23.3. Nadi
Pieni positiivinen yllätys oli kun menimme aamupalalle ja olimme valmistauneet maksamaan aamupalasta 9 paikallista dollaria (vähän alle 4 euroa) per nenä ja huoneen hintaan kuuluikin kevyt aamupala. Vatsan tasoittelun jälkeen kävelimme ison tien varteen ja hyppäsimme Nadin kaupunkiin menevään bussiin. Bussimatka kesti ehkä 10 minuuttia ja maksoi n 0,60 e meiltä molemmilta. Jäimme bussista pääkadun päässä, missä suurin osa paikallisistakin. Kävelimme kadun päästä päähän ja poikkesimme parissa supermarketissa katsastamassa tarjonnan ja samalla etsimme tuoreita hedelmiä iltapalaksi. Pettymykseksemme kauppojen valikoimaan ei kuulunut kuin muutama kälynen omena ja päärynä - ei banaaneja eikä ananaksia - ja nekin samoissa hinnoissa kuin Suomessa; ostamatta jäi. Käydessämme yhdessä kaupassa, myyjä varoitti meitä "katupojista" jotka kauppaavat jotain tai pyytävät mukaan. Taina sanoi, ettei pelkoa, olemme kurkkua myöten täynnä kaupustelijoita ja taksikuskeja emmekä jaksa noteerata heitä. Kaupunkikuva oli melko masentava: pari kauppaa oli uuden oloisia mutta pääosin oli nuhjuista ja monen kaupan ikkunat oli suojattu kalterein eli ei kovin houkuttelevaa. Puolet kaupungilla vastaantulleista oli intialaista syntyperää ja valitsemamme ruokapaikkakin oli intialaisten pitämä. Hikisen kaupunkikeikan jälkeen hotellin uima-allas kutsui mutta puolessa tunnissa aurinko oli pilvessä, ukkonen jyrähteli ja ja alkoi sataa vettä. Sade ei haitannut uimistamme mutta toistakymmentä paikallista teiniä (ei hotellin vieraita) kylläkin - jälleen yksi asia joka nyppi meitä.
22.3. Nanuya Balavy: Mantaray Island Resort - Nadi
Taina kuuli kun yöllä satoi mutta sade ehti mennä ohi aamuun mennessä. Taivas oli vielä pilvessä kun menimme aamupalalle mutta pikkuhiljaa pilvipeite alkoi repeillä. Luovutettuamme huoneen lähdimme vielä snorklaamaan viimeisen kerran. Vesi oli melko alhaalla mikä oli hyvä, sillä kalat näkyivät paremmin ilman kirkasta auringonvaloa. Värit suorastaan syttyivät aina kun aurinko paistoi pilven lomasta. Näimme jälleen pari kalaa, jota emme olleet nähneet aikaisemmin. Reitillemme osui myös snorklausreissujen suurin kala, joka oli vähän ujo eikä päästänyt kovin lähelle. Ja bingo - Taina näki pienehkön hain (ehkä riuttahai) mutta se meni niin kovaa vauhtia, ettei Jussi ehtinyt nähdä edes pyrstön vilahdusta. Lounaan jälkeen pötkähdimme riippukeinuihin: Taina luki lainakirjan loppuun ja Jussi pohti purjeiden säätämistä kilpailutilanteissa. Odotellessamme laivaa Nadiin, ehdimme katsella saarella otettuja kuvia ja todeta, että näkemämme kala oli ehkä kolmasosan siitä, minkä siirtoveneemme kapteeni oli pyytänyt kalastusreissulla sekä jutella turkulaisen tytön kanssa, joka oli 4 kk:n reissussa kaverinsa kanssa. Laiva tuli vähän myöhässä ja oli melko täynnä. Päästessämme hotelliin, Taina ei hyväksynyt meille tarjottua huonetta: ei ensimmäistä, ei toista eikä kolmatta. Hotellin vastaaottovirkailija soitti jo esimiehelleen ja sen jälkeen saimme huoneen, jonka Taina hyväksyi. Jussi kävi huone-episodin aikana hakemassa vettä lähihuoltamolta ja taas olivat myyjät kimpussa. Tällä kertaa yötyöläiset: pari naista ja ladyboy. Kysyivät, että haluatko pitää hauskaa, johon Jussi vastasi: "Sorry, morsiameni odottaa hotellilla".
21.3. Nanuya Balavy: Mantaray Island Resort
Voimme handu pumpulla sanoa, että nyt meitä hellitään oikein kunnolla: kolme kertaa päivässä valmiiseen pöytään, aurinko paistaa täydeltä terältä, vesi on niin lämmintä että Tainakin tarkenee ja voimme snorklata upealla riutalla. Tätä voi suositella kaikille, jotka hytisevät Suomen talvessa ; ) Snorklasimme pari tuntia aamupäivällä ja saman verran iltapäivällä ja näimme ihan tuhottoman paljon erilaisia kaloja. Oli pienen pieniä, keskikokoisia ja vähän isompia. Oli ohuita ja paksuja. Oli litteitä ja latteita. Oli sinisiä, vihreitä, keltaisia, punaisia, valkoisia ja kaikkien edellä mainittujen yhdistelmiä. Oli raidallisia, ruudullisia ja pallollisia. Oli keltaista raitaa mustalla pohjalla ja mustaa raitaa keltaisella pohjalla. Oli tylppänokkaisia ja pitkänokkaisia. Oli hyvin ujoja ja oli rohkeita, jotka tulivat tarkastelemaan meitä snorkkelilasin läpi lähietäisyydeltä. Osa ui ihan pohjalla ja osa ihan pinnassa. Muutaman kerran yhytimme ison kalaparven ja saimme uida sen seassa. Taina ehti jopa nähdä pienen rauskun "lentävän" hiekkapohjalla. Hetken harmittelimme, ettei meillä ole kameraa, jolla ottaa vedenalaisia kuvia mutta sitten totesimme, että käytetään se vähäinen aika mikä meillä on kokonaisuudessaan kalojen ihailemiseen. Kuvissa muutamia näkemistämme kaloista muiden ottamina.
