuninkaan kannattajia - heitä oli useita kymmeniä tuhansia. Mekin näimme iltakävelyllä kun reilut 50 henkeä lauloi kansallislaulun ja jokaisella oli palava kynttilä kohotettuna. Valitettavasti emme saaneet kuvaa koska kamera oli edelleen latauksessa. Palatessamme hotellille kysyimme hotellin edustalla päivystävältä taksikuskilta paljonko maksaisi taksi huomenna bussiasemalle: lupasi viedä 800 B per nenä. Taina löysi netistä ohjeen, jossa kerrottiin bussilinjan numero (515) ja hinta (17 B) bussiasemalle, joten ei tarvinnut kahta kertaa miettiä millä huomenna jatkettaisiin matkaa. 4.12. Bangkok Emme päässeet edes bussista ulos kun tuk-tuk ja taksimiehet olivat jo kauppaamassa kyytiä. Olimme päättäneet kävellä ja kun aurinkokaan ei vielä seitsemän aikaan ollut kovin korkealla, ei kävely rinkkojen kanssa ollut ihan niin hikistä puuhaa kuin mennessä. Olimme varanneet saman hotellin kuin mistä lähdimme Chiang Maihin sen hyvin edullisen hinnan takia. Hotellilla ei varaustamme löytynyt heti mutta heti sen löydyttyä saimme huoneen. Tällä kertaa hotellin ylimmästä eli 19. kerroksesta ja pihan puolelta. Tänne ei junien äänet kuuu. Lyhyet päkärit ja sitten syömään tuttuun paikkaan. Jussi oli ihan poikki ja nukkui lähes koko päivän. Kun vihdoin Taina sai Jussin heräämään kävimme salilla puolen tunnin treeneissä. Kävimme pienellä iltakävelyllä puoli kahdeksan maissa ja haukkasimme pientä suolaista. Joka kerran mennessämme aulan poikki Taina ihastelee kahta isoa meriakvaariota.

3.12. Chiang Mai - Bangkok Tänään oli kohtalon hetki Kiinan viisumin suhteen. Heräsimme ajoissa ja lähdimme kohti konsulaattia. Tänään olikin vilkas päivä ja edellemme ehti 7 ihmistä, joista suurin osa olikin vasta hakemassa viisumia; he kun ottivat hakemuskaavakkeet ja alkoivat täyttämään niitä. Pääsimme siis heti luukulle, jossa ystävällinen virkailija haki passimme, otti rahat ja pyysi vielä tarkistamaan, että tiedot ovat oikein. Kaikki oli oikein ja vihdoin meillä oli viisumit Kiinaan! "Voi tätä onnen päivää!" kuten vuorineuvos Tuura olisi sanonut. Aamupalan kautta hotellille ja suihkuun sekä huoneen luovutus klo 12, jolloin bussin lähtöön oli 9 tuntia. Hengailtiin hotellilla klo 14 asti ja lähdettiin sitten kohti bussiterminaalia. Saimme tuk-tukin heti hotellin edestä ja matka maksoi yli puolet vähemmän kuin tullessa. Bussiterminaalissa oli jonkun verran palveluita: mm. pari nettikahvilaa, pieniä kauppoja jotka myivät syötävää ja pari ruokapaikkaa sekä vaatekauppa ja Thai Massage. Syömässä kävimme kadun toisella puolella paikassa kun Taina ei oikein perustanut bussiaseman tarjonnasta. Thai Massagessa oli välillä jopa jonoa ja kun myös paikalliset kävivät siellä, päätimme ottaa tunnin venyttelyn ennen pitkää bussimatkaa. Tainan hieronta oli erittäin hyvä, Jussilla tavallinen. Bussi lähti ajallaan ja tällä kertaa emme olleet ainoat farangit. Bussi pysähteli vähän väliä: pari kertaa poliisi pysäytti - tulivat ensimmäisellä kerralla sisään, täysi valaistus päälle ja tarkastivat jokaisen matkustajan ja osan tavaroista, pari kertaa oli joku liikennejuttu, pari kertaa jäi joku matkustaja pois ja vessatauko oli vasta klo 2:30 samassa paikassa kuin mennessäkin - joten uni oli hyvin pätkittäistä.

