12.2. Shanghai
Tänään oli meidän viimeinen koko päivämme Kiinassa, pari viikkoa on mennyt toisaalta nopeasti, toisaalta lämpöä odotellen. Täällä olomme aikana on uusia kiinalaisia ehtinyt syntyä jotain 700.000 kappaletta. Tänään kävelimme pieniä kujia pitkin aina kun se oli mahdollista ja saimme kuvan vähempiosaisten shanghailaisten elämästä eikä se ole kovin hääppöinen: koti on yleensä pieni, rähjäinen betonikoppi eli yksi huone, jossa ei ole mitään lämmitystä ja vesipiste on kadulla samoin kuin keittiö. Osa näistä ihmisitä näytti todella apaattisilta ja laahusteli kadulla toppaisissa yövaatteissa. Heille kommunismin jalo ajatus tulojen jakautumisesta on vain kaukainen haave. Toisaalta kauppakadulla ja The Bundilla käveli runsaasti hyvätuloisia. Näkemistämme kiinalaisista huomioimamme seikka on, että kauniita ihmisiä näkee harvoin ja niistäkin suurin osa telkkarissa. Oppaamme Andy kertoi, että parikymmentä vuotta sitten kiinalaisen naisen aviomiehenvalintakriteeri oli, että hänellä on valtion virka. Tänä päivänä valintakriteeri on asunto ja auto. Jussi luuli, että täällä kauniilla naisilla on hyvä automaku kun ajelevat Jaguarilla, BMW:llä tai Bentleyllä mutta totuus on, että heidän on onnistunut löytää "unelmiensa" mies - ei siis väliä vaikka hän olisi lihava, vätyksennäköinen mammanpoika - hänellä on asunto ja auto.
11.2. Shanghai
Tänään oli vuorossa etsiä suorin reitti lähimmälle metroasemalle ja kaupunginmuseoon tutustuminen. Metroasema löytyi kohtuullisen helposti ja lippukoneista löytyi englanninkielinen valikko, joten kokeilimme lipun ostamista. Se oli helppoa ja kyyti halpaa: matkaa lentokentälle on kuulemma n 30 km ja lippu maksoi 6 yania per nenä eli n 75 centtiä. Matkallemme oli paikallinen tori, jossa myytiin kaikenlaisia kaloja, käärmeitä ja sammakoita yms muuta erikoista ja osuimme paikalle juuri kun moottoripyöräpoliisi tuli selvittämään auton ja perävaunullisen polkupyörän kolaria. Poliisi otti kuvia ja kolarin selvittely sujui ilman suurempia tunteenpurkauksia. Museokin löytyi mutta valitettavasti sinne oli niin pitkä jono, että jaksaneet jäädä jonottamaan. Ohitimme myös pari hyvin länsimaalaista ilmiötä (kuitenkin kiinalaisin maustein): Wi-Fi -mahdollisuuden = puhelinkoppi ja pizzeria - pizzalähetit ajavat sähkökäyttöisillä polkupyörillä. Kävelykatu, The Bund ja markkinat olivat edelleen mustanaan väkeä, joten vähän ahdisti liikkua siellä. Markkinoiden lähelle oli tullut ruokakauppiaita kadulle ja parilla oli myynnissä kokonaisina paistettuja munia, joissa oli poikanen sisällä - haju ei ollut miellyttävä.
10.2. Shanghai
Ensimmäinen hotelli Kiinassa, jonka huonehintaan kuuluu aamupala. Innokkaina lähdimme heti klo 8 kohti aamiaishuonetta ja odotimme mielenkiinnolla mitä kuului luvattuun mannermaiseen aamiaiseen. Silmissä vilkkuivat munat ja paahtoleivät yms ja tietenkin vähän petyimme kun saimme haaleaa, suolatonta riisivelliä, pari raa´an näköistä sämpylänoloista juttua ja yhden keitetyn kananmunan per nenä. Enemmän kiinalainen kuin mannermainen aamupala mutta ei pidä valittaa. Katsoimme aamu-uutiset (kiinaksi) ja näimme kuinka jo yöllä alkoi paikkojen siivous. Kaduilla oli roskaa ilotulitteista yms niin paljon, että keräsivät sitä hakuormaajalla. Klo 10 lähdimme kävelylle ja ajattelimme, että onkohan mikään paikka auki näin uudenvuoden päivänä ja olemmeko yksin liikkeellä. Poikkesimme ensin markkinoille ja iloksemme totesimme paikan olevan auki ja saimme ostettu tuliaisia ja Jussi osti itselleen kellon. Markkinoilla oli melkoisesti väkeä ja päätimme käydä joku toinen päivä uudelleen, että mahdumme kävelemään ja näemme paremmin. Mutta The Bundilla sitä vasta väkeä olikin, samoin kävelykadulla - on ilmeisesti Se Juttu Shanghaissa uuden vuoden päivänä. Tuntui että ainakin miljoona kiinalaista oli liikenteessä Shanghain 17 miljoonasta asukkaasta. Näimme vain kourallisen turisteja. Poikkesimme myös avoinna olleeseen kirkkoon - luultavasti anglikaaninen - mutta emme jaksaneet odottaa kirkonmenojen alkua. Lähtiessämme pappi toivotti meille hyvää uutta vuotta.
9.2. Shanghai
Eilen illalla nautitun runsaan illallisen vuoksi riitti aamulla pelkkä banaani aamupalaksi. Kun olimme puolilta päivin lähdössä kohti uutta hotellia, tuli norjalainen pariskunta vastaan ja kertoivat, että ovat juuri lähdössä lentokentälle mutta mitä todennäköisimmin joutuvat vaihtamaan New Yorkin lentonsa Chigagoon tms. Säätiedotus on luvannut New Yorkiin lumimyrskyä ja jo nyt on ilmoitettu tuhansista perutuista lennoista. Matka uudelle hotellille oli helppo koska matkaa oli ehkä 3 km ja keli oli kuiva ja kohtuullisen lämmin. Siirryimme selvästi pois turistialueelta: ei hotelleja, ei hienoja kauppoja vaan pääosin asuintaloja. Päästyämme hotellille, kävimme läheisessä kaupassa tarkastamassa valikoiman ja hintatason. Heti aulassa oli paljon ihania herkkuja mutta vastustimme kiusauksen. Joka puolella on kauppoja ja ravintoloita suljettu kiinalaisen uuden vuoden takia (tänään on aatto). Kaupan vieressä onneksi oli yksi ravintola auki ja saimme ruokaa: possu oli hyvää mutta nuudelit eivät niinkään. Ruokailun kuitenkin pilasi se, että moni poltti tupakkaa. Tässä hotellissa on ilmainen netti, huoneessa yhteys ei toiminut, joten kokeilimme aulassa. Ehdimme jo epäillä, että koneessa on jotain vikaa mutta tunnelma nousi kattoon aulassa kun jälleen pääsimme netin ihmeelliseen maailmaan. Ja kun yhteys oli saatu aulassa, onnistui se sen jälkeen myös huoneessa. Taina ei tietenkään jaksanut valvoa, että olisimme nähneet ilotulitukset mutta valtavan paukkeen kuulimme hotellihuoneeseenkin. Se oli niin kova, että Taina heräsi vähän ennen puolta yötä siihen, vaikka oli syvässä unessa ja korvatulpat korvissa.
