Reppureissausta Intiassa

16.11. Pushkar – Delhi Pushkar on niin pyhä paikka, että kaikki syötävä on vegeä. Aamupalalla vähän kaipailimme munia mutta totesimme, että paahtoleipä ja banaanit tekevät hyvää vyötärönseudulle. Tänään oli edessä taas sellainen 9 tunnin ajo, joten olimme päättäneet, että menemme suoraan kentälle ja säästämme parin tunnin autossa istumisen kun emme käy hotellilla. Muutenkin se tuntui turhalta käydä istumassa siellä alle kaksi tuntia. Tie oli paikoin hyvä, suurimmaksi osaksi kynnöspellon ja nimismiehen kiharan sekoitus. Oman hankaluutensa tekivät mielettömät määrät rekkoja ja kuorma-autoja jotka kulkivat hitaasti. Busseistakin näki, että väkeä on enemmän kuin maaseudulla mutta täynnä ne olivat vasta kun katollekaan ei enää mahtunut. Tuntui, että Ramilla oli jo kiire kotiin, sillä vauhti alkoi jo hirvittää. Välillä auton nokka oli jo edellä menevän rekan perän alla ja sitten raju ohjaus joko vasemmalle tai oikealle riippuen siitä missä oli tilaa. Ensimmäinen pysähdys oli hyvin edullisessa paikassa jossa käyvät vain paikalliset: tee 8 ja kahvi 12 rupiaa. Toinen pysähdys oli turisteille tarkoitettu: tee 60 ja kahvi 80 rupiaa sekä juustoleivät 220 rupiaa per annos sekä wc 10 rupiaa. Pääsimme kuitenkin kentälle ehjänä. Olimme kuitenkin kentällä niin ajoissa, että emme päässeet lähtöaulaan vaan Visitor´s Loungeen odottelemaan. Jussi lähti heti vessaan ja Taina jäi vartioimaan tavaroita. Kun Jussia ei alkanut kuulumaan takaisin, alkoi Taina huolestua. Ja vartin päästä Jussi kävelikin ohitse – valitettavasti vain lähtöaulassa lasin takana. Taina ehti jo käydä kysymässä virkailijalta, että mitä tulee tehdä kun on hukannut miehensä. Vastaus oli, että itse täytyy etsiä jos on hukannut. Reilun 20 minuutin kuluttua Jussi onneksi löytyi. Hän oli lähtenyt yhtä matkaa amerikkalaisen miehen kanssa hissistä kohti vessoja – valitettavasti vain lähtöaulan puolelle ja takaisin pääsy ei ollutkaan sitten helppoa. Jussilla sentään oli passi ja lentolippu mukanaan, amerikkalaisella ei. Loungen virkailija ihmetteli kovasti, miten Jussi oli päässyt lähtöaulan puolelle. Jussi selitti, että ”Lift down, stairs up and there I was”. Täytyy toivoa, että Jussin seikkailut ovat tältä päivältä ohi ; ) Lento lähtee 8 tunnin päästä, joten valitettavasti mahdollisuuksia siihen on. Kiertomatkamme Rajasthanissa kesti 12 päivää ja matkamittariin tuli 2.800 kilometriä. Lähes kaikki hotelleissa tapaamistamme ja näkemistämme ihmisistä olivat ottaneet itselleen sopivan mittaisen kiertomatkan autoineen ja kuljettajineen. Oli muutamia, jotka eivät muutaman päivän jälkeen pitäneet järjestelyistä mutta meille tämä sopi hyvin kun aikaa oli niin vähän: valmiiksi suunniteltu reitti, hotellit varattuina ja koko ajan kuljettaja, joka tiesi mihin mennä ja mitkä nähtävyydet olivat matkan varrella. Näimme paljon enemmän kuin olimme alun perin suunnitelleet.