2.12. Chiang Mai Tänään oli taas pyykkipäivä ja olimme jo etukäteen valkanneet paikan laajasta tarjonnasta. Halvimmat paikat mainostivat pesevänsä, kuivaavansa ja siliitävänsä pyykit 30 B per kilo mutta he kuivattavat pyykit ulkona kadun varrella; sateen, pakokaasun ja lintujen armoilla. Valitsimme paikan, jossa on pesekoneet ja kuivausrummut ja pidimme 120 B ihan kohtuullisena hintana. Kävi vaan niin, että vielä vähän unihiekkaa silmissämme taapersimme paikan ohi ja huomasimme asian vasta kun olimme kävelleet kadun päähän asti. No kävely tekee hyvää ja tuollainen parin kilometrin aamulenkki ennen aamupalaa vielä parempaa. Ja toinen plussa oli, että matkalla näimme kuinka festifaalitorille pystytettiin myyntikojuja ja päätimme illalla käydä katsomassa markkinoita. Ne osoittautuivatkin sitten ihan megaluokan tapahtumaksi: kojuja riitti vanhassa kaupungissa kaikille niille kaduille, joilla jaksoimme kävellä, jopa temppelin takapihalle. Myynnissä oli niin koruja, vaatteita kuin kaikenlaista rihmaa sekä tietenkin syötävää kuten ihania vohveleita, joihin

olimme päättäneet sortua vasta kun meillä olisi Kiinan viisumit. Lisäksi saimme nauttia kaikenlaisista musiikki- ja tanssiesityksistä ja olipa sinne laitettu yhteen porttikongiin Massagepaikka jalkahierontaa varten - hyvä idea sinänsä.

1.12. Chiang Mai Nyt ollaan oltu puoli vuotta pois töistä ja aika on kulunut todella nopeasti; ehkä osaksi siksi että maisemat vaihtuvat tasaisin välein ja on uutta nähtävää. Eilen tapaamme kanalainen mies sanoi, että hän on Chiang Maissa maaliskuun loppun asti - totesimme ettei ehkä olisi meidän juttu. Chiang Main vanha kaupunki on neliön muotoinen (reilu kilometri kanttiinsa) ja sitä kiertää leveä vallihauta. Nyt olemme kävelleet ja mopoilleet sen ja ympäristön ristiin rastiin ja laskeskelleet, että joka kolmas pulju on yhdistetty hotelli / Guest House / kahvila / hierontapaikka, joka kolmas on turisti-info / matkatoimisto ja jäljelle jääneissä on joko ravintola, joku kauppa tai apteekki. Ja Suomeen verrattuna sairaaloita ja poliisiasemia on ainakin 5-kertainen määrä. Mutta ilma on mukavan lämmin ja eläminen kohtuuhintaista, joten ihan ymmärrettävää, että moni viihtyy pitkään.

30.11. Chiang Mai Moottoriajoneuvon vuokraamisesta ja sillä ajamisesta Thaimaassa varoitellaan jokaisessa länsimaisessa oppaassa. Täällä ei kyllä kukaan kävele, paitsi me. Paikalliset ajavat joko autolla tai mopolla ja farangit mopolla. Pienen harkinnan ja liikenteen tutkiskelun jälkeen päätimme mekin vuokrata skootterin ja liittyä muiden Kiirastulen Kerubien joukkoon. Löysimme luotettavan tuntuisen vuokraamon ja olisimme vuokranneet pienempitehoisen skootterin mutta myyjä yritti hienovaraisesti vihjailla, että jos aiomme vuoristoon, ei skootterin tehot riitä. Niimpä myönsimme olevamme isohkoja paikallisen mittamuun mukaan ja vuokrasimme 125 cc skootterin. Ensimmäiseksi suunnistimme kohti karttaan merkittyä vesiputousta. Se olikin helposti saavutettavissa ja nopeasti katsastettu. Jatkoimme eteenpäin ja pysähdyimme ensimmäiselle levähdysalueelle, jossa ystävällinen kanadalainen pyöräilijä otti meistä yhteiskuvan. Hän kertoi harjoittelevansa sunnuntaina kuninkaan kunniaksi pidettävään pyöräilytapahtumaan, jossa pyöräillään vuoren huipulle asti. Tie vuoren huipulle oli kiharainen ja jyrkkä, joten oli hyvä että koneessa riitti vääntöä. Huipulla oli oikein kaunis temppeli, jossa enemmän paikallisia kuin turisteja. Viiden seuraavan tunnin ajan ajelimme ympäri Chiang Main kaupunkia mutta totesimme, että kävellen näkee oikeasti enemmän.