8.2. Shanghai
Koska emme eilen päässeet nettiin, oli tänään yritettävä uudelleen ja jätettävä sovittu yhteiskäynti museossa väliin. Yritimme taas Apple Storen yhteyttä mutta koneemme ei suostunut yhdistämään. Burger Kingin ilmaiseen nettiin se olisi mennyt kuten eilen Mäkkärin mutta olisi pitänyt olla kiinalainen kännykkänumero että yhteys olisi muodostunut. Onneksemme yksi Applen työntekijä, joka muuten puhui todella hyvää englantia, armahti meitä ja aukaisi yhden heidän koneensa ja pääsimme lukemaan sähköpostin ja tarkistamaan uuden hotellin tarkan sijainnin huomista siirtymistä varten. Kävimme haukkaamassa pienen suolaisen ja pötköttelimme hotellille kunnes oli aika lähteä yhteiselle päätösillalliselle. Skotilla oli synttärit ja ryhmän vetäjä Andy oli ostanut kakun, jossa oli todella paljon kermantyyppistä päällä, ainakin 5 senttiä. Ruoka oli taas Jussin mielestä hyvää, Tainalle oli vähemmän vaihtoehtoja mutta näytti siltä, että nyt muutkin olivat käyneet syömässä sillä ruoka riitti vähän paremmin kuin edellisellä yhteisruoalla ja kun oli vielä kakku, niin maha oli täynnä. Ruokailun jälkeen lähdimme katsomaan kiinalaista akrobaattishowta, joka oli viimeinen yhteisjuttu. Show oli ihan ok mutta alkupään esiintyjät olivat nuoria ja virheitä sattui - jäi maku että meidät vietiin ilmaiseen esitykseen, jossa nuoret akrobaatit pääsevät harjoittelemaan esiintymistä. Onneksi viimeinen numero pelasti tilanteen. Se oli Kuolemanpallo, jossa ajetaan moottoripyörällä. Ensin näytti, että eihän tämä mitään, onhan tätä nähty Suomessakin mutta kun moottoripyörä toisen jälkeen meni sisään, alkoi homma näyttää mielenkiintoiselta. Lopulta pienessä pallossa ajoi 5 moottoripyörää ensin ympyrää ja sitten sikin sokin - vaikuttavaa! Sanoimme hotellilla heippa kaikille ja kun muut lähtivät vielä juhlimaan skotin synttäreitä parilla oluella, me kävimme ottamassa kuvia The Bundilta (= iso rantakatu joen varrella). Tänään satoi taas lunta ja Andy sanoi, ettei muista nähneensä yhtenä talvena näin paljon lunta. Luimme uutisista, että on kylmin talvi Kiinassa 40 vuoteen - että silleen...
7.2. Suzhou - Shanghai
Aamulla satoi vettä, joten emme lähteneet suunnittelemallemme lenkille vaan Taina kävi läpi kaikki parina edellisenä päivänä otetut kuvat, poisti tarpeettomat ja nimesi loput. Puolilta päivin lähdimme bussilla kohti Shanghaita. Otimme hotellilta kyytiin toisen ryhmän kun eivät saaneet taksia ja veimme heidät juna-asemalle. Alkumatka meni hyvin mutta Shanghain päässä oli jo melkoinen ruuhka. Bussikuskilla oli sikatörkeä: likasi Jussin rinkan, pudotti meidät parin sadan metrin päähän hotellista ja jätti Jussin oven väliin kun Jussi meni etsimään käsinettään. Vanhempi rouva huomasi hotellissa, että hänen reppunsa jäi bussiin, joten bussikuski joutui palaamaan - ihan oikein sille. Muut lähtivät myöhemmin illalla yhdessä syömään ja jokiristeilylle (jossa oli kuulemma ollut sikakylmää) mutta Taina ei jaksanut odottaa niin pitkään vaan lähdimme heti syömään. Vesisade oli muuttumassa lumisateeksi eikä ollut kovin kiva lähteä liikkeelle mutta hotellissamme ei ollut ilmaista nettiä, niin oli pakko. Yritimme kaikista paikoista mitä Andy suositteli: Apple Store, kauppakeskus, Mäkkäri ja uudelleen Apple Store mutta emme onnistuneet. Huomenna uusi yritys. Illan mittaan tuuli ja lumisade voimistuivat ja olimme tyytyväisiä ettemme lähteneet risteilylle. Muutenkin täällä on joka paikassa kylmä, niin kaupoissa kuin ravintoloissakin; ovet ovat auki tai vain sellaiset läpyskät edessä ja useimmiten ei mitään lämmitystä. Odotamme kovasti että pääsemme taas vähän lämpimämpään.
5.-6.2. Xi´an - Suzhou
Aamulla kävimme yhdellä maailman parhaiten säilyneistä kaupunginmuureista. Muurin pituus on n. 14 km ja sen olisi kevyesti ajanut ympäri vuokrattavalla polkupyörällä, joka on varmasti suosittu juttu kesäaikaan. Pidimme 40 yanin (n 5 e) pääsyhintaa muurilla kävelystä vähän kovana mutta sinänsä muuri oli vaikuttava. Muurin juurella oli paikallinen tori, joka valitettavasti ehti loppua ennen kuin pääsimme alas. Lähdimme puolilta päivin bussilla 30 km päähän katsomaan Terrakottasotilaita. Ennen museoon tutustumista söimme lounaan paikallisen maanviljelijän luona, missä oli taas yhtä kylmä kuin ulkona. Matkalla näimme kaukaa Kiinan ensimmäisen keisarin haudan, joka on edelleen avaamatta. Hän oli se heppu, joka teetti Terrakottasotilaat. Valitettavasti ne tuhottiin jo n 100 vuotta tekemisensä jälkeen. Terrakottasotilaat löydettiin uudelleen v 1974 ja kesti 5 vuotta ennen kuin muutama niistä saatiin kasaan, niin palasina ne ovat. Uusin teknologia on todistanut, että jokaisella sotilaalla on uniikit kasvot. Haudan ja Terrakottasotilaiden välillä on 1,5 km ja muutenkin alue on valtava ja se on otettu museon haltuun ja siitä syystä osa maanviljeijöistä on joutunut luopumaan ammatistaan ja laittavat nyt turisteille ruokaa tai vastaavaa. Suurin osa sotilaista on vielä kaivamatta esiin, sillä kiinalaiset odottavat uutta tekniikkaa, jolla terrakottasotilaiden värit yms saadaan säilytettyä. Retken ehdottamasti tähän mennessä mieleenpainuvin liikkumismuoto oli yöjuna Xi´anista Suzhouhun, matkaa oli 1400 km ja se kesti n 16 tuntia. Nukuimme vaunussa, jossa oli 6 sängyn "loosit" ja looseja taisi olla kymmenen - ei mitään verhoja tms mutta valot sammuivat klo 22 ja samalla tuli hiljaisuus, joten nukuimme kohtuullisen hyvin. Samassa loosissa matkustivat kanssamme chileläiset Constanza ja Pablo, joita kiinnosti kovasti suomen kieli. Sekä rautatieaseman että junan vessa olivat melko järkkyjä mutta olemme taas kokemusta rikkaampia. Olimme hotellilla vasta klo 13, pidimme tunnin levon ja sen jälkeen lähdimme syömään läheiseen ravintolaan. Saimme maistella erilaisia makuja, valitettavasti annokset olivat liian pieniä 15 hengen jaettavaksi, että aina joku jäi ilman. Suzhoun nähtävyydet ovat pääosin puutarhoja ja ruokailun jälkeen oli vuorossa niistä merkittävin eli Master of Nets Garden. Tästä nähtävyydestä emme mielestämme kostuneet mitään: kylmiä huoneita ja lampi jonka ympärillä oli kivipuutarha. Kesällä olisi varmasti ollut jotain näkemistä. Läheinen leipomo oli kiinni tulevan kiinalaisen uudenvuoden takia, joten aamupalan etsiminen oli työn takana; saimme pari banaania ja jotkut sämpylät, onneksi lähdemme huomenna kohti Shanghaita jossa on enemmän valikoimaa.