15.11. Pushkar Kaikesta huolimatta nukuimme erittäin hyvin ja hammaspesun jälkeen siirryimme New Park –hotelliin. Huoneita ei tietenkään ollut vielä vapaana, joten kävimme ensin aamupalalla ja sen jälkeen odottelimme reilun tunnin. Saimme tilavan huoneen parvekkeella. Myöhemmin vapautui sviitti (makuuhuone ja olohuone erikseen) ja olisimme voineet vaihtaa huonetta mutta emme enää jaksaneet siirtää tavaroitamme. Saatuamme huoneen lähdimme kävelylle. Basaari yllätti positiivisesti sillä katu oli kapea ja asfaltoitu ja kaupat heti kiinni kadussa, joten missään ei pöllynnyt hiekka ja oli yllättävän siistiä. Basaaria riitti ainakin kilometrin ja kaikenlaisia herkkuja oli tarjolla mutta koska olimme välttäneet vatsataudin tähän asti, emme ottaneet riskiä. Näimme myös Pushkarin pyhän järven, jossa intialaiset käyvät puhdistautumassa. Valitettavasti emme oikein nauttineet järven ihailusta koska paikalliset olivat heti iholla kauppaamassa kukkia järveen heitettäväksi. Kävimme illalla syömässä kuskimme suosittelemassa Little Italy –ravintolassa kuten edellisenä iltanakin koska ruoka oli hyvää ja kohtuullisen hintaista. Olimme päässeet toiseksi viimeiseen iltaan kun SE tapahtui. Lähtiessämme ravintolasta oli jo pimeää, siinä kohdassa ei ollut katuvaloja, varoimme ohittavia kameleita ja autoa ja –SHIT SHIT SHIT. Taina astui kamelinpaskaan. Onneksi se oli kamelin eikä lehmän, sillä se oli kohtuullisen kiinteä, ei haissut ja irtosi lähes kokonaan hotellin Tervetuloa -mattoon. Loput raavittiin irti vessassa vessapaperilla ja saksilla. Vessapaperin riittävyyden kanssa oli ongelmia joka hotellissa; rullat ovat vähän erikokoisia kuin Suomessa.

14.11. Jaisalmer – Pushkar Lähdimme matkaan heti aamupalan jälkeen koska edessä oli 10 tunnin ajomatka. Yö autiomaassa oli viileähkö mutta meidän savimaja oli lämmin. Ensimmäinen stoppi oli n 3 tunnin kohdalla paikassa jossa oli ihan Suomen hintataso mutta oli kuulemma ainoa turisteille sopiva paikka. Toisen stopin pidimme tienvarsipuljussa, jossa käyvät vain paikalliset. Stopista tulikin ihan mielenkiintoinen: vessa oli talon takana oleva takapiha ja meistä tuli hetkessä kuuluisuuksia. Kaikki paikalle ehtineet toistakymmentä lasta ja muutama aikuinen kulkivat perässämme, pällistelivät meitä avoimesti ja ottivat meistä kuvia. Olo oli hieman hämmentävä olla kuin suurennuslasin alla. Kukaan ei puhunut englantia, joten vain hymyilimme toisillemme reilun vartin verran. Mutta kukaan ei kerjännyt rahaa, joten meidän ei tarvinnut paeta autoon. Matka jatkui ja ylitimme useamman kerran rautatien. Yhdessä tasoristeyksessä olivat puomit alhaalla ja pysähdyimme odottamaan junan tuloa. Paikalliset tietävät, että junan tulo kestää eikä sen vauhti päätä huimaa, joten kaikki kävelijät ja motoristit menivät ihan pokkana puomien alitse. Osalla oli tosin vaikeuksia saada kallistettua moottoripyöräänsä niin paljon, että se mahtui alitse. Heti kun juna oli mennyt, kaikki lähtivät yhtä aikaa ylittämään rataa koko tien leveydeltä – siis molemmilta puolilta. Pushkarissa kävi sitten niin, että emme mahtuneet meille varattuun hotelliin ja meidät ohjattiin samaan ketjuun kuuluvaan toiseen hotelliin, jonka nimi on Hotel Paradise Inn. Intialainen paratiisi on kovin kaukana meikäläisten unelmista: ovi ei mene kunnolla kiinni vaan se pitää pönkätä rinkalla, suihkun vesihana jäi käteen heti kättelyssä ja vessan pönttöä tuskin on siivottu koskaan. Kävimme valittamassa alkuperäiseen hotelliin ja siirrymme sinne heti huomenaamusta aamupalalla ja he lupasivat järjestää meille huoneen sieltä. Odotamme huomenaamua innolla.