20.3. Tavewa Island: Coralview Island Resort - Nanuya Balavy: Mantaray Island Resort
Jälleen aurinkoinen päivä ja lämmin päivä. Aamupalan jälkeen oli luovutettava huone ja kun vesi oli liian matalalla snorklaukseen, oli vain hengailtava 3 tuntia lounasta odotellen. Taina katsasti kirjatarjonnan ja löysi mielenkiintoisen uusseelantilaisen kirjoittaman dekkarin, jonka tarina oli sijoitettu Aucklandiin ja sen ympäristöön. Istukselimme varjossa Taina lukien ja Jussi sudokua täyttäen. Joka saarella ilmoitetaan ruoka-ajoista rummutuksella, niin täälläkin. Ollaan kohta kuin Pavlovin koirat: aina kun kuuluu rummutus, alkaa sylki valua. Ruokailun jälkeen lähdimme taas kohti uutta ja samalla viimeistä saarta. Matkalla laivaan ihailimme jälleen veden väriä, se oli kuin suoraan kauneimmista postikorteista ja houkuttelevimmista mainoskuvista. Olimme parissa tunnissa uudella saarella ja tämän paikan erikoisuus oli kuivakäymälät; kaikilla muilla saarilla meillä on ollut oma vesivessa. Kuivakäymälä on varmasti ekologisempi vaihtoehto eikä haissut ollenkaan. Tämänkin saaren edustalla oli riutta ja päätimme heti lähteä snorklaamaan vaikka oli alavesi. Onneksi lähdimme, ehdimme nauttia saarihyppelyn parhaasta riutasta yhden kerran enemmän. Nähtävää oli niin paljon, että päätimme vuokrata huomenna toiset snorkkelit.
19.3. Tavewa Island: Coralview Island Resort
Yes! Aurinko paistoi täydeltä terältä heti aamusta. Aamupalalle mennessä ilma tuntui jopa kuumalta mutta emme valittaneet. Lähdimme snorklaamaan ennen puolta kymmentä ja samaan aikaan pari henkeä lähti melomaan lasipohjakanooteilla. Rannassa ei ollut juuri mitään nähtävää mutta syvemmälle päästyämme näkymät olivat hienot: oli valtavasti erimuotoisia, -värisiä ja -kokoisia koralleja sekä kaloja ihan parvittain. Erikoisin mitä tänään nähtiin oli puolen metrin mittainen mustavalkoinen merikäärme. Oli high tide ja vesi oli korkealla, joten snorkkelin vaihtaminen oli hankalaa. Helpotus saapui moottoriveneellä klo 10 maissa: talo tarjosi ilmaiset snorkkelit tunniksi ja meillekin tuotiin toiset snorkkelit. Yhdessä kävimme ihan koralliriutan laidalla ja näimme kuinka meri syvenee ja riutta loppuu. Eka kerta kun olisi kaivannut oikeita sukellusvehkeitä. Vaikkei vedessä tullut kylmä, annoimme auringon helliä meitä lämmöllään snorklailun jälkeen ennen kuin oli aika nauttia lounasta. Vain naisille oli tarjolla jälkiruokaa eiku silmänruokaa. Kolme nuorta miestä ylävartalot paljaana esittivät paikallisia tansseja niin että hiki lensi. Lopuksi koko henkilökunta lauloi jäähyväislaulun niille, jotka lähtivät tänään. Kävimme vielä iltapäivällä snorklaamassa mutta vesi oli niin matalalla että räpiköimme rantavedessä; ja silti näimme mukavasti kaloja. Orkka soitti ja viihdytti meitä taas illallisen ajan.
18.3. Naviti Island: Korovou Eco Tour Resort - Tavewa Island: Coralview Island Resort
Yöllä satoi vettä pariin otteeseen, joten Jussi oli nukkunut sisällä. Seiskan maissa tuli vettä hetken aikaa reilusti mutta aamupalalle pääsimme kuivana. Yhdeksältä piti luovuttaa huone ja viedä tavarat odottamaan kuljetusta. Puoli kymmenen maissa sade alkoi uudelleen ja välillä jyrähteli ukkonen. Jussilla on rinkassaan sadesuoja mutta Taina joutui laittamaan rinkan pariin jätesäkkiin, että pysyisi edes jotenkin kuivana kuljetuksen ajan. Vähän ihmetyttää, että työkseen siirtelevät ihmisiä laivaan ja rannalle ja vettä sataa lähes päivittäin, niin veneissä ei katoksia tai tavaroita ei peitetä mitenkään. Kaivoimme rinkoista ennen suojausta sadeviitat ja pääsimme itse melko kuivina laivaan. Uudessa kohteessa meidät otettiin Jälleen vastaan laululla ja kättelyllä. Pääsimme heti ruokapöytään ja kun sadekin hellitti, alkoi tuntua paremmalta. Taina kävi katsomassa kookospähkinäesityksen mutta Jussi ei välittänyt vaan teki sillä välin tuttavuutta mustan koiruuden kanssa. Iltapäiväteen jälkeen istuimme rannassa nauttimassa lämmöstä ja letkeästä musiikista sekä juttelimme hetken saksalaisen nuoren miehen kanssa, joka ehti jo käydä snorklaamassa. Toivottavasti huomenna saamme snorklata auringonpaisteessa. Illallisella meille esiintyi paikallinen 5-henkinen orkesteri, joka soitti fidziläistä musiikkia antaumuksella.
17.3. Naviti Island: Korovou Eco Tour Resort
Niin kuin arvelimme, ei kahdestakaan tuulettimesta ollut apua kun ei ole sähköä. Taina heräsi klo 01:30 kun oli liian kuuma; Jussi oli aikoja sitten siirtynyt olohuoneen puolelle lähemmäs ikkunaa hakemaan edes pientä tuulenvirettä. Yö oli lähes tyyni, aamu sarasti harmaana ja vähän tihutti vettä. Jo toisen huonosti nukutun yön jälkeen meitä ei houkuttanut lähteä rämpimään mutaista polkua pitkin Honey Moon -rannalle, joten pyhitimme tämän päivän levolle kuten saarelaisetkin. Koko päivä oli harmaa, joskin melko kuiva. Jo viikossa huomaamme "laitostuneemme", sillä vatsa kurisee ruokailuaikoina (aamiainen klo 8, lounas klo 12/13 ja illallinen klo 19) vaikka ei oikeasti olisi edes nälkä. Sähköt katkesivat taas klo 16 ja hetkessä mökki oli liian kuuma; oli siis rantakävelyn aika. Kun Jussilla ei ollut muutakaan tekemistä, siirteli hän rantakiviä ja veti leukoja rakenteilla olevassa katoksessa. Odotamme huomista siirtymistä seuraavaan paikkaan ja toivomme, että siellä sähköä riittää koko yöksi. Jussi ei edes tullut yrittämään nukkumista makuuhuoneen puolelle vaan jäi olohuoneeseen. Ilmoitti vielä, että saattaa aamulla löytyä ulkoa riippukeinusta. Toista kuvaa katsoessa tulee mieleen, miltä Suomessa näyttää kun avaa ulko-oven?