4.2. Peking - Xi´an
Eilinen ainakin tuhannan portaan kiipeäminen ja laskeutuminen tuntui molemmilla pohkeissa vaikka olemme kävelleet kiitettävästi. Tänään oli ohjelmassa Tiananmenin aukio ja Kielletty kaupunki ja koska ne olivat melko lähellä hotelliamme menimme paikallisbussilla pari pysäkinväliä. Tianinmenin aukio on yksi maailman suurimmista aukioista, johon mahtuu n puoli miljoonaa ihmistä mutta silti se luodaan lumesta käsivoimin. Aukion keskellä oli Maon mausoleumi, johon pääsee tutustumaan vain harvoin. Kuulemma Mao makaa siellä kristalliarkussa mutta esim oppaamme ei ole häntä koskaan nähnyt. Aukion toisesta päästä alkaa Kielletty kaupunki, joka kattaa 74 hehtaaria. Portteja ja pihoja oli monta ja jokaisesta oli tarina kerrottavana, joten olimme vasta puolessa välissä kun varattu aika oli käytetty emmekä ehtineet vierailla varsinaisissa asumistiloissa koska halusimme syödä ennen lentokentälle lähtöä. Vähän erikoista oli, että suurin osa rakennuksista oli puuta, sillä luulisi että kun ne ovat pari kertaa palaneet, olisi järkevää rakentaa uudet kivestä. Tänäänkin ilma oli aurinkoinen, mutta hyytävän kylmä, joten onnittelimme itseämme kerrospukeutumisesta sekä tuulenpitävistä päälivaatteista kun osa hytisi liian heppoisissa vaatteissa. Kävelimme takaisin hotellille ja olimme tyytyväisiä että tässä hotellissa lämmitys toimi erinomaisesti. Matka kentälle, varsinainen lento sekä matka hotellille meni hyvin mutta olimme vasta yhdeksän aikaan perillä. Hotelli ei ollut kovin tasokas mutta kohtuullisen lämmin.
3.2. Peking
Eilen hankkimmme munamakkarasämpylät maistuivat yllättävän hyvältä kahvin ja teen kanssa. Lähtö kohti Kiinan muuria oli sovittu kahdeksaksi mutta kun pääsimme alas, oli osa vasta nauttimassa läheisestä leipomosta hakemaansa aamupalaa, joten lähdimme parikymmentä minuuttia sovitusta. Jussin Hong Kongissa katsoma säätiedotus piti valitettavasti paikkansa ja tänään satoi lunta ja näkyvyys oli heikko. Matka kesti pari tuntia ja toivoimme sateen menevän ohi mutta turhaan. Kun pääsimme perille, oli parkkipaikan auraus menossa: 4 paikallista työntelivät lunta harjanvarteen kiinnitetyllä vanerinpalalla mutta näytti toimivan. Osa osti liput köysirataan mutta me päätimme reippailla. Alku meni hyvin mutta jo puolessa välissä Taina puuskutti niin, että Jussi ajatteli, että kohta käy niin kuin hiihdossa että norjalaiset menevät ohi. Hiki vain valui pitkin otsaa mutta Taina punnersi huipulle ennen norjalaisia. Saavuimme tornille 10, kävelimme tornille 14, jonne köysirata tuli, sitten takaisinpäin aina tornille 7 ja sitten alas. Rehellisesti täytyy sanoa, että harmitti todella kun näkyvyys oli surkea - emme nähneet kovin pitkälle emmekä saaneet kuvia. Muurilla kävellessä sai vähän varoa askeliaan lumen takia mutta näimme monta miestä harjaamassa lunta pois niin muurilta kuin rappusista. Kaikki muut nukkuivat paluumatkalla paitsi me ja eläkeläisnainen; Jussi tosin väitti, että Taina ja vanhempi nainen torkkuivat mutta emme kumpikaan myönnä. Osa lähti vielä illalla katsomaan Kung Fu showta mutta me jätimme väliin.
2.2. Peking
Henkilökunta olisi tuonut aamupalan huoneeseen mutta halusimme mennä alas, että saisimme edes osan aamiaisesta lämpimänä eli itse paistamamme munat. Yllätykseksemme olivat jo lämmittäneet huonetta etukäteen, joten kaikki oli kohtuullisen hyvin. Herrasmiehenä Jussi otti Tainalta ylimääräistä painoa omaan rinkkaansa ennen kuin lähdimme kävelemään kohti China Express -tapaamishotellia. Lähdimme taittamaan 5 kilometrin matkaa yhden pysähdyksen taktiikalla ja se piti: pysähdyimme kerran nauttimaan kahvia ja teetä edullisimmassa paikassa eli Mäkkärissä. Istumapaikkaa sai etsiä hetken sillä ruokailijoiden lisäksi paikkoja varasivat nukkujat - täällä on ihan ihme meininki, että nuoret nukkuvat keskellä päivää Mäkkärissä - mikseivät nuku kotona? Tänäänkin oli kuulas, aurinkoinen ilma mutta koska ei tuullut kuten eilen, niin Tainalle tuli matkalla kuuma. Matkalla meille tuli juttelemaan "opiskelija", joka olisi mielellään jutellut kanssamme teekupposen ääressä. Onneksi meitä oli varoitettu, että heidän mukaansa ei kannata lähteä, sillä teelle tulee hintaa pari sataa amerikan dollaria. Illalla oli kokoontuminen ja meitä oli täysi ryhmä eli 15 henkeä, joista 7 on norjalaisia (3 eri ryhmää), 2 Chilestä, 2 USAsta, 1 Kanadasta, 1 Skotlannista ja me Suomesta sekä tietenkin kiinalainen vetäjämme Andy. Suurin osa on nuoria, 3 on kolmekymppisiä, me ja pari eläkeläistä - naisia 7 ja miehiä 8 eli oikea sekaryhmä. Kävimme läheisessä kauppakeskuksessa ja omituista oli myyjien määrä; niitä oli joka hyllyn päässä ilmeisesti auttamassa ostajia. Saimme kohtuuhintaan aamupalasämpylät, banaanit ja mehut - n. 26 yania.