13.11. Jaisalmer Koska kylä oli jo nähty illalla eikä kävely pöllyävällä hiekkatiellä innostanut, jäimme hotelliin lötköttelemään aamupäiväksi. Puolen päivän jälkeen poikkesimme hotellin yhteydessä olevaan kahvilaan mainoksen uhreina, joka lupasi länsimaista tarjontaa. Tulihan taas todistettua, että mainokset harvoin vastaavat todellisuutta. Palatessamme hotellille, oli siellä siivous menossa. Miehet hoitivat sen omalla suurpiirteisellä tavallaan: vesiletkulla vettä ylimmän kerroksen käytävän lattialle ja luudalla perään. Sitten vesi vedettiin lastalla rappusia pitkin seuraavaan kerrokseen ja sama toistui ja viimeksi vedet ohjattiin ulko-ovesta ulos. Vettä valui huoneisiin ja asiakkaiden niskaan rappusissa – luulen, että naiset olisivat hoitaneet asian toisin. Tänään oli lyhyt ajomatka seuraavaan yöpymispaikkaan, jossa pääsimme kamelisafarille autiomaahan. Matkalla pysähdyimme poimimaan Ramin kanssa keltaisia, appelsiinin kokoisia hedelmiä (?); Ram oli luvannut viedä niitä parille tutulleen, jotka sairastavat diabetestä - helpottavat kuulemma oireita. Paikalla oli väkeä ympäri maailmaa: mm. Kanadasta, Singaporesta, Saksasta, Espanjasta, Hollannista ja tietenkin me. Singaporelainen pariskunta on myös maailmanympärimatkalla, olivat lähteneen tammikuussa 2012 ja kertoivat käyneensä Helsingissä. Jokainen sai oman kamelinsa ja eikun selkään. Pääsimme ensimmäisinä matkaan ja alkuun Tainasta tuntui vähän huteralta mutta Jussi koki olevansa vanha tekijä. Jonkin matkaa kuljettuamme, Jussin kameli päästi pierun ja kamelin taluttajia nauratti kun Taina kysyi: ”Kummalta se pääsi?” Sitten Jussin kameli alkoi puuskuttamaan ja kuvassa sama kameli levähdyspaikalla täysin kaikkensa antaneena. Katsoimme autiomaassa auringonlaskun ja palasimme kameliravia tukikohtaan, jossa nautimme musiikki- ja tanssiesityksestä sekä illallisesta. Tosin illallista saimme odottaa niin kauan, että olimme jo luopuneet toivosta. Saimme ennen esitystä muutaman suolaisen snacksin ja esityksen puolivälissä pienen makean ja pelkäsimme, että se oli siinä. Onneksi saimme lämpimän ruoan. Yövyimme tällä kertaa savimajassa.

12.11. Jodhpur – Jaisalmer Aamupalalla pöytäämme istui vanhempi englantilainen pariskunta, joka myös oli maailmanympärimatkalla. He olivat olleet jo 10 viikkoa reissussa, aikovat olla Intiassa 5.1. asti ja palaavat Englantiin kesä/heinäkuussa. Herra oli vähäpuheisempi mutta rouvan kanssa juttu luisti. Hän kertoi, että vaikka hänen äidinkielensä on englanti, hänellä on suuria vaikeuksia ymmärtää paikallisten puhetta. Olivat jopa kerran tapaamiensa amerikkalaisen kanssa puhuneet ihan vaan siitä ilosta, että saivat kumpikin selvää toistensa puheesta. Maisemat vaihtuivat tänään taas tasaiseksi ja vaikka alkoi olla jo vähän aavikkomaista, niin kasvillisuutta oli enemmän kuin vuoristoisella seudulla. Huomasi hyvin, että olemme lähellä Pakistanin rajaa, sillä vastaan tuli useita kymmeniä sotilasajoneuvoja. Ram kertoi, että Intian armeijan koko n 20 miljoonaa sotilasta. Nähtiin jo isoja kamelilaumoja ja pari villiä antilooppia loikki auton nokan edestä. Tämänkertainen hotelli ei ole ihan niin siisti ja tasokas kuin edellinen mutta täällä on uima-allas ja Taina kävi ensimmäistä kertaa tänä vuonna uimassa. Käydessämme pienellä iltakävelyllä kylällä, pääsimme ensimmäistä kertaa basaariin, jossa paikalliset ihmiset kävivät ostoksilla. Oli ihanaa kuljeskella rauhassa kaupustelijoilta. Täälläkin on linnoitus mutta voi olla, että jätämme sen väliin.