29.11. Chiang Mai Aamulla satoi vettä, joten kävimme aamupalalla hotellin kulmalla sijaitsevassa japanilaisessa raflassa. Odotellessamme sateen loppumista katsoimme MTV3:n uutiset ja sään. Sääennuste lupasi Suomeen talvilajien harrastajille hyvää säätä, meille ennustettiin pilvipoutaa ja shortsikeliä. Sateen loputtua lähdimme ostamaan paluubussiliput Bangkokiin. Paluumatkalla poikkesimme taas syömään, sillä Jussin vatsa kurisee nykyään koko ajan. Tilattuamme ruoan ihmettelimme mitä se kokki jäi pyörimään lähellemme. Ja pianhan se selvisi. Kokki ei osannut riittävästi englantia, että olisi selittänyt, että leveä nuudeli on loppu - odottivat että paikallinen englantia osaava kulki ohi ja pyytivät selittämään asian meille. Retki ruokailuineen kesti 4 tuntia, joten pieni lepotauko oli paikallaan. Levon jälkeen odottelimme taas pienen hetken sateen loppumista ja lähdimme etsimään Thai Massage -paikkaa - ensimmäistä kertaa koko reissussa. Paikka löytyi helposti ja hinta oli kohdallaan, 150 bahtia per tunti per nenä. Ei ehkä kovin tasokas hieronta mutta ajoi asian. Kävimme katsastamassa festifaalin viimeisen illan tarjonnan ja se oli hieno kulkue. Illan mittaan ihmiset lähettivät taivaalle tulilyhtyjä ja puoli yhdentoista maissa kun olimme käymässä nukkumaan ihailimme satoja taivaalla leijailevia lyhtyjä. Chiang Maissa on paljon länsimaisia turisteja ja heille tarkoitettuja kahviloita ja ravintoloita. Olemme kuitenkin tyytyneet vain katsastamaan kahviloiden ja leipomoiden tarjonnan. Kuvassa nätti kakku, ei nukke.

28.11. Chiang Mai Jätimme rinkat hotellille ja lähdimme saman tien kävelemään kohti Kiinan konsulaattia. Konsulaatti löytyi helposti ja pääsimme jonoon kolmansina pari farangia perässämme. Konsulaatti oli pieni, vain 2 virkailijaa ja meno oli ihan toista kuin Bangkokissa. Saimme ystävällisen hymyn, pari tarkentavaa kysymystä, virkailija otti passimme ja pyysi palaamaan hakemaan ne maanantaina. Toivo viisumien saamisesta on virinnyt! Söimme aamupalan matkalla hotellille ja saimme heti huoneemme kun tulimme. Täytyy sanoa, että suihku ja uni maistuivat. Tainalla oli työ kammeta Jussi ylös unien jälkeen eikä ehkä olisi onnistunut jos ei Jussin vatsa vaatinut täytettä. Löysimme katukuppilan jossa nautimme hyvästä ruoasta. Kadulla Jussin paita kiinnitti suomalaisparin huomion ja puhuimme ensimmäistä kertaa suomea jonkun muun kuin toistemme kanssa. Paluumatkalla ihmettelimme väen paljoutta kaduilla. Kovaäänisistä kuulimme, että on joku festifaali ja pian olisi tarjolla esityksiä. Paikalla oli kauniisti puettuja ja meikattuja tyttöjä, jotka ilmeisesti osallituisivat kauneuskilpailuun. Istuimme odottamaan mutta kun mitään ei tapahtunut reiluun puoleen tuntiin, päätimme lähteä hotellille. Festareita varten oli rakennettu mm. Taj Mahalin, Louvren ja Eiffelin tornin valaistut pienoismallit. Myös täällä festifaaleihin kuuluu kauhea määrä paukkupapatteja ja ilotulitteita - korvatulppien ansiosta on kunnon yöunet taattu.