1.2. Peking
Aamupalalle piti mennä ulkokautta ja aamiaishuoneessa oli yhtä lämmintä kuin ulkona eli kylmää - samat lasiovet kuin hotellinkin puolella eikä lämmitystä ennen kuin pyysimme. Kuitenkin erikoisinta oli, että luvattua aamiaisbuffetia ei ollut valmiina vaan se tehtiin odottaessamme ja jouduimme itse paistamaan haluamme munat. Tänään paistoi aurinko ja ilma oli kirkas, oli oikein mukava kävelysää. Ostamassamme kartassa ei näkynyt ihan kaikkia katuja mutta kohtuullisen hyvin onnistuimme suunnistamaan. Kyydin olisi täälläkin saanut helposti; tarjolla oli niin tavallisia takseja, mopotakseja kopilla ja ilman (kuvassa) ja polkupyörätakseja. Hotellin lähellä olevat lammet olivat jäässä ja näimme paljon luistelijoita ja kelkkailijoita. Molempia, sekä luistimia että kelkkoja, olisi saanut vuokrata mutta päätimme kuitenkin vain kävellä. Emme nähneet niin paljon mopoja tai polkupyöriä kuin olimme odottaneet mutta lähes kaikki mopot ja melkoinen osa polkupyöristä toimi sähköllä. Taisimme nähdä vain kaksi moottoripyörää, jossa oli bensamoottori. Kävelijöille ja pyöräilijöille oli omat kaistat ja kulkeminen oli turvallista mutta autoja sai todella varoa katua ylittäessä; vaikka kävelijöille paloi vihreä valo, tulivat kääntyvät autot vauhdilla ja soittivat torvea jos olit niiden tiellä. Kaikkialla näytti olevan siistiä ja vessoja oli vähän väliä - kukaan ei kuseksinut nurkkiin.
31.1. Hong Kong - Peking
Kello oli soimassa ennen viittä eikä kumpikaan nukkunut hyvin; oli ehdittävä ensimmäiseen lentokentälle menevään bussiin. Otimme matkalla Mäkkäristä kinkku/juustohampparit että jaksamme sitten odottaa koneessa tarjottavaa aamupalaa. Saapuessamme bussin näyttötaulu mainosti vaihtoehtoisia bussiyhteyksiä ja nähtävyyksiä, nyt mennessä se kertoi, että mantereelta kohti lentokenttää vievä silta on 22 km pitkä ja maailman pisin. Kone lähti vähän myöhässä ja jouduimme ns. jonotuslistalle (katso kuva) ja vielä ihan viime metreillä yksi kone pääsi lähtemään ennen meitä. Pekingin kenttä ei ole kaikin paikoin lämmitetty ja saimme siis heti tuntumaa kylmään. Vaikka laitoimme lisää vaatetta, tuntui ulkoilma järkyttävän raa´alta. Ensimmäistä kertaa olimme kentällä, jossa mentiin junakyydillä noutamaan matkatavaroita. Kentällä hyppäsimme Airport Express -junaan päästäksemme keskustaan. Juna teki omituisen käännöksen ja hetken aikaa mietittiin mihin ollaan menossa kun kuulutuksistakaan ei saanut selvää mutta mukana ollut kompassi pelasti taas tilanteen ja olimme taas kartalla. Myös jäätyämme junasta tarkistimme kompassista, että lähdemme oikeaan suuntaan eli kohti hotellia. Kävellessä tuntui kuin olisi ollut kotosuomessa: ilma oli usvainen, satoi alijäähtynyttä vettä, kadut olivat hyhmäisiä ja liukkaita. Tarvittiin parin kilometrin kävely 15-kiloisen rinkan kanssa ennen kuin Taina lämpeni. Hotelli löytyi kämäseltä kujalta ja lehmänpaskan aromi tuoksahteli niin aulassa kuin huoneessakin. Onneksi saimme huoneen hotellin sisäkäytävältä (vähän niin ruotsinlaivalla ikkunaton B-hytti) sillä hotellissa on vain yhdenkertaiset ikkunat ja kylmä tunki sisälle. Ulko-ovetkin ovat kuin Thaimaassa: lasiset ja parin sentin ilmaraot joka puolella. No kaikki näyttävätkin kulkevan toppatakit päällä. Ilmalämpöpumpulla kesti sellaiset 7 tuntia saada huone edes kohtuullisen lämpimäksi. Kuten kuvasta näkyy, on Jussilla selvästi vierotusoireita Thaimaan lämmöstä. Kävimme syömässä läheisessä ravintolassa, jossa ei puhuttu sanaakaan englantia. Onnistuimme kuvan perusteella tilamaan itsellemme hyvät sapuskat, jotka tuotiin kuumassa padassa, jossa ruoka pysyi kuumana ruokailun ajan. Hintatasosta emme vielä osaa sanoa mitään mutta nämä pöperöt maksoivat 40 yania eli n. 5 euroa yhteensä. Onnistuimme illalla pääsemään nettiin mutta blogia emme nähtävästi pääse päivittämään, sivusto ilmoittaa Not available - epäilemme että Kiinan sensuurilla taitaa olla sormensa pelissä. Iltauutisissa kerrottiin, että Pekingin ilmanlaatu on poikkeuksellisen huonoa ja että monimiljonääri myy purkitettua puhdasta ilmaa 80 sentillä.
30.1. Hong Kong
Harkittuamme eri vaihtoehtoja, valitsimme Mäkkärin aamiaisen, joka oli oikein kattava hintaansa nähden - n. 4,6 euroa meiltä molemmilta. Muutenkin Mäkkärin hinnat ovat täällä selvästi halvempia kuin Suomessa; Big Mac -aterian saa n. 2,1 eurolla ja kinkku / juustohampurilaisen n. 80 sentillä. Ilma tuntui viileältä Thaimaan jälkeen ja lähdimme hotellilta fleecet päällä mutta kohta ne piti riisua, sillä aurinko paistoi lämpimästi. Kävelimme kohti rantaa ja matkalla pääsimme osallistumaan koululaisten turisteille tekemään kyselyyn - kahdesti. Rannassa olisimme ottaneet kuvan samasta paikasta kuin viimeksi mutta tolppa, jonka päältä kuva oli otettu, oli poistettu. Matkaa rantaan kertyi reilu 3 kilometriä ja jalat pyysivät pientä lepoa paluumatkalla. Poikkesimme Mäkkärissä kahvilla / teellä ja oli hauska huomata, ettei hongkongilaisten ikäihmistenkään suut ole tuohesta tehty - asiakkaina oli hyvinkin iäkkäitä henkilöitä. Ja poikkeuksena esim. Suomeen verrattuna, suurin osa myyjistä oli keski-ikäisiä. Poikkesimme myös katsomaan edellisen reissun hotellia sekä sitä vastapäätä olevaa ruokapaikkaa, jossa söimme silloin ja törmäsimme raflan ovella sen iäkkääseen omistajaan. Tuntui ikälopulta jo 5 vuotta sitten mutta siinä hän vain keikkui. Tytär piti ravintolaa nyt mutta pappa poikkesi ilmeisesti päivittäin tarkistamaan tilanteen. Pidimme hotellilla parin tunnin levon ennen iltakävelyä Night Marketille. Päivän aikana tuli tallusteltua kymmenkunta kilometriä. Hong Kongissa lähes kaikki isot bussit ovat kaksikerroksia ja yksikerroksiset taas minibusseja. Käveleminen on täällä mukavaa, vaikka ihmisiä on paljon ja vanhuksia rollaattoreineen melkein riesaksi asti, kun kukaan ei tyrkytä mitään. Kultaa, kelloja ja jadekoruja myydään kymmenissä ja taas kymmenissä kaupoissa; lähes joka ikkunassa on isohko kultainen kaulakoru aiheena possu, jonka nisistä riippui pikkupossuja -kuka sellaisen haluaa roikkuvan kaulassaan??