11.11. Jodhpur Jodhpurissa ainoat nähtävyydet ovat Ramin mielestä kellotorni ja linnoitus. Linnoitus on melkoisen mäen päällä ja sinne mentiin kellotornin kautta, joten näimme molemmat samalla reissulla. Muut näyttivät menevän autolla mutta me otimme ylämäen jalkatreenin kannalta. Ainoa haaste oli löytää mäelle vievä kuja: karttaa ei ollut ja kujat mutkittelivat omituisesti sinne tänne. Onneksi pari paikallista neuvoi ilman korvausta mihin suuntaan tulee kääntyä. Näkymät olivat mäeltä upeat ja niin olivat museon tilat ja näyttelyt. Upeita kantotuoleja, niin norsun selkään laitettavia kuin 8 miehen kantamia, kauniisti koristeltuja huoneita ja saimme jopa lyhyen musiikkiesityksen – samanlaisen jollaisista maharajat ovat nauttineet aamuisin. Tunnemme itsemmekin melkein kuninkaallisiksi, niin hieno on tämänkertainen hotellimme. Ai niin, nähtävyyksillä käydessämme olemme huomanneet, että hinnat turisteille ovat moninkertaiset paikallisiin verrattuna ja jokaisesta kamerasta ja videokamerasta joutuu maksamaan lisää.

10.11. Udapuir – Jodhpur Delhi ja Agra olivat tasangolla, Jaipurissa oli jo vähän mäkiä mutta Udapuir olikin sitten hyvin vuoristoista seutua. Tie Jodhpuriin vei välillä sellaisia vuoristotietä, että alas ei kannattanut katsoa: vuorenrinnettä riitti reilut puoli kilometriä alas ja tien reunassa oli vain betonitolppia n metrin välein ja joistain kohti tolppa puuttui – ilmeisesti joku oli ajanut siitä alas. Tie oli kapea, asfalttia vain yhden auton leveydeltä ja paikalliset ajoivat kuin olisivat ainoat kulkijat. Ja ihan sama oletko kaupungissa tai maaseudulla, torvet soivat koko ajan. Vähänkin hitaamman kulkuneuvon perässä lukee joko Horn Please tai Blow Horn. Ram kertoi, että torvea soittamalla saat tilaa; jos et töräytä tilaa ei tule. Matkalla poikkesimme temppeliin, jossa oli todella hienoja kaiverruksia mutta kuvat jäivät ottamatta koska ohjeet sanoivat, että kamera ei ole sallittu ja mehän tottelimme. Ja tasankoa tai vuoristoa, niin maisemat näyttävät kuivilta. Onneksi kaivoja on vähän väliä ja joitain vähän isompikin lätäköitä silloin tällöin. Näimme myös muutaman härän pyörittämän ”vesimyllyn”, jolla nostettiin vettä pellolle.