27.11. Bangkok - Chiang Mai Pakkailimme rinkat ja lähdimme aamupalalle tuttuun paikkaan. Ostimme paluumatkalla ananaksen mutta tällä kertaa se maistui käyneeltä, joten osa jäi syömättä. Hengailimme hotellin aulassa vielä huoneen luovutuksen jälkeenkin koska bussin lähtöön oli 8 tuntia. Eilisestä oikomisesta viisastuneena jätimme puistokävelyn väliin. Sen verran oli lämmintä, että hiki virtasi oikein kunnolla ennen kuin olimme bussiterminaalissa. "Hyvää treeniä." totesi Jussi. Terminaalissa oli sen verran hyvä ilmastointi, että kun hiki oli jo jäähtynyt ja paita alkoi kuivua, oli muutaman kerran käytävä ulkona lämmittelemässä. Terminaali on iso ja siellä on hyvät palvelut. Ehkä jossain tapauksessa liiankin hyvät, sillä kun Jussi kävi vessassa, olisi Ladyboy ilmeisesti ollut valmis tekemään lähempääkin tuttavuutta. Bussi lähti ajallaan klo 20 ja sielläkin oli hyvät tarjoilut: heti lähdettyä oli tarjolla pieni eväslaatikko (kanankoipi, pasteija ja muffinssi) sekä vesi ja vähän myöhemmin teetä. Kaiken tarjoilun hoiti bussiemäntä. Oli peitot ja tyynyt sekä kuulokkeet elokuvan katseluun. Tainaa harmitti kun Ice Age 4 ei ollut kuin Thaiksi dubattuna. Puolilta öin oli parikymmenen minuutin tauko, pääsimme käymään vessassa ja taukopaikassa olisi ollut ruokailumahdollisuus. Aamulla tarjottiin patukka ja pieni purkki kaakaota sekä vähän myöhemmin teetä; Jussi sai erikoiskohtelun ja hänelle tuotiin kahvia. Chiang Maissa oli vielä pimeää aamulla klo 6, emme tienneet ihan tarkkaa sijaintiamme, joten otimme tuk-tukin hotellille.

26.11. Bangkok Kun kävimme viime viikolla matkatoimistossa, kysyimme löytyykö Thaimaan bussireiteistä ja -aikatauluista jotain nettisivua. Ystävällinen matkatoimistovirkailija ei osannut sanoa onko mutta kertoi, että riittää kun menee 3-4 tuntia ennen suunniteltua lähtöä bussiasemalle, niin varmasti saa paikan. Suhtauduimme vähän skeptisesti ja koska meillä oli kokonainen päivä aikaa, päätimme käydä katsastamassa suorimman reitin bussiasemalle, jottei tarvitse huomenna harhailla rinkan kanssa sekä ostamassa liput, jos se vain olisi mahdollista. Sky Trainin aseman ja bussiaseman välissä on todella iso, hyvin hoidettu ja vartioitu puisto. Lähdimme kävelemään puiston poikki ja huomasi, ettemme olleet ainoat farangit, jotka olivat lähteneet "oikaisemaan", sillä joka kerta kun vartija osui kohdallemme, saimme hymyn ja kysymyksen:"Bus station?" sekä kohteliaan ohjauksen oikeaan suuntaan. Yksi jopa vihelsi pilliin peräämme ja antoi ohjeita 100 metrin päähän. Onneksi menimme tänään sillä bussi, jolla olimme ajatelleet jatkaa matkaa, oli jo myyty loppuun. Onnistuimme saamaan liput edeltävään bussiin ja olimme tyytyväisiä. Matkalla hotellille poikkesimme MBK:n tavaratalossa; sieltä olisi löytynyt vaikka mitä kivaa mutta rinkkaan ei mahdu - hyvä niin. Muutenkin pyrimme vähentämään materian määrää ja keskitymme elämyksiin - voimme vain arvailla mitä Jussille jää mieleen tämän tumman kaunottaren syleilystä.