29.1. Bangkok - Hong Kong
Viimeinen herätys Thaimaassa ja voimme molemmat handu pumpulla sanoa, että aika suorastaan sujahti ja kaipaamme jo nyt tätä lämpöä ja hintatasoa. Tänään on tasan puoli vuotta ekaan vapaan jälkeiseen työpäivään ja asian positiivinen puoli on se, että töissä ollessa on arjet ja sunnuntait ja lomat - ko rytmi vähän hidastaa ajankulua. Oikein puistatti kun täytyi laittaa sukat ja umpikengät jalkaan mutta minkäs mahdoit. Onneksi City Linessa on ilmastointi, niin ettei hiki ehtinyt tulla. Kävimme aamupalalla Subissa jossa nautintoamme vähensi heppu, joka Skypetti tosi kovaan ääneen vartin verran. Reilun parin tunnin lento Hong Kongiin meni niin nopeasti, että syksyllä Suomessa katsomatta jäänyt Bourne Legacy jäi kesken; se on ihan pakko vuokrata ja katsoa kotona loppuun. Hong Kongin kentällä oli aivan erinomaisen avuliaat turistioppaat: kertoivat millä bussilla pääsemme hotellille, missä pitää jäädä pois, antoivat kaupungin kartan ja kun hotelli ei näkynyt siinä tulostivat vielä lisäarkin ettemme varmasti pääse eksymään. Lisäksi kertoivat, että kannattaa ostaa meno-paluulippu koska se on halvempi ja näyttivät kartasta mistä pääsemme nousemaan paluubussiin. Muutama päivä sitten varattu hotelli oli valittu ensisijaisesti hinnan ja sitten sijainnin perusteella - oli hauska yhteensattuma, että osoite sattui olemaan Tai Nan Street (vrt Kata Beach). Huoneemme oli pieni mutta silti siellä oli 3 vuodetta. Pohdimme hetken pienentäisimmekö kulujamme alivuokralaisella - väsyneenä saa mitä ihmeellisimpiä ajatuksia päähänsä. Kävimme lyhyellä iltakävelyllä, jolla näimme mm. isoja kaloja.
25.2. Brisbane
Sade jatkui ja jatkui ja jatkui. Uutisissa näytettiin tornadojen tuhoamia koteja, tulvien valtaamia teitä ja asuinalueita. Tasan ei käy sade ja kuivuus Australiassa, sillä toisaalla on rankkasateet ja tulvat ja toisaalla niin kuivaa, että satoja hehtaareja palaa poroksi. Välikevennyksenä tuli välähdyksiä Oscar-gaalan odottelusta ja ensimmäisistä saapujista. Odottelimme puoleen päivään ennen kuin sateeseen tuli pieni tauko ja pääsimme lähtemään kaupungille. Ero Suomen ja Australian sateessa on lämpötila: vaikka täällä sataa niin ei palele sillä lämpömittari näyttää jotain 26 astetta. Parinkymmenen minuutin kävelyn jälkeen alkoi sataa ja yritymme suojautua pukeutumalla sadeviittoihin. Muuten hyvä mutta olo oli kuin virolaisessa saunassa - eikä tarvittu edes hiustenkuivaaja kun hiki tuli. Kävelytie kulki joen rannassa ja yöllä oli selvästi ollut ylävesi ja joessa tavallista enemmän vettä, sillä paikoin tie oli täynnä kaikenlaista rojua. Kävellen vielä pääsi hyvin kulkemaan mutta pyöräilijöillä meno oli haasteellisempaa. Sateessa kävely ei houkutellut sen enempää, joten palasimme hotellille ja harmittelimme, että Brisbane jää lähes näkemättä. Illan mittaan vettä tuli koko ajan ja vaikka verhot olivat kiinni, tiesi milloin vettä tuli sikana - kohina oli niin kova, että telkkarin volumea oli lisättävä pari pykälää.
24.2. Brisbane
Aamun uutisissa kerrottiin kahden ihmisen kuolleen myrskyssä ja tulvien vuoksi evakuoitujen määrän olevan tällä hetkellä 18.000. Sääennuste lupasi uuden matalapaineen sateineen saapuvan huomenna: Brisbaneen ja lähialueille luvattiin 100-200 mm vettä vuorokaudessa, pahimmassa tapauksessa voi tulla jopa 400 mm. Lähdimme heti aamusta ja kun oli koko päivä aikaa, suuntasimme kohti pohjoista 20 kilometrin päässä olevaa Redcliffiä. Nyt olisi tarvittu vähän tarkempaa karttaa mutta pienen pohdiskelun, kartan ja kompassin tutkimisen sekä vaihtoehtojen poissulkemisen jälkeen löysimme oikean suunnan. Ajoimme kaunista rantareittiä ja pysähdyimme ihailemaan purjeveneitä parissakin paikassa. Vettä rippasi silloin tällöin mutta suurimmaksi osaksi sää oli ok. Osuimme jonkun pyöräilytapahtuman reitille, sillä näimme paljon pyöräilijöitä niin mennessä kuin tullessakin. Koska olimme jo Brisbanessa, päätimme palauttaa auton jo sunnuntaina, mikä oli hyvä päätös kahdestakin syystä: palauttivat meille yhden päivän maksun eikä tarvinnut maksaa pysäköinnistä. Ruokailun ja pienen levon jälkeen lähdimme kävelemään keskustaan. Poikkesimme infossa hakemassa kaupungin kartan ja lentokentälle menevän junan aikataulun. Infon vieressä oli niin Helsingistä kuin Tallinnastakin tuttu ruokapaikka - Vapiano. Emme ehtineet kuin puistoon keskustan laitaan kun alkoi sataa, joten palasimme hotellille. Sade jatkui koko illan ja ajoittain tuli vettä ihan kaatamalla. Kun ei ollut muutakaan tekemistä, aukaisimme shampanjapullon ja nautimme molemmat siitä tavallamme. Tainan mielestä lähes 50 euron hinta oli makuun nähden isosti liioittelua, Jussi ei ottanut kantaa.