9.11. Udapuir The White City Ramilla oli tänään vapaapäivä sillä nähtävyydet, Water Palace ja City Palace, olivat kävelymatkan päässä. Hotellilta saamamme kartta oli hyvin ylimalkainen mutta sai siitä jonkinlaisen kuvan kaupungista. City Palacen pääsymaksu oli erikoinen: 100 rupiaa per aikuinen ja 200 rupiaa per kamera. Tutustuminen pikaisesti valtavan kokoiseen palatsiin kesti pari tuntia. Palatsissa oli asuttu vielä 50 –luvulla mutta korjaustöitä on tehty melko vähän, joten muinainen loisto täytyy vain kuvitella. Seinillä oli paljon piirroskuvia muinaisista taisteluista, norsutappeluista ja tiikerinmetsästyksistä. Tietoliikenne toimi vähän erilailla kuin nykyään: ei ollut sähköpostia mutta lentoposti toimi ilmeisen hyvin. Kierroksen jälkeen pidimme pienen tauon hotellilla, jonka jälkeen teimme toisen kävelykierroksen kaupungilla. Kadut ovat kapeita ja lehmiä on joka paikassa, useimmiten tiellä. Katse pitää olla kadussa, ettei astu lantakasaan. Aasit ovat pieniä mutta jaksavat kantaa suuria määriä hiekkaa, tosin jotkut aasit vain tollottavat päältä. Täällä kaupustelu ei ole niin häiritsevää kuin aikaisemmin.

8.11. Jaipur – Udaipur Onneksi Jaipurin hotelli oli huomattavasti parempi kuin Agran ja hyvin nukuttujen öiden jälkeen saimme kunnon aamupalan molempina aamuina. Edessä oli n 8 tunnin ajo, joten lähdimme matkaan puoli yhdeksän maissa. Alkumatka olikin hyvää, leveää, 3-kaistaista Delhi-Mumbai –tietä. Pari siltatyömaata hidasti matkaa, mutta muuten meni hyvin. Pari kertaa tuli meidän kaistalla vastaan erilaisia autoja mutta niistä kuljettajamme, Ram, selvisi hyvin. Loppumatkasta oli lehmiä, vuohia ja aaseja niin paljon tiellä, että ajaminen oli lähinnä pujottelua kun vielä piti väistää samaan suuntaan meneviä sekä vastaantulevia autoja ja mopoja. On hyvä, että täkäläiset kuskit lukevat liikennettä hyvin, joten kolareita on liikenteeseen nähden vähän. Lähes joka autossa on joko naarmu tai lommo, jotkut ovat kärsineet hieman enemmän. Tänään näimme paljon marmoria, niin lohkareina kuin siivuina. Marmoria myyviä liikkeitä oli arviolta 15 kilometrin verran tien molemmilla puolilla. Marmorilohkareita kuljettaneet ajoneuvot olivat vähän pelottavia, sillä lohkareita ei oltu sidottu mitenkään kiinni, ainoastaan kiilattu paikoilleen puukiiloilla ja näimme kun jotkut niistä heilahtelivat. Ja joidenkin kuorma-autojen lavat olivat painuneet lohkareiden painosta. Matka kesti kaikkiaan 9 tuntia ja viimeiset mehut menivät jyrkkään nousuun hotellille rinkat selässä. Söimme ruoan hotellin ravintolassa kattoterassilla ja nautimme valaistusta kaupunkinäkymästä.

7.11. Jaipur The Pink City Tämän päivän ensimmäinen kohde oli Amer Fort, jonka rakensi Raja Man Singh vuonna 1592. Onneksi lähdimme jo ennen yhdeksää, jolloin lämpötila oli oikein sopiva. Muut farangit menivät norsun kyydissä mutta me reippailimme ja kävelimme ylös. Linnoitus oli tosi iso ja näkemisen arvoinen. Harmi, että vain muutama huone on kunnostettu alkuperäiseen loistoonsa. Amerin kaupunkia kiertää 10 km pitkä Red Wall, joka on aikanaan suojellut niin kaupunkia kuin linnoitusta. Kaupustelijoita riitti heti sisäänmenoportilta ylhäällä olleelle aukiolle asti. Jokainen kysyi mistä olemme ja yksi kirjakaupustelija kuultuaan, että olemme Suomesta, osasi jo sanoa hinnan suomeksi. Linnoituksen jälkeen olisimme voineet mennä tutustumaan kaupunkipalatsiin mutta kiertelimme pitkin kaupunkia kävellen. Se olikin vähän vaivalloista, sillä riksakuskeja tuli n. 3 minuutin välein tarjoamaan kyytiä. Eivät oikein ymmärtäneet, että me haluamme kävellä. Joka rättikaupasta pidettiin myyntipuhe: katsella saa ilmaiseksi. Yksi rumpukauppias yritti myydä Jussille aina vain pienempää rumpua kun Jussi sanoi, ettei rinkassa ole tilaa. Intiassa on edelleen hyvin miehiä kunnioittava kulttuuri: Jussi huomioidaan puhuttelemalla häntä aina ensin ja vain hänelle avataan ovet. Paikalliset käyvät porttikongeissa kusella, joten niissä haju on vähän kuin Itiksen parkkihallin portaikossa, muuten tuoksut ovat ok kun ottaa huomioon kaiken saastan määrän.