25.11. Bangkok Sade jatkui vielä aamulla herätessämme, mutta taukosi kymmeneen mennessä. Tänään kävimme brunssilla paikassa, jossa ruoka-annoksemme maksoivat n. 77 senttiä per nenä. Siihen nähden Jussin matkalla ostama kahvi (n.51 senttiä) tuntuu kalliilta. Hotellissamme ei ollut ilmaista nettiä, joten ostimme 24 h kortin 150 bahtilla, että pääsimme päivittämään blogin, tarkistamaan sähköpostit ja hoitamaan pankkiasiat sekä kartoittamaan hotellivaihtoehtoja tuleville viikoille. Kun nettiasiat oli hoidettu, lähdimme kävelylle vaihteeksi toiseen suuntaan - emme löytäneet kuin autoliikkeitä ja marketin. Jussi teki ikkunaostoksia, kuten kuvasta näkyy. Poikkesimme marketissa katsastamassa hintatasoa ja täytyy sanoa, että se yllätti: ananaksen ja greipin hinnat olivat kolminkertaiset katukauppaan verrattuna ja juustot maksoivat saman kuin Suomessa. Kaupassa ei ollut kuin paikallisia mutta parkkipaikan autokanta kertoi varallisuustason - erittäin hyvin toimeentulevia thaimaalaisia.

24.11. Bangkok Nyt kun ei ollut kiire minnekään, Jussi nukkui pitkään. Onneksi Tainalla oli jostain hotellista matkaan tarttunut suomenkielinen romaani, joten aamu sujui hyvin. Huoneen hintaan ei kuulu aamupala, joten kun Jussi vihdoin oli saatu jaloilleen, oli aika etsiä jotain syömistä. Lähdimme kohti eilen illalla löytämäämme toria kun yhdessä mutkassa Jussi pysähtyi ja sanoi: "Jossain lähellä myydään ananasta". Ja Jussin nenä oli oikeassa. Vähän matkaa katua toiseen suuntaa oli myyntikoju, jossa niitä myytiin. Odottaessamme ananaksen pilkkomista, Taina huomasi samalla kadulla nettipaikan ilmoituksen ja poikkesimme siellä tarkistamassa nopeasti sähköpostin (10 B per 30 min; hotellilla sama olisi maksanut 60 B). Löysimme myös ruokapaikan, jossa nautimme 2 munaa per nenä, riisiä ja nuudeliannoksen yhteensä tippeineen 70 B. Täytyy sanoa, että nämä hinnat sopivat meille. Illansuussa nousi ukonilma, joka toi niin kovan tuulen, että sekä vessan että huoneen ovi kolisivat tunnin verran.

23.11. Bangkok Olimme varanneet lisää hotelliöitä heti maanantai-iltana kun näytti siltä, että joudumme viisumeiden takia olemaan seuraavan viikon tiistaihin asti Bangkokissa. Nyt se oli turhaa mutta varausta ei voinut peruuttaa, joten ei kun rinkat selkään ja hotellin vaihtoon. Uusi hotelli on huomattavasti suurempi kuin edellinen, joten henkilökunnalle olemme yhtä kasvotonta massaa. Sen, huoneemme (6. krs) ikkunan ohi kiitävän City Linen (n. 5 m päässä ikkunastamme) ja hotellin edestä viheltävän junan kestää hyvin kun muistaa, että huone on tosi halpa - n. 11 e yö. Isona plussanan on todella hyvä punttisali, jolla vierailimme heti iltapäivästä. Iltakävelyllä huomasimme, että täällä ei juuri näy turisteja, joten ruokapaikatkin ovat paikallisille. Saimme kuitenkin syödäksemme oikein hyvää jotain keitontapaista, jossa oli kalapullia. Nyt odotellaan miten mahamme reagoivat. Pienen kävelymatkan päästä löytyi paikallinen tori, jossa olivat myyntipöydillä sulassa sovussa niin raa'at porsaan sisäfileet, erilaiset leivokset, ruoka-annokset kuin vaatteet ja laukut.