23.2. Ballina - Gold Coast - Brisbane
Aamun uutisissa kerrottiin, että 4 vuoteen ei ole satanut niin paljon kuin eilen. Aamu valkeni vähän pilvisenä mutta onneksi sääennuste ei pitänyt tänään paikkaansa vaan saimme nauttia koko päivän aurinkoisesta ilmasta. Matkalla näkemämme mittari näytti 30 astetta plussaa; vuokra-automme ilmastointi on ollut ahkerassa käytössä. Tänään oli tarkoitus ajaa Gold Coastin Surfers Paradise rannalle. Muutaman mutkan kautta pääsimme perille mutta vaikka ranta olisi ollut aivan ihana, oli se täynnä korkeita, ei-luokseen-pyytäviä hotelleja koko 10 kilometrin matkan - ihan kuin olisi ollut Kanarian saarilla jossain lomakylässä. Näimme vain muutaman motellin ja nekin ilmoittivat olevansa täynnä. Omakotitaloalueella oli paljon hienoja taloja, joissa oli oma ranta mutta motelleja ei näkynyt. Niinpä päätimme jatkaa matkaa ja ajoimme ensin Beenleigh´tin kautta, josta emme löytäneet motellia. Sitten kurvasimme kohti Clevelandia, jossa oli vain pari motellia mutta nekin kaikki täynnä suuren häätapahtuman vuoksi. Niinpä ei auttanut muu kuin suunnistaa kohti Brisbanea. Tiet ovat täällä kohtuullisen hyvin viitoitettu, joten vaikka meillä ei ollut kovin tarkkaa karttaa, löysimme hyvin perille. Kaksi ensimmäistä motellia olivat täynnä, kolmannessa olisi ollut yksi huone sikamaiseen hintaan 160 AUD. Pysähdyimme miettimään vieläkö jatkamme etsimistä vai yövymmekö autossa jossain parkkipaikalla; päätimme jatkaa matkaa kohti pohjoista. Reilun kilometrin jälkeen Jussin tarkka silmä huomasi motellin, josta saimme viimeisen huoneen hintaan 90 AUD - siis vain huoneen, vessa ja suihku ovat käytävällä. Huone oli lähes ok mutta vessa ja suihku ihan karmeat hintaan nähden ja käytävä haisi kuin tupakkahuone. Onneksi netti kuului huonehintaan ja toimi hyvin, varasimme huoneen keskustan hotellista pariksi seuraavaksi yöksi, eikä maksanut kuin muutamia euroja enemmän kuin tämä läävä.
22.2. Woolgoolga - Ballina
Eilisessä sääennusteessa sanottiin, että matalapaine liikkuu hitaasti ja kova tuuli ja sade jatkuvat alueella vielä pari päivää. Sade saattaa olla jopa erittäin rankkaa. Valitettavasti sääennuste piti paikkansa: koko yön satoi ja aamulla satoi. Jouduimme miettimään miten saamme tavarat kuivana autoon. Onneksi motellihuoneen edessä oli pieni lippa, jonka alle Jussi peruutti pikkuruisen ajokkimme ja työnsi tavarat peräkonttiin kuivana. Taina nousi kyytiin vasta respan lipan alta - kuivana. Koko matkan Ballinaan satoi ja tuuli niin kovaa, että välillä sade tuli ihan vaakana. Pari vastaantulevaa rekkaa heilautti autoa rajusti mutta pysyttiin tiellä. Laitumilla näkemämme lehmät ja hevosetkin käänsivät takalistonsa tuuleen ja yrittivät suojautua. Ballinassa jouduimme hylkäämään kolme ensimmäistä motellia veden takia: vettä oli satanut niin paljon, että se lainehti motellien pihalla ja meni huoneisiin sisään oven alta- näissäkään taloissa ei ollut sokkelia!!! Myös kaduilla oli niin paljon vettä, että osa keskikorokkeista ja jalkakäytävistä oli kokonaan veden alla ja parkkipaikoilla autoista ei näkynyt oven alaosaa. Neljäs motelli oli 2-kerroksinen ja saimme huoneen toisesta kerroksesta kohtuuhintaan (80 AUD). Kuulimme uutisista illansuussa, että juuri Ballinnassa on ollut pahimmat tuulen ja sateen tekemät tuhot. Tuuli oli puhaltanut jopa 100 km/h, puita ja sähkölinjoja on kaatunut, parikymmentätuhatta ihmistä on ilman sähköä ja tulvavaroituksia annettiin läheisille joille. Huomisen sääennuste on yhtä kannustava: bonuksena saamme mahdollisesti vielä ukkosmyrskyn. Liityimme seiskan jälkeen sähköttömiin ihmisiin; ulkoa kuului pari kovaäänistä pamausta ja motellista sekä lähialueelta meni sähköt. Tunnin päästä tulivat korjausmiehet ja saimme puoli kymmenen maissa sähköt takaisin. Sillä aikaa pärjäsimme Jussin respasta hakeman taskulampun avulla.
21.2. Port Macquire - Woolgoolga
Jussi löytyi aamulla sohvalta tuulettimen alta ja oli kuulemma nukkunut hyvin, vaikka tiesi että on Tainan vuoro ajaa tänään. Eilen näkemässämme sääennusteessa näkyi ikävän iso matalapaine, joka lupasi kovaa tuulta ja sateita itärannikolle - juuri sinne missä olemme. Aamu valkeni harmaana ja tuulisena mutta sade alkoi vasta kun olimme päässeet matkaan. Pilvet tulivat ja menivät ja niiden mukana tulivat ja menivät sateet. Vajaan tunnin ajon jälkeen tuli sellainen sadekuuro, että näkyvyys hävisi kokonaan ja oli turvallisempaa ajaa tien sivuun kuin jatkaa matkaa arvaamalla missä tie menee. Emme olleet ainoat, jotka päättivät tehdä niin. Pari minuuttia tien poskessa ja matka saattoi jatkua. Woolgoolga on melko pieni paikka ja onneksemme olimme ajoissa perillä ja saimme motellista huoneen, sillä pari muuta motellia oli jo täynnä. Myös meidän motelli täyttyi illan mittaan. Sade jatkui koko iltapäivän. Illansuussa tuli pieni tauko ja lähdimme kävelylle. Kova tuuli teki rantaan komeat aallot ja näimme pari surffaria laskettelemassa aalloilla. Kauppojen perusteella paikka on surffareiden suosiossa. Kesken kävelyn meidät yllätti sadekuuro ja jouduimme hakemaan suojaa taukopaikan pienen katoksen alta. Kykkiessämme suojassamme Jussi näki pari kengurua loikkivan läheisellä nurmikolla, josta ohiajava auto pelästytti ne pakoon. Vaikka sade hellitti, tuuli ei. Jussi pystyi hölkkäämään vastatuuleen pienen mäen päälle mutta Tainalla oli vaikeuksia edes päästä kävellen eteenpäin, jopa hengittäminen vastatuuleen oli hankalaa. Jouduimme juoksemaan viimeiset 100 metriä, että pääsimme kuivana motellille.
20.2. Forster - Port Macquire
Motellin pitäjä mielestä Forsterissa on kaksi must nähtävyyttä: ranta ja näköalapaikka. Eilen näimme parikin rantaa, näköalapaikka jäi tälle aamulle. Parkkipaikalta oli n. puolen kilometrin kävely tornille, matkana ei pitkä mutta kun polku meni itikoita kihisevän kuuman metsän läpi lähes 45 asteen kulmassa, oli selvää että huipulla puuskutimme ja hikoilimme. Torniin piti vielä kiivetä 4 kerrosta mutta näköala oli sen arvoinen: 360 astetta upea panoraama yli Forsterin kannaksen - merenlahti toisella ja meri toisella puolella. Näköalapaikka on myös historiallinen, sillä launtaina 12.5.1770 James Cook antoi huipulle nimen Cape Hawke purjehtiessaan näillä vesillä. Ajoimme vielä uteliaisuuttamme läheisen asuinalueen ympäri, se kun oli rakennettu siten, että jokaisella oli oma ranta ja jokaisella näytti myös olevan oma vene (vähän kuin Dubaihin rakennetut palmusaaret). Silti silläkin alueella oli useita taloja myytävänä vaikka paikka näytti aivan paratiisilta. Myös täällä Jussi kiinnitti huomionsa siihen, että yhdessäkään talossa ei ole sokkelia vaikka ollaan ihan veden äärellä. Ajomatkalla Port Macquireen näimme pari kertaa liikennemerkin, jossa varoitetaan koaloista mutta emme yhtään elävää koalaa. Löysimme tähän mennessä halvimman majoituksen (65 AUD) mutta edullisuuden selitti se, että meillä ei ollut ilmastointi, pelkkä tuuletin. Silti huone oli iso: parivuode, yksittäinen vuode ja sohva sekä pieni keittiönurkkaus ja luksusvessa kylpyammeella. Sovimme, että jos Jussin tulee kuuma, siirtyy hän sohvalle tuulettimen alle. Kävelimme kylälle ja oli niin lämmin, että kävelimme varjossa aina kun mahdollista.