16.3. Naviti Island: Korovou Eco Tour Resort
Eilen illalla vessasta löytyneen kuolleen torakan eläviä sukulaisia ei hiippaillut yöllä huoneessa tai ainakaan emme huomanneet. Se olikin ainoa positiivinen asia tähän mennessä tässä paikassa. Sähkö on ilmeisesti generaattorin varassa ja sammuttivat sen yöksi, joten ei ollut valoa eikä kattotuuletinta ja kun tuuli tyyntyi, oli mökissä niin kuuma, ettei Jussi nukkunut juuri lainkaan ja Taina huonosti. Generaattorin sammuttaminen on ehkä se ekojuttu täällä ; ) Menimme heti aamupalan jälkeen ilmoittamaan, ettemme olleet tyytyväisiä ja haluaisimme vaihtaa saarta vaikka heti tänään. Se olisi järjestynyt mutta eivät olisi hyvittäneet mitään maksetuista 2 yöstä ja olisi mennyt lisämaksu uusista öistä, joten vaihto piti unohtaa. Tarjosivat meille toista mökkiä, joka on vähän isompi ja kaksi kattotuuletinta vaikka eihän niistäkään mitään hyötyä ole jos ei ole sähköä. Otimme kuitenkin tarjotun isomman mökin vastaan. Eilen erikoisruokavalio ja tänään mökkiepisodi - meidät muistetaan jo nimeltä. Toinen syy miksi erotumme, on se, että olemme ainoat yli 25 -vuotiaat turistit saarella. Lähdimme iltapäivällä katsomaan saaren toisella puolella olevaa Honey Moon -rantaa, joka ei laskuveden vuoksi ollut uintikelpoinen mutta ehkä tulemme huomenna uudelleen aamupäivästä kun vesi on korkeammalla. Kävelimme jälleen rannan toiseen päähän ja näimme isohkon ravun, joka ei pelännyt meitä ollenkaan vaan antoi ottaa itsestään ja Jussista kuvan. Tänään oli aurinkoinen ja lämmin päivä klo viiden sadekuuroa lukuunottamatta.
15.3. Barefoot Island - Naviti Island: Korovou Eco Tour Resort
Herätessämme tuuli niin, että koko teltta heilui. Eihän se mikään ihme tietenkään ollut, koska meillä oli siirtymäpäivä seuraavalle saarelle. Mutta ainakaan ei satanut. Eilisestä viisastuneena otimme uuden taktiikan aamupalan syönnissä: haimme yhden ruokalajin kerralla ja söimme sen ennen kuin haimme seuraavan. Kun tarvittiin vain yksi käsi syömiseen, jäi toinen käsi vapaaksi hätistelemään kärpäsiä. Niitä oli kimpussa sellainen lauma, että jopa Jussia häiritsi. Kanssamme oli yksi, jota kärpäset eivät pahemmin häirinneet eli Barefoootin lemmikkikoira. Se oli todella kiltti, piti silittelystä ja rapsuttelusta ja heilutti häntäänsä koko ajan vaikka sen liikkuminen oli hankalaa toisen takajalan vamman takia. Laulu saatteli meidät jälleen matkaan ja Bio, paikan seremoniamestari, toivotti meidät tervetulleeksi uudelleen. Luulimme jo, että pääsemme kuivana isompaan alukseen mutta mikälie yhteysaluksen kapteenille tullut, kun ihan viime metreillä kaasutti isoon aaltoon, niin että kaikki kastuimme. Jo puolen tunnin kuluttua olimme uudella saarella ja pettymys oli suuri kun ranta oli niin matala, että mereen emme pääse uimaan. Uima-allas on mutta sekin on niin pieni, että 4 henkeä on jo liikaa jos meinaa uida. Saaren toisella puolella on kuulemma uimaranta mutta sinne päästäkseen pitää kulkea yksityismaan poikki ja maksaa dollari maan käytöstä. Kokki oli lounaalla huomannut, että Taina ronkkii ruokaansa eikä siis ihmetellyt kun parin tunnin kuluttua kuuli, että jatkossa Tainalle paprikatonta ruokaa. Kävelimme illalla rannan toiseen päähän ja näimme pienten rapujen vaelluksen kalliorinnettä ylöspäin; vähän väliä kuului kopsahdus kun jonkun ravun ote lipesi ja se muksahti alas. Paluumatkalla alkoi satamaan ja sade jatkui pari tuntia.
14.3. Barefoot Island
Taina heräsi aamulla vähän ennen seiskaa sateen ropinaan. Sade hellitti ennen kasia ja pääsimme kuivana aamupalalle. Ylävesi oli tänään aamupalan aikaan ja lähdimme vatsan tasoittelun jälkeen yrittämään uudelleen snorklausta. Vaikka uikkarit olivat vielä märät eilisestä uimisesta, ei niiden pukeminen tuntunut yhtään pahalta: lämpötila taitaa olla kohdallaan. Reilun parin tunnin ajan snorklasimme vuorotellen (vain Tainalla on mukana snorkkelit) ristiin rastiin lahdella. Keli ei ollut paras mahdollinen kun taivas oli paksuhkossa pilvessä ja sataa ripsutteli vähän väliä mutta vettä oli maksimissaan puolitoista metriä, joten se nähtiin mitä nähtävissä oli. Ennen lounasta taivas selkeni ja aurinko tuli näkyviin mutta jouduimme odottamaan neljään asti, että vesi riitti jälleen snorklaamiseen. Meillä oli siis aikaa kiertää kävelypolku uudelleen ja ihmetellä kauniita kukkia ja kalliota, joka erehdyttävästi muistutti krokotiilinnahkaa. Päätimme nyt vuorostaan kokeilla kannaksen toisella puolella olevaa rantaa ja se kannatti. Sitä mukaa kun vesi nousi ja pääsimme kauemmas rannasta katsomaan riuttaa, maisemat sen kun kaunistuivat. Näimme mitä erikoisempia koralleja (yksi oli kuin iso, ruskea tynnyri ja toinen kuin kaunis kanttarelli) ja kaloja - ainakin 100 eri lajia - ja mitä värejä. Tuntui kuin akvaariossa olisi uinut. Valitettavasti reilun tunnin jälkeen aurinko alkoi laskea ja taivas meni pilveen ja jouduimme lopettamaan. Kuivaa "kautta" kesti kuutisen tuntia ja illan mittaan rippaili vettä useamman kerran.