22.11. Bangkok Klo 8 pyykit pesulaan ja toiveikkaana kohti suurlähetystöä uusien papereiden kera. Olimme 20 minuuttia ennen avaamista ja kun vihdoin pääsimme sisälle, saimme jonotusnumeron 30. Jono eteni melko nopeasti ja pääsimme luukulle. Vastaanottovirkailija katsoi tarkasti papereitamme ja aloimme jo toivoa parasta. Virkailija kuitenkin ilmoitti kohteliaasti, että edelleen puuttui 2 paperia ja ojensi paperimme takaisin; toisen hankimme heti päästyämme hotellille, toisen kanssa voi viedä aikaa. Iltapäivällä Taina päivitti blogia mutta ei saanut ihan kaikkea laitettua kun saamamme nettiaika meni umpeen. Hotellimme ainoa puute on, että aulassa ei ole WiFiä, ainoastaan 3 konetta, emmekä halua laittaa tikkuamme niihin. Koneessamme ei edelleenkään toimi Word eikä Excel, katsotaan milloin saamme ne taas käyttöön. Illansuussa saimme pyykit puhtaina ja viikattuina, kävimme syömässä ja aloitimme jo pakkaamisen huomista hotellin vaihtoa varten. Vilkaisimme Suomen uutisotsikoita ja saimme sieltä tietää, että Bangkokiin on tulossa iso mielenosoitus viikonlopuksi (n. 12 miljoonaa osallistujaa). Onneksi uusi hotellimme on syrjässä keskustasta, joten meidän pitäisi olla turvassa jos mielenosoitus yltyy väkivaltaiseksi. Kuvassa näkymä hotellimme parvekkeelta - huomaa oikeanpuoleisen pilvenpiirtäjän puutarha n. 50. kerroksessa.

21.11. Bangkok Tänään oli vapaapäivä viisumeista ja olimme päättäneet tehdä, jotain mistä ainakin Taina oli puhunut joka kerta Bangkokissa käydessään eli käydä Kelluvilla markkinoilla. Meitä molempia kiinnosti kylläkin vielä enemmän Tiikeritemppeli, josta olimme nähneet ohjelman ja josta olimme nähneet kuvia. Sattumoisin olivat samalla suunnalla, joten yhdessä päivässä ehti nähdä molemmat. Kelluvat markkinat olivat suuri pettymys: pakollinen pitkähäntävenematka, joka kesti karvan verran yli tunnin, maksoi yli 40 e emmekä nähneet muuta kuin toisia turisteja pitkähäntäveneissä ja varmaan 100 matkamuistomyymälää. Pari mummoa myi ruokaa mutta mitään sellaista mistä olemme nähneet kuvia, ei ollut. Tämän tunnin paras anti oli paluumatkalla näkemämme n 1,5 metriä pitkä varaani (?), joka ui melko läheltä venettä. Pettyneinä jatkoimme matkaa ja ohitimme myös Kwai-joen, jolla olimme vierailleet joitakin vuosia sitten. Mutta onneksi Tiikeritemppeli ei tuottanut pettymystä. Ensin kokoonnuttiin 20 hengen ryhmiin ja jokainen sai taluttaa hetken tiikeriä ja oppaat ottivat kuvia. Sitten opas kertoi tiikerien päivärytmistä: aamupäivällä liikuntaa ja ruokailu, alkuiltapäivästä turistien kuvattavana ja taas alkuillasta liikuntaa ja leikkiä. Rytmi sopii erinomaisesti näille isoille kissoille, jotka luonnossakin nukkuvat sellaiset 18 tuntia ja ovat aktiivisia vain viileällä eli yleensä yöllä. Tietenkin oli erittäin rauhoittavaa kuulla, että tiikerit ovat juuri saaneet syödäkseen ja ne olisivat muutaman tunnin hyvin rauhallisia sulatellessaan ateriaansa. Saimme yli 300 kuvaa meistä ja tiikereistä, joten oli kova homma käydä kaikki läpi ja valita muutama kymmenen muistoksi. Turvallisuuden vuoksi vain yksi henkilö pääsi kerrallaan tiikerin luokse ja silloinkin vain taakse, joten yhteiskuvia emme saaneet. Sisäänpääsy oli n 32 e mutta jos olisi maksanut vielä lisää olisi saanut kuvan itsestään istumassa tiikerinpää sylissä ja maksamalla oikein paljon lisää olisi päässyt katsomaan kun tiikerit uivat ja leikkivät. Meille riitti tällä kertaa tiikerien silittely - kävimme kuitenkin kaksi kertaa silittelemässä kun se kerran oli mahdollista. Vanhin tiikeri oli 10-vuotias ja nuorimmat, jotka näimme, olivat 3-kuukautisia. Mahtava kokemus! Matkalla hotellille totesimme jälleen kerran, että vaikka Bangkok on suurkaupunki, liikenne soljuu ruuhkasta huolimatta. Kerran liikenne hidastui huomattavasti mutta silloin toisella kaistalla oli 3 auton kolari.