6.11. Agra – Jaipur Aamu ei alkanut mukavasti: hotellin henkilökunta tuli klo 6:15 soittamaan ovikelloa ja kysymään haluamme kuumaa vettä. Emme halunneet, sillä olimme käyneet illalla kylmässä suihkussa. Hotellin henkilökunta jäi aulaan pajattamaan sellaisella volyymillä, ettemme enää nukkuneet. Aamupala tuotiin suoraan huoneeseen klo 7: jotain kupissa, joka saattoi olla kahvia ja yhden munan munakas. Aamiainen on päivän tärkein ruoka – JEES… Ram, kuskimme, oli tänään täsmällisesti sovittuun aikaan paikalla ja niin matka jatkui kohti Jaipuria. Tänään maisemat olivat enimmäkseen maalaismaisemia, viljelmiä ja muutama tiilitehdas. Tie oli melko leveä ja vastaan tuli niin norsuja, kameleita, hevosia, härkiä, vuohia, lampaita, rekkoja, henkilöautoja, mopoja ja pyöräilijöitä – siis meidän kaistalla. Onneksi kuljettajamme on ollut valppaana ja onnistunut väistämään kaikkien edellä mainittujen lisäksi myös tielle loikkineet koirat ja apinat. Ensi vaikutelma Jaipurista oli vielä kaoottisempi ja köyhempi kuin Delhi mutta huomenna näemme lisää. Näin parin päivän Intiassa oleskelun jälkeen voi sanoa, että hintataso on esim. ruoan osalta lähes sama kuin Suomessa – turistille. Emme ole vielä nähneet mitä mikäkin maksaa paikallisille; toivotaan että hinta estää vatsataudit ;)

5.11. Delhi – Agra Kun suunnittelimme matkaa, Taina halusi ehdottomasti käydä Intiassa ja nähdä Taj Mahalin sekä käydä Goalla. Goalle on Delhistä n. 3500 km, joten se jätettiin väliin mutta onneksi Taj Mahal osui reitin varrelle. Aamupalaksi appelsiinit ja parit banaanit sekä vettä ja sitten menoksi. Kuulimme, että meille oli vaikeata saada kuljettajaa koska kukaan ei halunnut lähteä Delhistä juhlakauden vuoksi. Onneksi kuljettaja järjestyi, tuli tosin parikymmentä minuuttia sovitusta myöhässä. Matkan järjestäjä sanoi matkan kestävän reilut 3 tuntia, todellisuus oli lähempänä 6 tuntia koska liikenne oli melkoinen ja joka kylässä oli jonkinmoinen liikennesuma: kävelijöitä, pyöräilijöitä, mopoilijoita, tuk-tukeja, kärryjä hevosen tai härän tai miehen vetämänä, kuorma-autoja jne – kaikki menivät mistä tahtoivat ja torvet soivat. Näimme yhden mopon tömäyttävän edellä ajavan auton perään ja sen selvitystä sekä tappelun vastaantulevien kaistalla kahden autoilijan välillä: pienempi mies taisi hävitä nyrkkitappelun. Ja lähes aina kun auto pysähtyi, niin joku tuli koputtamaan ikkunaan ja myymään jotain. Pääsimme kuitenkin hyvin perille ja nähtyämme hirvittävän pitkät jonot, totesimme, että vaikka joudumme maksamaan moninkertaisesti sen mitä paikalliset, etuna oli, että pääsimme kaikkien jonojen ohitse ja saimme henkilökohtaisen oppaan, joka huolehti meistä hyvin: varoitti taskuvarkaista, kertoi kohteesta ja otti kuvia kuin paraskin valokuvaaja. Ja täytyy sanoa, että 750 rupian (n. 11 euron) sisäänpääsy oli ihan kohtuullinen tästä nähtävyydestä ja oppaasta! Opas kertoi, että Taj Mahalissa vierailee n. 3000 paikallista joka päivä ja kaikki iltapäivän puolella kuten mekin kun sumu ei haittaa kuvien ottamista.