13.3. Beachcomber Island - Barefoot Island
Tänään heräsimme aurinkoiseen ja lämpöiseen, ehkä jopa kuumaan aamuun. Olimme aamupalajonossa ensimmäisinä heti klo 8, mikä olikin hyvä, sillä meidän pitikin olla valmiina jo 8:45 eikä 9:15, kuten saapumispäivänä ilmoitettiin. Täällä ollut mökki oli ihan ok, oli oma vessa ja silleen. Melko vieressä oli dormi, jossa oli petejä varmaan 50 ja avoseinät. Lähdimme matkaan musiikin soidessa. Tämän päiväinen alus olikin huomattavasti pienempi kuin millä tulimme maanantaina ja aallokko keikutteli melkoisesti. Parin kiinalaisen aamupalat tulivat matkan aikana ylös, yksi tyttö keikkui rappusissa kuin oranki käsiensä varassa ja Jussin rinkka oli hetken hukassa, muuten kaikki hyvin. Veden väri on täällä loistava ja Jussi haluaisi ottaa siitä kuvia enemmän kuin on tarpeen. Yhteysvene oli matalalaitainen ja vettä tuli vähän väliä yli laidan, me ja rinkat kastuimme jonkin verran. Saapuessamme oli laskuvesi ja kapteeni ajeli riutan yli mentaliteetilla: tunnen nämä karit kuin omat taskuni ja tässä niistä yksi - ja niinhän vene kolahti yhteen riutan kivistä. Taas oli pari heppua soittamassa rannassa saapuessamme; taitaa olla tapana näillä leveysasteilla. Tällä kertaa majoituksemme poikkesi mistään ennen kokemastamme: meillä on telttamajoitus. Katto on kiinteä mutta seinät ovat telttakangasta ja niissä on isot verkkoikkunat ja -ovi. Suihku on taivasalla, vessan päällä on sentään vähän kattoa - eksoottista mutta toimivaa. Ensimmäistä kertaa meillä on merinäköala suoraan sängystä - ääniefektien kera. Kävimme iltapäivästä kävelemässä mainostetun kävelypolun, joka osoittautui hyvin lyhyeksi sekä snorklaamassa rannassa mutta vesi oli hyvin alhaalla, joten huomenna yritys uusi. Ruoka on täälläkin todella hyvää; ainoa huono puoli on se, että ruoka tuodaan valmiina annoksina, jotka ovat todella suuria. Paljon jää syömättä.
12.3. Beachcomber Island
Herätessämme tuuli kovaa ja kesken aamupalan alkoi sataa rivakasti. Jouduimme hetken odottelemaan, että pääsimme kohtuullisen kuivana mökkiin. Odottelimme sateen loppumista ja annoimme samalla vatsan vähän laskeutua. Heti kun vähän kuivahti, lähdimme kiertämään saarta. Toisen kierroksen jälkeen päätimme tutkia mitä saaren keskeltä löytyy ja löysimme kilpikonnakasvattamon (?) tai ainakin paljon pieniä kilpikonnia. Keskellä saarta ei tuullut juuri ollenkaan ja meille tuli hiki. Päätimme mennä rannan kautta mökille kun jälleen alkoi sataa ja meille tuli kiire. Seurasimme aamupäivän aikana ikkunasta lepakoiden lentelyä ja sitä, kun ne nauttivat palmun kukkamedestä. Lounaan ja vatsan tasoittelun jälkeen lähdimme uimaan ja eilisestä viisastuineina emme ottaneet mukaan kuin veden ja mökin avaimen sekä snorkkelit. Pari tuntia nautimme kirkkaasta vedestä, snorklaamisesta ja värikkäistä kaloista. Näimme mm. rauskun, isohkon papukaijakalan, värikkäitä isoja ja pieniä kaloja joita emme tunnistaneet sekä jonkun pitkänokkaisen kalan. Merenkäynti oli tuulen takia voimakasta ja aallot suuria: Tainalla meni pari kertaa suolavedet väärään kurkkuun. Mutta suurin ongelma oli kivinen ranta: välillä vettä oli alla puolitoista metriä ja sitten vain alle metri, joten piti varoa ettei lyö varpaitaan mihinkään. Ainakin tällä saarella ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi; santsatakin saa jos haluaa. Illallisen jälkeen olisimme vähän kävelleet rannalla mutta kuten eilenkin, alkoi sataa ja se siitä kävelystä.
11.3. Nadi - Beachcomber Island
Aamulla oli aikainen herätys, sillä bussi tuli noutamaan jo klo 7:30. Aamupala tuli hotkittua kun parin munan paistaminen kesti 20 minuuttia. Bussi oli ihan täynnä parikymppisiä nuoria eikä se nostanut Taina fiilistä yhtään; jos kaikki tulisivat samalle pienelle, partypaikkana mainostetulle saarelle kanssamme, olisi pari seuraavaa yötä melko mahdottomia. Satamassa Taina vielä kysyi pystyisivätkö he muuttamaan meille tehtyä suunnitelmaa, ettei meidän tarvitsisi palatessa tulla uudelleen samalle saarelle. Virkailija oli ystävällinen ja teki puoli tuntia töitä ja onnistui saamaan meille yöpymispaikat uuden suunnitelman mukaan. Pieni sadekuuro oli jo melkein ohi kun nousimme laivaan. Kuulutukset olivat tosi heikot mutta saimme juuri ja juuri selvää milloin pitää jäädä pois. Tainalla oli hymy korvissa kun kanssamme saarelle tuli vain muutama ihminen. Aurinko paistoi ja rinkkammekin tulivat saarelle vaikka eivät olleet kanssamme yhteysveneessä, joten kaikki hyvin. Saari on niin pieni, että sen kävelee reilussa 10 minuutissa ympäri. Pari seuraavaa viikkoa pääsemme 3 kertaa päivässä valmiiseen pöytään syömään; yritämme nauttia mutta emme ylensyödä ; ) Lounaan jälkeen odottelimme hetken sadekuuron loppumista ja lähdimme uimaan. Ehdimme polskia reilun puoli tuntia kun alkoi sataa uudelleen ja jouduimme lähtemään ettei reppu sisältöineen kastu. Illan alkaessa hämärtyä näimme parin ison lepakon lentävän melko läheltä. Iltaruoan jälkeen olisimme kävelleet hetken rannalla mutta jälleen pieni sadekuuro muutti suunnitelmamme. Hyvät korvatulpat takasivat jälleen hyvän yöunen sillä musiikki soi pitkälle yli puolenyön.
10.3. Auckland - Fiji / Nadi
Kerrankin lentoaikataulu oli niin sopivasti, että luovutettuamme huoneen, oli aika hypätä lentokenttäbussiin ja matkata kentälle. Vähän jännitimme pääseekö bussimme perille, sillä kun se lähestyi pysäkkiämme, näimme sen pysähtelevän vähän väliä hätävilkut päällä mutta loppumatka sujui ongelmitta. Noustuamme bussiin Jussi huomasi nuoren miehen lompakon pudonneen lattialle ja ojensi sen hänelle - tämän päivän hyvä työ tehty! Odottelimme kentällä vain reilut 20 minuuttia ennen kuin saimme tsekattua rinkat koneeseen ja sen jälkeen ei ollutkaan kuin lähdön odottelua. Lentokentän roskiksista päätellen myös täällä on huomattu kiinalaisten pahan tavan räkiä joka paikkaan: jokaiseen oli laitettu isohko tarra räkimiskiellosta. Kone lähti ajallaan ja vaikka olimme vähän skeptisiä tarjottavan kylmän aterian suhteen, se yllätti tosi positiivisesti: hyvä raaste, lämmin piirakka, pari keksiä ja jäätelö - oli eka kerta kun olemme nauttineet jäätelöä koneessa. Jussi oli katsonut Fidzin sääennustetta eikä se ollut kannaltamme kovin positiivinen: sadetta torstaihin asti. Pidämme peukkuja pystyssä, että sääennusteen on laatinut sama heppu kuin Bangkokissa, joka lupasi sadetta ja ukkosta ja ilma oli lyhyitä iltapäiväkuuroja lukuunottamatta hyvä. Saapuessamme ilma oli pilvinen mutta lämmin, lentokapteenin mukaan +29. Pieni muutos tulevaan kahden viikon ohjelmaan ilmoitettiin heti kentällä, sillä ensimmäinen saarihyppelymme saarista oli tuhoutunut sykloonissa. Taina ei ollut tehtyyn muutokseen tyytyväinen mutta mitään ei kuulemma ollut tehtävissä. Teimme pienen iltalenkin hyvin vaatimattomalla kylällä ja valitettavasti jälleen erotuimme joukosta. Vajaat 4 edellistä viikkoa olivatkin olleet mukavat kun sulauduimme paikallisväestöön; niin Australiassa kuin Uudessa-Seelannissakin kaupan kassa saattoi kysyä omistammeko heidän etukorttinsa.