20.11. Bangkok Saimme vielä eilen illalla sähköpostiyhteyden meidän Kiinan kiertomatkan järjestävään yhteyshenkilöön ja hän lupasi lähettää meille kutsukirjeen. Emme saaneet sitä aamuksi mutta päätimme joka tapauksessa poiketa suurlähetystöön hakemaan uudet lomakkeet täytettäväksi. Koska aikaa oli, kävimme samalla matkalla tarkistamassa millainen seuraava hotellimme on ja voimmeko kirjautua sinne ilman passeja, jos kävisi niin hyvä säkä, että viisumihakemuksemme otettaisiin käsittelyyn ylihuomenna torstaina kun seuraavan kerran pääsemme niitä viemään. Palattuamme hotellille, mietimme mitä tehdä kun luonto päätti puolestamme: nousi melkoinen ukonima ja satoikin jonkin verran sellaiset pari tuntia. Oli siis hyvää aikaa täyttää lomakkeet taas kertaalleen ja tulostaa saamamme kutsukirje. Meillä on viisumiahakemusta varten papereita melkoisesti: itse hakemus (A) 4 sivua, lisäliite (B) 2 sivua, passikopio 1 sivu, passi, kutsukirje 1 sivu, tiliote 1 sivu, lentoliput 4 sivua, hotelli- ja retkivaraukset 5 sivua sekä ylimääräisenä todistus vakuutuksestamme 1 sivu eli yhteensä 19 sivua tietoa meistä ja matkastamme. Kun lomakkeet oli täytetty, olivat ukkonen ja sade ohi ja ilma raikas kävellä syömään ja iltalenkille.

19.11. Bangkok Koska hotelli oli hyvä ja paikka erinomainen, varasimme 4 yötä lisää, jotta ehdimme hoitaa Kiinan viisumit pois alta heti kättelyssä. Siispä kello soimaan ja heti aamupalan jälkeen ensin pankkiin vaihtamaan lisää bahteja (saimme myös vaihdettua jäljelle jääneet rupiat) ja sitten kohti Kiinan suurlähetystöä. Opasteet eivät ehkä olleet parhaat mahdolliset mutta paikallisten avulla löysimme perille. Eilen täyttäessämme viisumianomusta, huomasimme, että meidän pitää täyttää yksi lomake lisää. Saimme sen heti sisäänmennessä ja täyttäminen kävi helposti. Sitten istuimme odottamaan vuoroamme. Taina luki eri puolille laitettuja lappuja ja totesi, että meiltä puuttuu kopiot tiliotteesta ja hotellivarauksista. Uusi jonotuslappu ja lähimpään nettikahvilaan tulostamaan puuttuvat paperit ja kiireellä takaisin. Virkailija tarkasti hakemuksemme ja totesi, että meiltä puuttuu pari dokumenttia (ymmärsimme että Invitation Letter) ja antoi hakemuksemme takaisin. Palasimme hotelille miettimään miten etenemme asiassa. Matkustaessamme ilmastoiduilla junilla olemme huomanneet kuinka paikalliset asettuvat jonoon odottamaan junan tuloa. Vastaava järjestely olisi hyvä myös Helsingin metrossa - loppuisi ryntäily ja ruuhkaisilla asemilla pääsisi pois junasta ilman, että sisääntulijat tulevat päälle. Illan ilopilkut olivat hyvä ruoka ja ihanat hedelmät.