19.2. The Entrance - Forster
Tehdessämme lähtöä, rippaili vähän. Annoimme motellin isännälle saamamme punaviinipullon, ettei tarvitse kanniskella sitä edestakaisin autoon ja pois. Shampanja on vielä pahan päivän varalle. Alkumatka oli isoa tietä mutta viimeiset 60 km erittäin kiharaista pikkutietä, jossa sai taas kaahailla 100 km/h - vähän ihmettelimme kuka sellaiseen pystyy. Toinen ihmetyksen aihe oli myynnissä olevat talot, joita oli täälläkin paljon; paikkapaikoin joka kolmannen talon pihassa oli kyltti myytävänä. Yhdessäkin kylässä oli parikymmentä taloa, joista puolet oli myynnissä ja paikka kuin suomalaisen unelma: isoja omakotitaloja järven rannalla. Pidimme tauon yhdellä erittäin kauniilla rannalla, jossa mm karavaanarit voivat yöpyä. Löysimme helpohkosti yöymispaikan pienestä motellista sopivaan hintaan. Lähdimme kiertämään Forsterin keskustaa rantaa pitkin ja aurinko paistoi kuumasti. Tapasimme matkalla pari vanhempaa austarialaista, jotka kertoivat, että Forster on koko itärannikon kaunein paikka ja he tulevat joka vuosi 4 viikoksi tänne. Herra perkasi kaloja rannassa ja pelikaanit odottivat kärsivällisesti hänen heittämiään perkeitä. Hän näytti meille kuinka pelikaanit reagoivat hänen kätensä liikkeisiin: kun hän nosti kädet, pelikaanien nokat nousivat samaa tahtia - kuin orkesteria johtaisi. Delfiinejäkin näkyy kuulemma päivittäin mutta olivat jo lähteneet tältä päivältä pois satama-alueelta. Aallonmurtajalla ja sen molemmin puolin olevilla uimarannoilla oli isot aallot, joilla pari melojaa surffaili kanoottiensa kanssa. Motellissa oli toimiva netti ja pääsimme vihdoin päivittämään Kiinan matkan juttuja ja kuvia blogiin.
18.2. Windsor - Blue Mountain - The Entrance
Lähdimme ajoissa liikkeelle, sillä tänään oli edessä pidempi matka kuin muina päivinä. Ajoimme mutkaista vuoristotietä kohti Sinisiä Vuoria. Paikoin tie oli niin kapea, että ihme kun auto mahtui kaistalle, piennarta ei ollut lainkaan ja nopeusrajoitus oli paikoin 100 km/h. Onneksi ohituskaistoja oli aika-ajoin ja kaahailijat pääsivät ohittamaan. Yksi Sinisten Vuorten nähtävyys on Kolme Siskoa, jotka näkyivät upeasti näköalatasanteelta. Näköalatasanne oli hauskasti keskellä asuntoaluetta ja matkailijoiden autot parkkeerattiin läheisille kaduille. Ihaillessamme näkymiä yli laakson, tuli juttusillemme pari suomalaista naista, jotka olivat parin kuukauden mittaisella maapallonkierrolla. Vaikka ajoimme moottoritietä pitkin, matka taittui verkkaisesti jatkuvien tietöiden takia. Pysähdyimme syömään Mäkkäriin ja juuri kun olimme lähdössä, jyrähti ukkonen ja rippasi vähän vettä. Ajoimme kohti määränpäätä pitkin Pasific Highwaytä, josta osa oli niin jyrkkää ja kiharaista, että Taina painoi jarrua vähän väliä vaikkei ajanutkaan. Koska matka taittui hitaanpuoleisesti, saavuimme määränpäähän vasta kuuden maissa. Oli eka kerta kun meillä ei ollut varattuna yöpymispaikkaa ja vähän jännitti miten meidän kävisi. Onneksemme löysimme heti aivan ihanan motellin ja kun hintakin oli kohdallaan, ei tarvinnut etsiä pidempään. Motellia piti chileläinen mies, joka oli puhelias ja avulias. Olimme istuneet lähes koko päivän autossa, joten parin kolmen kilometrin kauppareissu kävellen oli tervetullut vaikka emme sitten ehtineetkään nähdä kylästä muuta.
17.2. Sydney - Windsor
Terassin kalusteet olivat märät, joten yöllä oli satanut. Kun lähdimme motellilta, paistoi aurinko lämpimästi ja pääsimme kuivana autovuokraamoon. Saavuimme sinne vähän sovittua aikaisemmin mutta se ei haitannut vaan teimme heti paperityöt. Vuokrasimme auton täydellä vakuutuksella kaiken varalta, olihan tämä ensimmäinen kerta kun ajamme autolla vasemmanpuoleisessa liikenteessä. Auto piti noutaa nurkan takaa ja sen nurkan löytäminen oli vuokrauksen vaikein juttu. Tarkastimme ja kirjasimme kaikki näkemämme kolhut ja naarmut mutta auton antanutta miestä ei tuntunut kiinnostavan - hänellä ja kahdella muulla hepulla oli juttu kesken ja me olimme vain häiriöksi. Heti ensimmäisessä risteyksessä Jussi laittoi vilkun sijasta pyyhkijät päälle kun käytti vanhasta muistista vasenta viikseä kun olisi pitänyt käyttää oikeaa. Toisessa kulmauksessa tuli poliisiauto vastaan mutta nyt Jussi klaarasi homman. Taina navigoi meidät helposti ulos Sydneystä. Tehtiin ihan pieni ylimääräinen koukkaus ennen käännöstä Castle Hilliin, jossa sijaitsi tämän päivän kohde The Koala Park. Puistossa näimme pari nukkuvaa vompattia, nokkasiilipariskunnan papukaijoja, monenlaisia kenguruja, dingon sekä tietenkin koaloita. Koalat oli tosi hassun näköisiä kun ne istua nökötti pienessä mytyssä oksan nokassa - ihan niin kuin ne olisi istutettu siihen. Suurin osa nukkui, vain muutama availi silmiään kun otimme kuvia ja salamavalo välähti. Varsinkin koaloiden aitaukset olivat tosi pieniä mutta koska ne nukkuvat n 19 tuntia päivässä ja lopun aikaa syövät, niin ehkä ne riittävät. Varasimme eilen netin kautta motellin Windsorista. Motelli oli kuin amerikkalaisissa elokuvissa ja kaikki oli muuten hyvin mutta emme meinanneet päästä kirjautumaan sisään kun meillä ei ollut varausta printattuna eikä netti toiminut. Kävelimme kylän raitin päästä päähän ja löysimme hyvän kaupan ja talon, joka näytti ensin kirkolta mutta lähemmin tarkasteltuna tarjosi kirjanpitopalvelua.