22.3. Nanuya Balavy: Mantaray Island Resort - Nadi
Taina kuuli kun yöllä satoi mutta sade ehti mennä ohi aamuun mennessä. Taivas oli vielä pilvessä kun menimme aamupalalle mutta pikkuhiljaa pilvipeite alkoi repeillä. Luovutettuamme huoneen lähdimme vielä snorklaamaan viimeisen kerran. Vesi oli melko alhaalla mikä oli hyvä, sillä kalat näkyivät paremmin ilman kirkasta auringonvaloa. Värit suorastaan syttyivät aina kun aurinko paistoi pilven lomasta. Näimme jälleen pari kalaa, jota emme olleet nähneet aikaisemmin. Reitillemme osui myös snorklausreissujen suurin kala, joka oli vähän ujo eikä päästänyt kovin lähelle. Ja bingo - Taina näki pienehkön hain (ehkä riuttahai) mutta se meni niin kovaa vauhtia, ettei Jussi ehtinyt nähdä edes pyrstön vilahdusta. Lounaan jälkeen pötkähdimme riippukeinuihin: Taina luki lainakirjan loppuun ja Jussi pohti purjeiden säätämistä kilpailutilanteissa. Odotellessamme laivaa Nadiin, ehdimme katsella saarella otettuja kuvia ja todeta, että näkemämme kala oli ehkä kolmasosan siitä, minkä siirtoveneemme kapteeni oli pyytänyt kalastusreissulla sekä jutella turkulaisen tytön kanssa, joka oli 4 kk:n reissussa kaverinsa kanssa. Laiva tuli vähän myöhässä ja oli melko täynnä. Päästessämme hotelliin, Taina ei hyväksynyt meille tarjottua huonetta: ei ensimmäistä, ei toista eikä kolmatta. Hotellin vastaaottovirkailija soitti jo esimiehelleen ja sen jälkeen saimme huoneen, jonka Taina hyväksyi. Jussi kävi huone-episodin aikana hakemassa vettä lähihuoltamolta ja taas olivat myyjät kimpussa. Tällä kertaa yötyöläiset: pari naista ja ladyboy. Kysyivät, että haluatko pitää hauskaa, johon Jussi vastasi: "Sorry, morsiameni odottaa hotellilla".
21.3. Nanuya Balavy: Mantaray Island Resort
Voimme handu pumpulla sanoa, että nyt meitä hellitään oikein kunnolla: kolme kertaa päivässä valmiiseen pöytään, aurinko paistaa täydeltä terältä, vesi on niin lämmintä että Tainakin tarkenee ja voimme snorklata upealla riutalla. Tätä voi suositella kaikille, jotka hytisevät Suomen talvessa ; ) Snorklasimme pari tuntia aamupäivällä ja saman verran iltapäivällä ja näimme ihan tuhottoman paljon erilaisia kaloja. Oli pienen pieniä, keskikokoisia ja vähän isompia. Oli ohuita ja paksuja. Oli litteitä ja latteita. Oli sinisiä, vihreitä, keltaisia, punaisia, valkoisia ja kaikkien edellä mainittujen yhdistelmiä. Oli raidallisia, ruudullisia ja pallollisia. Oli keltaista raitaa mustalla pohjalla ja mustaa raitaa keltaisella pohjalla. Oli tylppänokkaisia ja pitkänokkaisia. Oli hyvin ujoja ja oli rohkeita, jotka tulivat tarkastelemaan meitä snorkkelilasin läpi lähietäisyydeltä. Osa ui ihan pohjalla ja osa ihan pinnassa. Muutaman kerran yhytimme ison kalaparven ja saimme uida sen seassa. Taina ehti jopa nähdä pienen rauskun "lentävän" hiekkapohjalla. Hetken harmittelimme, ettei meillä ole kameraa, jolla ottaa vedenalaisia kuvia mutta sitten totesimme, että käytetään se vähäinen aika mikä meillä on kokonaisuudessaan kalojen ihailemiseen. Kuvissa muutamia näkemistämme kaloista muiden ottamina.
20.3. Tavewa Island: Coralview Island Resort - Nanuya Balavy: Mantaray Island Resort
Jälleen aurinkoinen päivä ja lämmin päivä. Aamupalan jälkeen oli luovutettava huone ja kun vesi oli liian matalalla snorklaukseen, oli vain hengailtava 3 tuntia lounasta odotellen. Taina katsasti kirjatarjonnan ja löysi mielenkiintoisen uusseelantilaisen kirjoittaman dekkarin, jonka tarina oli sijoitettu Aucklandiin ja sen ympäristöön. Istukselimme varjossa Taina lukien ja Jussi sudokua täyttäen. Joka saarella ilmoitetaan ruoka-ajoista rummutuksella, niin täälläkin. Ollaan kohta kuin Pavlovin koirat: aina kun kuuluu rummutus, alkaa sylki valua. Ruokailun jälkeen lähdimme taas kohti uutta ja samalla viimeistä saarta. Matkalla laivaan ihailimme jälleen veden väriä, se oli kuin suoraan kauneimmista postikorteista ja houkuttelevimmista mainoskuvista. Olimme parissa tunnissa uudella saarella ja tämän paikan erikoisuus oli kuivakäymälät; kaikilla muilla saarilla meillä on ollut oma vesivessa. Kuivakäymälä on varmasti ekologisempi vaihtoehto eikä haissut ollenkaan. Tämänkin saaren edustalla oli riutta ja päätimme heti lähteä snorklaamaan vaikka oli alavesi. Onneksi lähdimme, ehdimme nauttia saarihyppelyn parhaasta riutasta yhden kerran enemmän. Nähtävää oli niin paljon, että päätimme vuokrata huomenna toiset snorkkelit.