18.11.2012 Bangkok Aamiasbuffe kuuluu huoneen hintaan ja täytyy sanoa, että nautimme tarjonnasta täysin rinnoin Intian parin viikon niukkuuden jälkeen. Aamupala tarjotaan hotellin 9. kerroksessa, joten saimme nauttia myös näkymistä. Lähdimme kävellen tutustumaan ympäristöön ja olisimme vaihtaneet samalla valuuttaa mutta koska on sunnuntai, ovat pankit kiinni. Löysimme kuitenkin läheltä isohkon "tavaratalon", joka oli auki. Siellä kaikki liikkeet myyvät terveyspalveluja: terveysruokia, kasvohoitoja, hammashoitoja, rasvaimuja yms ja ylimmässä kerroksessa oli kuntosali. Levähdimme hetken ja jatkoimme sitten kierrosta. Saamamme kartta osoittautui sen verran suurpiiteiseksi, että jouduimme pari kertaa kysymään neuvoa mutta näimme koko ajan hotellimme viereisen korkean rakennuksen, joten eksymisen vaaraa ei sinänsä ollut. Iltapäivän käytimme tulevan Thaimaan kiertoreissumme suunnitteluun mutta vielä on vähän auki mihin lähdemme. Tainan täytyi jälleen kerran todeta, etteivät tietokoneet ja hän ole paras yhdistelmä. Läppäriimme asennetut Word ja Excel Starter -ohjelmat lakkasivat toimimasta, joten edessä on pieniä ongelmia blogin päivityksen ja kustannuslaskelman kanssa. Katsotaan saadaanko ongelma ratkaistua jotenkin. Ilalla kävimme taas lähikuppilassa nauttimassa ihanat nuudeliannokset, jotka maksoivat tippeineen yhteensä 109 B eli n. 3 euroa.

17.11. Delhi - Bangkok Aika lentokentällä kului yllättävän nopeasti ja pian olimmekin jo koneessa. Ehdimme riemuita hyvistä istumapaikoista keskirivissä varauloskäynnin kohdalla hyvine jalkatiloineen. Mutta mutta... 1) Viereemme istuivat isä ja tytär, jotka olivat niin lihavia, että isälle tuotiin lisäpala istuinvyöhön ja ruokaillessa piti varoa, ettei tytär kaada Tainan ruokia. 2) Sama meno jatkui kuin liikenteessä: ihmiset ravasivat koko ajan sinne tänne meidän jalkojemme yli ja yksi mies livahti vessaan vaikka kone oli jo irronnut putkesta ja yksi nainen teki saman tempun vaikka kone oli jo alkanut laskeutua ja lentoemännät istuivat vöissään. Joten täytyy myöntää, että tuntui todella hyvältä päästä Bangkokiin: ihmiset ovat ystävällisiä, kaikkialla oli siistiä, turisti pystyy liikkumaan omatoimisesti ja jos hetkeksikään pysähtyy kartan kanssa, on joku heti kysymässä, tarvitsemmeko apua. Eivätkä torvet soi tauotta. Matkasimme City Linella lentokentältä keskustaan ja muutaman pysäkinvälin BTS -junalla ja loppumatkan kävellen. Kannoimme ensimmäistä kertaa rinkkojamme pidemmän matkan kuin autolta hotelliin ja täytyy sanoa, että painoivat jonkun verran. Sen verran lämmintä täällä on, että hiki virtasi ennen kuin pääsimme hotellille. Onneksi ei kuitenkaan satanut vaikka niin ennustettiin. Heti suihkuun ja parin tunnin unet - emme nukkuneet juurikaan edellisenä yönä. Hotelli on erinomainen ja todella hyvällä paikalla: sekä MRT:n ja BTS-junien asemat kävelyetäisyydellä, 3 minimarkettia parin minuutin ja ainakin sata ruokapaikkaa 5 minuutin etäisyydellä. Illalla syömään lähimpään kuppilaan ja sitten ostamaan kauan himoittuja Thaimaan hedelmiä. Päädyimme ensimmäisenä iltana ananakseen. Matkalla hotellille alkoi tihuttaa ja ostaessamme vettä lähikaupasta, taivas repesi. Kaupan mamma antoi meille kummallekin pahvinpalaset sateensuojiksi, joten pääsimme lähes kuivina hotellille.