4.11. Delhi Aamu vähän venähti koska emme nukkuneet koneessa. Aamiaiselle meidät ohjattiin viereiseen hotelliin mutta tarjonnan nähtyämme ja kuultuamme hinnan ostimme vettä ja banaaneita katukaupasta. Auto ja kuljettaja odottivat meitä palattuamme hotellille ja lähdimme kierrokselle. Valitettavasti vanha kaupunki oli suljettu emmekä päässeet sinne mutta kiersimme Delhin uudella puolella katsomassa nähtävyyksiä ja syömässä. Kuljettajamme kertoi, että nyt on hindujen juhla-aika ja intialaisia eri puolilta virtaa Delhiin ja siksi monissa paikoissa on ruuhkaista. Ilma on mukavan lämmintä mutta ei hiostavaa. Valitettavasti aurinkoa emme ole nähneet kuin punaisena pallona sumuverhon takaa. Ruoka ei ole ollut mitään ihmeellistä eikä varsinkaan halpaa; häviää mennen tullen laadussa Puotilan Pizza&Kebabille.

2-3.11. Helsinki-Delhi Sää ei ole muuttunut sitten viime päivityksen eli sataa vettä ja tuulee. Jussi luki jostain, että syksy on sateisin 100 vuoteen. Toivottavasti Delhin säätiedotus (+28 astetta ja aurinkoista) pitää paikkansa, sillä olemme odottaneet lämmintä auringonpaistetta melko pitkään. Vene on pakattu ja loput tavarat varastoitu ja kaikki mukana oleva mahtuu pariin rinkkaan. Jukka ystävällisesti vei meidät kentälle ja Tainan tytöt saattoivat meidät matkaan. Kerrankin tämän kiurun syysmuutto alkaa oikeaan aikaan ja paluukin on vasta talven mentyä! Pieniä ongelmia oli tosi heti lähtöportilla, sillä lentoemäntä kysyi Intian viisumeitamme. Olimme luottaneet Kilroyn asiantuntijoihin emmekä itse tarkistaneet, että tarvitsemme sellaiset. Onneksi pääsimme koneeseen ja hankimme viisumit heti Delhin kentällä; maksoivat tietenkin enemmän kuin Suomessa. Itse lento sujui hyvin, mitä nyt edellä olevan pariskunnan mies suhautteli sellaisia suksimiehiä, että rouvakin meinasi jo hermostua. Otimme kentältä taksin hotellille ja se ei ole ihan mitä netissä luvattiin mutta kyllä nämä kaksi yötä menee tässä. Saimme huoneen melko nopeasti ja otimme parin tunnin nokoset. Nokosten jälkeen lähdimme ostamaan vettä ja palasimme kahden viikon Intian luoteisosan kiertomatkan kanssa: ilmastoitu auto, englantia osaava kuski ja hotellit aamiaisineen sovitun matkaohjelman mukaisesti. Ai niin, vesi jäi ostamatta ;) Illalla kävimme muutaman tunnin kiertoajelun Delhin vanhassa osassa sekä syömässä. Lähtiessämme vanhasta kaupungista, juutuimme melkoiseen ruuhkaan. Saa nähdä, ehtiikö kahdessa viikossa tottua tähän jatkuvaan torvensoittamiseen – meteli on melkoinen.