19.3. Tavewa Island: Coralview Island Resort
Yes! Aurinko paistoi täydeltä terältä heti aamusta. Aamupalalle mennessä ilma tuntui jopa kuumalta mutta emme valittaneet. Lähdimme snorklaamaan ennen puolta kymmentä ja samaan aikaan pari henkeä lähti melomaan lasipohjakanooteilla. Rannassa ei ollut juuri mitään nähtävää mutta syvemmälle päästyämme näkymät olivat hienot: oli valtavasti erimuotoisia, -värisiä ja -kokoisia koralleja sekä kaloja ihan parvittain. Erikoisin mitä tänään nähtiin oli puolen metrin mittainen mustavalkoinen merikäärme. Oli high tide ja vesi oli korkealla, joten snorkkelin vaihtaminen oli hankalaa. Helpotus saapui moottoriveneellä klo 10 maissa: talo tarjosi ilmaiset snorkkelit tunniksi ja meillekin tuotiin toiset snorkkelit. Yhdessä kävimme ihan koralliriutan laidalla ja näimme kuinka meri syvenee ja riutta loppuu. Eka kerta kun olisi kaivannut oikeita sukellusvehkeitä. Vaikkei vedessä tullut kylmä, annoimme auringon helliä meitä lämmöllään snorklailun jälkeen ennen kuin oli aika nauttia lounasta. Vain naisille oli tarjolla jälkiruokaa eiku silmänruokaa. Kolme nuorta miestä ylävartalot paljaana esittivät paikallisia tansseja niin että hiki lensi. Lopuksi koko henkilökunta lauloi jäähyväislaulun niille, jotka lähtivät tänään. Kävimme vielä iltapäivällä snorklaamassa mutta vesi oli niin matalalla että räpiköimme rantavedessä; ja silti näimme mukavasti kaloja. Orkka soitti ja viihdytti meitä taas illallisen ajan.
18.3. Naviti Island: Korovou Eco Tour Resort - Tavewa Island: Coralview Island Resort
Yöllä satoi vettä pariin otteeseen, joten Jussi oli nukkunut sisällä. Seiskan maissa tuli vettä hetken aikaa reilusti mutta aamupalalle pääsimme kuivana. Yhdeksältä piti luovuttaa huone ja viedä tavarat odottamaan kuljetusta. Puoli kymmenen maissa sade alkoi uudelleen ja välillä jyrähteli ukkonen. Jussilla on rinkassaan sadesuoja mutta Taina joutui laittamaan rinkan pariin jätesäkkiin, että pysyisi edes jotenkin kuivana kuljetuksen ajan. Vähän ihmetyttää, että työkseen siirtelevät ihmisiä laivaan ja rannalle ja vettä sataa lähes päivittäin, niin veneissä ei katoksia tai tavaroita ei peitetä mitenkään. Kaivoimme rinkoista ennen suojausta sadeviitat ja pääsimme itse melko kuivina laivaan. Uudessa kohteessa meidät otettiin Jälleen vastaan laululla ja kättelyllä. Pääsimme heti ruokapöytään ja kun sadekin hellitti, alkoi tuntua paremmalta. Taina kävi katsomassa kookospähkinäesityksen mutta Jussi ei välittänyt vaan teki sillä välin tuttavuutta mustan koiruuden kanssa. Iltapäiväteen jälkeen istuimme rannassa nauttimassa lämmöstä ja letkeästä musiikista sekä juttelimme hetken saksalaisen nuoren miehen kanssa, joka ehti jo käydä snorklaamassa. Toivottavasti huomenna saamme snorklata auringonpaisteessa. Illallisella meille esiintyi paikallinen 5-henkinen orkesteri, joka soitti fidziläistä musiikkia antaumuksella.
17.3. Naviti Island: Korovou Eco Tour Resort
Niin kuin arvelimme, ei kahdestakaan tuulettimesta ollut apua kun ei ole sähköä. Taina heräsi klo 01:30 kun oli liian kuuma; Jussi oli aikoja sitten siirtynyt olohuoneen puolelle lähemmäs ikkunaa hakemaan edes pientä tuulenvirettä. Yö oli lähes tyyni, aamu sarasti harmaana ja vähän tihutti vettä. Jo toisen huonosti nukutun yön jälkeen meitä ei houkuttanut lähteä rämpimään mutaista polkua pitkin Honey Moon -rannalle, joten pyhitimme tämän päivän levolle kuten saarelaisetkin. Koko päivä oli harmaa, joskin melko kuiva. Jo viikossa huomaamme "laitostuneemme", sillä vatsa kurisee ruokailuaikoina (aamiainen klo 8, lounas klo 12/13 ja illallinen klo 19) vaikka ei oikeasti olisi edes nälkä. Sähköt katkesivat taas klo 16 ja hetkessä mökki oli liian kuuma; oli siis rantakävelyn aika. Kun Jussilla ei ollut muutakaan tekemistä, siirteli hän rantakiviä ja veti leukoja rakenteilla olevassa katoksessa. Odotamme huomista siirtymistä seuraavaan paikkaan ja toivomme, että siellä sähköä riittää koko yöksi. Jussi ei edes tullut yrittämään nukkumista makuuhuoneen puolelle vaan jäi olohuoneeseen. Ilmoitti vielä, että saattaa aamulla löytyä ulkoa riippukeinusta. Toista kuvaa katsoessa tulee mieleen, miltä Suomessa näyttää kun avaa ulko-oven?
16.3. Naviti Island: Korovou Eco Tour Resort
Eilen illalla vessasta löytyneen kuolleen torakan eläviä sukulaisia ei hiippaillut yöllä huoneessa tai ainakaan emme huomanneet. Se olikin ainoa positiivinen asia tähän mennessä tässä paikassa. Sähkö on ilmeisesti generaattorin varassa ja sammuttivat sen yöksi, joten ei ollut valoa eikä kattotuuletinta ja kun tuuli tyyntyi, oli mökissä niin kuuma, ettei Jussi nukkunut juuri lainkaan ja Taina huonosti. Generaattorin sammuttaminen on ehkä se ekojuttu täällä ; ) Menimme heti aamupalan jälkeen ilmoittamaan, ettemme olleet tyytyväisiä ja haluaisimme vaihtaa saarta vaikka heti tänään. Se olisi järjestynyt mutta eivät olisi hyvittäneet mitään maksetuista 2 yöstä ja olisi mennyt lisämaksu uusista öistä, joten vaihto piti unohtaa. Tarjosivat meille toista mökkiä, joka on vähän isompi ja kaksi kattotuuletinta vaikka eihän niistäkään mitään hyötyä ole jos ei ole sähköä. Otimme kuitenkin tarjotun isomman mökin vastaan. Eilen erikoisruokavalio ja tänään mökkiepisodi - meidät muistetaan jo nimeltä. Toinen syy miksi erotumme, on se, että olemme ainoat yli 25 -vuotiaat turistit saarella. Lähdimme iltapäivällä katsomaan saaren toisella puolella olevaa Honey Moon -rantaa, joka ei laskuveden vuoksi ollut uintikelpoinen mutta ehkä tulemme huomenna uudelleen aamupäivästä kun vesi on korkeammalla. Kävelimme jälleen rannan toiseen päähän ja näimme isohkon ravun, joka ei pelännyt meitä ollenkaan vaan antoi ottaa itsestään ja Jussista kuvan. Tänään oli aurinkoinen ja lämmin päivä klo viiden sadekuuroa lukuunottamatta.