16.2. Sydney
Taina pyykkäsi aamulla pyykit, koska emme päässeet liikenteeseen vesisateen vuoksi. Jussi lepuutti sillä aikaa silmiään. Kun vihdoin pääsimme matkaan puoli yhden aikaan, kävelimme ensin toiseen suuntaan ennen kuin suuntasimme uudelleen kohti rantaa ja tällä kertaa tutustumaan vierasvenesatamaan. Suurin osa veneistä oli isohkoja moottoriveneitä, purkkareita oli vain kymmenkunta. Kävelimme rantaa kiertävää kävelytietä kohti oopperataloa kun yht´äkkiä koko lahti oli täynnä purjeveneitä ja osalla oli kilpailu menossa. Ei tarvitse olla Einstein tietääkseen mitä seuraavaksi tapahtui: istuimme rantakiville seuraamaan menossa olevia kilpailuja. Yksi oli selvästi perinneveneille, toinen n 40 jalkaisille yksityyppiveneille ja kauempana meni pienempiä veneitä. Oli sopivasti vähän pilvistä, joten ei tullut kovin kuuma katsellessa. Kiertäessämme niemeä kohti oopperataloa näimme ulkoilmateatterin, jossa iso skriini oli pystytetty mereen; varmaan ihan mahtavaa katsoa leffaa jos ilma on hyvä. Puisto on ilmeisesti hyvin suosittu vihkipaikka, sillä näimme kaksi morsiusparia: ensimmäisellä oli pippalot matkamme varrella, toisen näimme vain kävelevän puistossa. Palattuamme hotellille Taina yritti taas päivittää blogia mutta kuvat eivät jostain syystä mene, täytyy yrittää seuraavassa kohteessa uudelleen. Ai niin, tarkistettiin saamiemme juomien hinnat: Alkon hinta shampanjalle on 47,90 e ja punaviinin hinta täällä on 25 dollaria.
15.2. Sydney
Säätiedotus lupasi 5 seuraavalle päivälle aamusin kuurosateita ja iltapäiväksi puolipilvistä ja ainakin tänään aamulla satoi vettä rivakasti. Sade loppui onneksi ennen puolta päivää ja pääsimme uudelleen tutkimaan Sydneytä. Mielikuva, jonka eilen saimme, vahvistui - Sydney on toimiva, vihreä ja kaunis kaupunki. Vastaan tuli niin paljon treenanneita ihmisiä, että tuntui kuin punttisali ja terveysruoka on must suurelle osalle sydneylaisia. Treenattujen vartaloiden lisäksi täällä pidetään suurista tatuoinneista, jotka taas eivät meidän mieleemme. Ihanaa kävellä liikenteen seassa, jossa noudatetaan länsimaista liikennekulttuuria. Tosin telkkarissa kerrottiin, että pyöräilijät ja autoilijat ovat sotasilla mutta me emme sellaista nähneet. Kiinalaisista ei pääse täälläkään eroon mutta luultavimmin heitä näkee vähemmän muualla Australiassa. Kävimme kyselemässä turisti-infosta mihin täällä ja matkalla Brisbaneen kannattaa tutustua ja vastaukseksi saimme: Sydneyhen meillä on vaikka mitä paketteja, osta ja säästä. Muusta maasta en osaa sanoa mitään, olen käynyt kerran kaupungin ulkopuolella noin neljän vanhana - lue: olen vain täällä töissä, ei minua oikeasti kiinnosta. Ostimme sopivan yleiskartan, otimme muutaman esitteen ja löysimmekin illalla kiintoisan kohteen. Kaupungin ainoa maksullinen nähtävyys oli meille Sea Life, jossa näimme melkoisen määrän Australian mereneläviä ja ehdottomasti erikoisin niistä oli Dudong. Sitten päivän vitsi: Salaatti lihottaa - näet yleensä salaattibuffan ääressä vain lihavia ihmisiä. Sama pätee eläimiin: Dudong syö salaattia ja kasvaa 150 kiloiseksi.
13.-14.2. Shanghai - Sydney
Aamulla vetiset vellit naamaan, kamat rinkkaan ja matkaan kohti lentokenttää. Ilmeisesti länkkärit menevät suurimmalti osin nopeammalla junalla tai taksilla kentälle, sillä näimme vain yhden valkonaaman kanssamme täydessä metrossa. Onneksi Andy oli kertonut, että matkalla on vaihdettava kerran junaa, joten kun kaikki matkalaukkujen kanssa liikkeellä olleet kiinalaiset nousivat laiturille (mitään kuulutusta ei tullut), olimme valmiina. Päästyämme kentälle, ajattelimme, että vihdoin päästään tupakoinnista eroon, mutta ei; vielä lähtöaulassa sai polttaa. Edessä oli pitkä lento, joten ajattelimme vähän liikkua ja kävelimme kentän päästä päähän; matkaa kertyi reilut pari kilometriä. Kokeilimme kentän ilmaista nettiä mutta eihän sillä päässyt edes Hotmailiin. Matkaseuranamme koneessa oli 5 kalpeanaamaa ja loput kiinalaisia. Andyn luonnehdinta kiinalaisista oli: äänekäs, tunkeileva ja tupakoiva. Olemme samaa mieltä tämän parin viikon jälkeen ja voimme vain todeta, että parempaakin matkaseuraa on olemassa. Ilmeisesti osa stuerteistakin/lentoemännistä on samaa mieltä, sillä meistä pidettiin huolta kuin kuninkaallisista. Varsinkin eräs italialaista syntyperää oleva stuertti helli meitä: saimme ihan ensimmäiseksi juomat, Taina shamppanjaa ja Jussi tuoremehun, sitten saimme pikapassit tullitarkastukseen, jonka jälkeen ensimmäisen luokan kuulokkeet (olivat todella hyvät), ruoan jälkeen heppu toi meille ensimmäisen luokan juustotarjottimen - oli homejuustoa, tavallista juustoa, keksejä ja viinirypäleitä ja kaiken huipuksi antoi meille ilmaiseksi shampanja- ja punaviinipullot!! Tuntui ettei mitään rajaa. Kentällä kartoitimme autonvuokraustilannetta ja -hintoja. Osa myi ei-oota ja saimme Avikselta kehotuksen mennä keskustan toimistoon. Matka keskustaan taittui junalla kätevästi ja hotelli löytyi jyrkähkön mäen päältä. Lähdimme heti hoitamaan autoasiaa ja Taina ei ollut kovin tyytyväinen kun autonvuokraushinta oli parissa tunnissa noussut Aviksella 270 Australian dollaria. Onneksi löysimme toisen paikan, josta saimme auton täydellä vakuutuksella alle Aviksen perushinnan. Vaikka yö vähän painoi jäsenissä, kävelimme rantaan katsomaan oopperataloa ja nautimme ihanasta lämmöstä ja auringonpaisteesta sekä totesimme, että kahden viikon talvessa oli 14 päivää liikaa. Oli erikoista nähdä isoja papukaijoja kadun varrella olevissa puissa kuin meillä variksia. Sydneyn Ystävänpäivä näkyi mm. taivaalla, jonne ilmestyi pari rakkaudentunnustusta lentokoneesta kirjoitettuna.