15.3. Barefoot Island - Naviti Island: Korovou Eco Tour Resort
Herätessämme tuuli niin, että koko teltta heilui. Eihän se mikään ihme tietenkään ollut, koska meillä oli siirtymäpäivä seuraavalle saarelle. Mutta ainakaan ei satanut. Eilisestä viisastuneena otimme uuden taktiikan aamupalan syönnissä: haimme yhden ruokalajin kerralla ja söimme sen ennen kuin haimme seuraavan. Kun tarvittiin vain yksi käsi syömiseen, jäi toinen käsi vapaaksi hätistelemään kärpäsiä. Niitä oli kimpussa sellainen lauma, että jopa Jussia häiritsi. Kanssamme oli yksi, jota kärpäset eivät pahemmin häirinneet eli Barefoootin lemmikkikoira. Se oli todella kiltti, piti silittelystä ja rapsuttelusta ja heilutti häntäänsä koko ajan vaikka sen liikkuminen oli hankalaa toisen takajalan vamman takia. Laulu saatteli meidät jälleen matkaan ja Bio, paikan seremoniamestari, toivotti meidät tervetulleeksi uudelleen. Luulimme jo, että pääsemme kuivana isompaan alukseen mutta mikälie yhteysaluksen kapteenille tullut, kun ihan viime metreillä kaasutti isoon aaltoon, niin että kaikki kastuimme. Jo puolen tunnin kuluttua olimme uudella saarella ja pettymys oli suuri kun ranta oli niin matala, että mereen emme pääse uimaan. Uima-allas on mutta sekin on niin pieni, että 4 henkeä on jo liikaa jos meinaa uida. Saaren toisella puolella on kuulemma uimaranta mutta sinne päästäkseen pitää kulkea yksityismaan poikki ja maksaa dollari maan käytöstä. Kokki oli lounaalla huomannut, että Taina ronkkii ruokaansa eikä siis ihmetellyt kun parin tunnin kuluttua kuuli, että jatkossa Tainalle paprikatonta ruokaa. Kävelimme illalla rannan toiseen päähän ja näimme pienten rapujen vaelluksen kalliorinnettä ylöspäin; vähän väliä kuului kopsahdus kun jonkun ravun ote lipesi ja se muksahti alas. Paluumatkalla alkoi satamaan ja sade jatkui pari tuntia.
14.3. Barefoot Island
Taina heräsi aamulla vähän ennen seiskaa sateen ropinaan. Sade hellitti ennen kasia ja pääsimme kuivana aamupalalle. Ylävesi oli tänään aamupalan aikaan ja lähdimme vatsan tasoittelun jälkeen yrittämään uudelleen snorklausta. Vaikka uikkarit olivat vielä märät eilisestä uimisesta, ei niiden pukeminen tuntunut yhtään pahalta: lämpötila taitaa olla kohdallaan. Reilun parin tunnin ajan snorklasimme vuorotellen (vain Tainalla on mukana snorkkelit) ristiin rastiin lahdella. Keli ei ollut paras mahdollinen kun taivas oli paksuhkossa pilvessä ja sataa ripsutteli vähän väliä mutta vettä oli maksimissaan puolitoista metriä, joten se nähtiin mitä nähtävissä oli. Ennen lounasta taivas selkeni ja aurinko tuli näkyviin mutta jouduimme odottamaan neljään asti, että vesi riitti jälleen snorklaamiseen. Meillä oli siis aikaa kiertää kävelypolku uudelleen ja ihmetellä kauniita kukkia ja kalliota, joka erehdyttävästi muistutti krokotiilinnahkaa. Päätimme nyt vuorostaan kokeilla kannaksen toisella puolella olevaa rantaa ja se kannatti. Sitä mukaa kun vesi nousi ja pääsimme kauemmas rannasta katsomaan riuttaa, maisemat sen kun kaunistuivat. Näimme mitä erikoisempia koralleja (yksi oli kuin iso, ruskea tynnyri ja toinen kuin kaunis kanttarelli) ja kaloja - ainakin 100 eri lajia - ja mitä värejä. Tuntui kuin akvaariossa olisi uinut. Valitettavasti reilun tunnin jälkeen aurinko alkoi laskea ja taivas meni pilveen ja jouduimme lopettamaan. Kuivaa "kautta" kesti kuutisen tuntia ja illan mittaan rippaili vettä useamman kerran.
13.3. Beachcomber Island - Barefoot Island
Tänään heräsimme aurinkoiseen ja lämpöiseen, ehkä jopa kuumaan aamuun. Olimme aamupalajonossa ensimmäisinä heti klo 8, mikä olikin hyvä, sillä meidän pitikin olla valmiina jo 8:45 eikä 9:15, kuten saapumispäivänä ilmoitettiin. Täällä ollut mökki oli ihan ok, oli oma vessa ja silleen. Melko vieressä oli dormi, jossa oli petejä varmaan 50 ja avoseinät. Lähdimme matkaan musiikin soidessa. Tämän päiväinen alus olikin huomattavasti pienempi kuin millä tulimme maanantaina ja aallokko keikutteli melkoisesti. Parin kiinalaisen aamupalat tulivat matkan aikana ylös, yksi tyttö keikkui rappusissa kuin oranki käsiensä varassa ja Jussin rinkka oli hetken hukassa, muuten kaikki hyvin. Veden väri on täällä loistava ja Jussi haluaisi ottaa siitä kuvia enemmän kuin on tarpeen. Yhteysvene oli matalalaitainen ja vettä tuli vähän väliä yli laidan, me ja rinkat kastuimme jonkin verran. Saapuessamme oli laskuvesi ja kapteeni ajeli riutan yli mentaliteetilla: tunnen nämä karit kuin omat taskuni ja tässä niistä yksi - ja niinhän vene kolahti yhteen riutan kivistä. Taas oli pari heppua soittamassa rannassa saapuessamme; taitaa olla tapana näillä leveysasteilla. Tällä kertaa majoituksemme poikkesi mistään ennen kokemastamme: meillä on telttamajoitus. Katto on kiinteä mutta seinät ovat telttakangasta ja niissä on isot verkkoikkunat ja -ovi. Suihku on taivasalla, vessan päällä on sentään vähän kattoa - eksoottista mutta toimivaa. Ensimmäistä kertaa meillä on merinäköala suoraan sängystä - ääniefektien kera. Kävimme iltapäivästä kävelemässä mainostetun kävelypolun, joka osoittautui hyvin lyhyeksi sekä snorklaamassa rannassa mutta vesi oli hyvin alhaalla, joten huomenna yritys uusi. Ruoka on täälläkin todella hyvää; ainoa huono puoli on se, että ruoka tuodaan valmiina annoksina, jotka ovat todella suuria. Paljon jää syömättä.
12.3. Beachcomber Island
Herätessämme tuuli kovaa ja kesken aamupalan alkoi sataa rivakasti. Jouduimme hetken odottelemaan, että pääsimme kohtuullisen kuivana mökkiin. Odottelimme sateen loppumista ja annoimme samalla vatsan vähän laskeutua. Heti kun vähän kuivahti, lähdimme kiertämään saarta. Toisen kierroksen jälkeen päätimme tutkia mitä saaren keskeltä löytyy ja löysimme kilpikonnakasvattamon (?) tai ainakin paljon pieniä kilpikonnia. Keskellä saarta ei tuullut juuri ollenkaan ja meille tuli hiki. Päätimme mennä rannan kautta mökille kun jälleen alkoi sataa ja meille tuli kiire. Seurasimme aamupäivän aikana ikkunasta lepakoiden lentelyä ja sitä, kun ne nauttivat palmun kukkamedestä. Lounaan ja vatsan tasoittelun jälkeen lähdimme uimaan ja eilisestä viisastuineina emme ottaneet mukaan kuin veden ja mökin avaimen sekä snorkkelit. Pari tuntia nautimme kirkkaasta vedestä, snorklaamisesta ja värikkäistä kaloista. Näimme mm. rauskun, isohkon papukaijakalan, värikkäitä isoja ja pieniä kaloja joita emme tunnistaneet sekä jonkun pitkänokkaisen kalan. Merenkäynti oli tuulen takia voimakasta ja aallot suuria: Tainalla meni pari kertaa suolavedet väärään kurkkuun. Mutta suurin ongelma oli kivinen ranta: välillä vettä oli alla puolitoista metriä ja sitten vain alle metri, joten piti varoa ettei lyö varpaitaan mihinkään. Ainakin tällä saarella ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi; santsatakin saa jos haluaa. Illallisen jälkeen olisimme vähän kävelleet rannalla mutta kuten eilenkin, alkoi sataa ja se siitä kävelystä.
11.3. Nadi - Beachcomber Island
Aamulla oli aikainen herätys, sillä bussi tuli noutamaan jo klo 7:30. Aamupala tuli hotkittua kun parin munan paistaminen kesti 20 minuuttia. Bussi oli ihan täynnä parikymppisiä nuoria eikä se nostanut Taina fiilistä yhtään; jos kaikki tulisivat samalle pienelle, partypaikkana mainostetulle saarelle kanssamme, olisi pari seuraavaa yötä melko mahdottomia. Satamassa Taina vielä kysyi pystyisivätkö he muuttamaan meille tehtyä suunnitelmaa, ettei meidän tarvitsisi palatessa tulla uudelleen samalle saarelle. Virkailija oli ystävällinen ja teki puoli tuntia töitä ja onnistui saamaan meille yöpymispaikat uuden suunnitelman mukaan. Pieni sadekuuro oli jo melkein ohi kun nousimme laivaan. Kuulutukset olivat tosi heikot mutta saimme juuri ja juuri selvää milloin pitää jäädä pois. Tainalla oli hymy korvissa kun kanssamme saarelle tuli vain muutama ihminen. Aurinko paistoi ja rinkkammekin tulivat saarelle vaikka eivät olleet kanssamme yhteysveneessä, joten kaikki hyvin. Saari on niin pieni, että sen kävelee reilussa 10 minuutissa ympäri. Pari seuraavaa viikkoa pääsemme 3 kertaa päivässä valmiiseen pöytään syömään; yritämme nauttia mutta emme ylensyödä ; ) Lounaan jälkeen odottelimme hetken sadekuuron loppumista ja lähdimme uimaan. Ehdimme polskia reilun puoli tuntia kun alkoi sataa uudelleen ja jouduimme lähtemään ettei reppu sisältöineen kastu. Illan alkaessa hämärtyä näimme parin ison lepakon lentävän melko läheltä. Iltaruoan jälkeen olisimme kävelleet hetken rannalla mutta jälleen pieni sadekuuro muutti suunnitelmamme. Hyvät korvatulpat takasivat jälleen hyvän yöunen sillä musiikki soi pitkälle yli puolenyön.
10.3. Auckland - Fiji / Nadi
Kerrankin lentoaikataulu oli niin sopivasti, että luovutettuamme huoneen, oli aika hypätä lentokenttäbussiin ja matkata kentälle. Vähän jännitimme pääseekö bussimme perille, sillä kun se lähestyi pysäkkiämme, näimme sen pysähtelevän vähän väliä hätävilkut päällä mutta loppumatka sujui ongelmitta. Noustuamme bussiin Jussi huomasi nuoren miehen lompakon pudonneen lattialle ja ojensi sen hänelle - tämän päivän hyvä työ tehty! Odottelimme kentällä vain reilut 20 minuuttia ennen kuin saimme tsekattua rinkat koneeseen ja sen jälkeen ei ollutkaan kuin lähdön odottelua. Lentokentän roskiksista päätellen myös täällä on huomattu kiinalaisten pahan tavan räkiä joka paikkaan: jokaiseen oli laitettu isohko tarra räkimiskiellosta. Kone lähti ajallaan ja vaikka olimme vähän skeptisiä tarjottavan kylmän aterian suhteen, se yllätti tosi positiivisesti: hyvä raaste, lämmin piirakka, pari keksiä ja jäätelö - oli eka kerta kun olemme nauttineet jäätelöä koneessa. Jussi oli katsonut Fidzin sääennustetta eikä se ollut kannaltamme kovin positiivinen: sadetta torstaihin asti. Pidämme peukkuja pystyssä, että sääennusteen on laatinut sama heppu kuin Bangkokissa, joka lupasi sadetta ja ukkosta ja ilma oli lyhyitä iltapäiväkuuroja lukuunottamatta hyvä. Saapuessamme ilma oli pilvinen mutta lämmin, lentokapteenin mukaan +29. Pieni muutos tulevaan kahden viikon ohjelmaan ilmoitettiin heti kentällä, sillä ensimmäinen saarihyppelymme saarista oli tuhoutunut sykloonissa. Taina ei ollut tehtyyn muutokseen tyytyväinen mutta mitään ei kuulemma ollut tehtävissä. Teimme pienen iltalenkin hyvin vaatimattomalla kylällä ja valitettavasti jälleen erotuimme joukosta. Vajaat 4 edellistä viikkoa olivatkin olleet mukavat kun sulauduimme paikallisväestöön; niin Australiassa kuin Uudessa-Seelannissakin kaupan kassa saattoi kysyä omistammeko heidän etukorttinsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti